Helena Pastell huolestui haitallisen vieraslajin leviämisestä ja ryhtyi toimeen. Hän on hävittänyt kuukaudessa yli 2000 espanjansiruetanaa.

Läheltä piti, ettei vastaan luikerrellut etana liiskaantunut. Helsinkiläinen Helena Pastell oli matkalla työpaikalle, kun hän havahtui limavanoihin kengänpohjan kupeessa.

Helena oli lukenut uutisia espanjansiruetanoiden leviämisestä, mutta hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt sellaisia määriä kerralla. Puolen kilometrin asfaltinpätkällä mateli kymmeniä yksittäisiä nilviäisiä.

”Etanat suorastaan kävelivät vastaan”, Helena kuvailee.

Tienpientareella nurmikolla oli sitäkin vilkkaampaa. Etanat olivat sulloutuneet rykelmiksi lähekkäin kuin ruuhkabussiin ahtautuneet matkustajat.

Helena oli ajatellut, ettei huoli etanoista koskettaisi häntä. Hän asui kerrostalossa eikä hänellä ollut omaa pihaa tai viljelypalstaa. Tuskin etanoihin kaupunkiympäristössä edes törmäisi.

Kohtaaminen etanoiden kanssa kuitenkin havahdutti. Lähistöllä oli puutarhapalstoja ja Helsingin yliopiston koepeltoja. Ajatus siitä, että viljelykasveja ravinnokseen mussuttava vieraslaji leviäisi sinne, huolestutti, joten Helena päätti ryhtyä toimeen.

Hän on kerännyt espanjansiruetanoita joka aamu kävellessään töihin elokuun puolivälistä 2025 lähtien.

”Saaliini on jo yli 2000 etanaa.”

Lue myös: Omia lajitovereitaankin popsiva espanjansiruetana on puutarhurin kauhu – kasveja tuhoava tappajaetana voi olla vaarallinen myös ihmisille

Espanjansiruetana eli tappajaetana leviää nopeasti

Espanjansiruetana on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi Suomessa, koska tuhoja aiheuttava laji ei viivyttele suvun jatkamisessa. Kyseessä on kaksineuvoinen eläin, mikä tarkoittaa sitä, että espanjansiruetana voi lisääntyä sekä koiraana että naaraana.

”Kun kaksi etanaa parittelee keskenään, molemmat voivat tuottaa jälkeläisiä”, erikoistutkija Erja Huusela Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Espanjansiruetana munii kerrallaan 20–30 munaa ja jatkaa lisääntymistä pitkin kesää. Yksi etana voi munia jopa 400 munaa yhden suven aikana.

Leuto talvi, kostea alkukesä ja rehevät kasvustot ovat tarjonneet espanjansiruetanoille otolliset olosuhteet, mikä on johtanut etanahavaintojen runsauteen.

”Suomen lajitietokeskuksen Laji.fi-sivustolle on ilmoitettu vuoden 2025 aikana etanahavaintoja jo lähes tuplasti viime vuoden havaintoilmoitusten määrään verrattuna”, Huusela sanoo.

Espanjansiruetana syö puutarhojen koriste- ja hyötykasveja. Ruoantuotantoa laji ei erikoistutkijan mukaan vielä laajasti uhkaa.

”Riski kuitenkin kasvaa ilmastonmuutoksen myötä koko ajan.”

Espanjansiruetana voi risteytyä muiden etanalajien kanssa ja haitata luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi espanjansiruetanat saattavat levittää ihmisille ja muille eläinlajeille haitallisia tauteja. Etanoiden limasta on löydetty esimerkiksi listeria- ja kolibakteereita sekä koirille vaarallisia sydänmatoloisia.

”Jos etanoita torjuu, kerää ja käsittele, kannattaa suojautua kumihanskoilla. Kannattaa myös varmistaa, ettei etanoiden limaa pääse roiskumaan kasvoille.”

Kerran Helena keräsi yhden työmatkan aikana 700 etanaa

Aluksi Helena Pastell kirjasi keräämänsä etanat kalenteriinsa, jotta hän voisi tehdä havainnoistaan vieraslaji-ilmoituksen. Määrä auttaa kartoittamaan etanoiden kannan alueellisia kokoja. Sittemmin kirjaamisesta on tullut tapa.

Keskimääräinen päiväsaalis on 60 etanaa, useimmiten joka matkalta löytyy vähintään 30. Enimmillään Helena on poiminut 700 espanjansiruetanaa yhden työmatkan aikana.

”Toivoin, että huomaisin, että määrä alkaisi vähentymään, mutta olen todennut, että etanoiden määrä on riippuvainen säästä. Sateella ja kostealla niitä löytyy enemmän, kuivalla vähemmän.”

Aiemmin työmatka taittui vartissa, nyt siihen on varattava vähintään 45 minuuttia. Joskus etanoita on ollut niin paljon, että keräämiseen on mennyt parikin tuntia.

”Kerran myöhästyin palaverista, kun en malttanut lopettaa. Palaveria oli aikaistettu, enkä ollut huomannut tarkistaa uutta aloitusaikaa, kun olin niin etanankeruun lumoissa”, Helena sanoo.

Onko espanjansiruetanan hävittäminen vapaaehtoisten varassa?

Eteläeurooppalainen laji on kulkeutunut Suomeen taimien mukana. Laji alkoi lisääntyä Ahvenanmaalla 1990-luvun alussa, ja sittemmin kanta on vakiintunut koko manner-Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Erikoistutkija Erja Huusela myöntää, että torjuntaan on herätty jälkijunassa. Onko taistelu vieraslajia vastaan hävitty?

”Emme varmaan enää pääse espanjansiruetanoista eroon. Niille löytyy aina suojapaikkoja, joutoalueita ja tyhjiä tontteja, joten tuskin määrää ihan nollaan saadaan.”

Lajin leviämistä ja lisääntymistä on tutkijan mukaan kuitenkin mahdollista rajoittaa. Haittojen vähentäminen vaatii päivästä ja vuodesta toiseen jatkuvaa työtä.

Osa kunnista ja kaupungeista kannustaa kansalaisia vieraslajitalkoisiin maksamalla hävitetyistä espanjansiruetanoista palkkion. Asiantuntijan mukaan talkoot ovat tehokas tapa puuttua etanainvaasioihin alueellisesti.

”Omalta tontilta etanat vielä keräilee, mutta yhdelle ihmiselle on aika iso urakka alkaa poistamaan niitä julkisilta paikoilta”, Huusela sanoo.

Pelkästään talkoilijoiden varassa etanoiden hävittäminen ei kuitenkaan ole. Ammattitoimijoilla, kuten taimien kasvattajilla sekä muilla puutarha- ja maansiirtoalan yrityksillä, on lakisääteinen velvollisuus estää vieraslajin leviäminen.

”Joillain kaupungeilla, kuten Riihimäellä, on etanaroskiksia, jotka helpottavat jätehuoltoa. Moni kerää etanoita, mutta loppukäsittely ei välttämättä enää kiinnosta.”

Espanjansiruetanan hävittäminen tulee uniin

Helena Pastell varustautuu yhden naisen etanatalkoisiin kertakäyttöhanskan lisäksi muovisilla kolmen litran pakastepusseilla. Kumihanska on oikeassa kädessä, läpinäkyvä pussi vasemmassa.

”Nappaan etanan kiinni keskeltä oikealla kädellä ja nostan pussiin.”

Pussit Helena vie työpaikalleen. Hän työskentelee laboratoriossa ja on saanut esihenkilöltään luvan hävittää espanjansiruetanat laboratoriotyöstä yli jääneellä, jätteeksi päätyvällä etanolilla.

”Olen katsonut netistä ohjeet ja yrittänyt toimia parhaani mukaan niin, että etanat eivät tarpeettomasti kärsisi”, Helena sanoo.

Välillä etanat tulevat uniin. Painajaisissa etanat aukovat suitaan, oikovat tuntosarviaan ja ryömivät hitaasti kattilasta ulos, kunnes menettävät henkensä.

Espanjansiruetanan hävittäminen on vaatinut kamppailua alitajunnan kanssa.

”Ei tunnu kivalta hävittää elollisia olentoja, mutta yritän motivoida itseäni sillä, että kyseessä on haitallinen vieraslaji, jonka torjunnassa tarvitaan jokaisen apua.”

Tappajaetana syö lajitovereitaan – huomioi tämä asia hävityksessä

Erikoistutkija Erja Huusela ymmärtää, espanjansiruetanoiden tappamiseen liittyvät tuntemukset, mutta sanoo, että haitallinen vieraslaji jatkaa lisääntymistään, jos siihen ei puututa. Mitä enemmän espanjansiruetanoita on, sitä suuremmaksi ongelmat kasvavat.

Eläinsuojelulaki kieltää tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamisen eläimille. Eläviä etanoita ei saa sulkea muovipussissa jäteastiaan vaan ne pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.

Etanolin käyttö on yksi Luonnonvarakeskuksen ylläpitämän Vieraslajit.fi-sivuston suosittelemista espanjansiruetanoiden lopetuskeinoista. Asiantuntijoiden laatimat ohjeet suosittelevat, että etanat tainnutettaisiin ensin miedossa, noin viisiprosenttisessa alkoholiliuoksessa ja lopetettaisiin vahvassa alkoholiliuoksessa, jonka etanolipitoisuus on yli 80 prosenttia.

Yksittäisen etanan pään voi leikata sarvien välistä pitkittäin, jolloin hermorengas menee poikki. Jos etanan pään leikkaa poikittain irti, hermorengas ei välttämättä katkea. Pään voi myös murskata kivellä kovaa alustaa vastaan.

”Pään murskaus on nopein ja kivuttomin tapa. Aivotoiminta loppuu nopeasti”, erikoistutkija Erja Huusela sanoo.

Ohjeistuksen mukaan etanat voi myös pudottaa kattilaan kiehuvaan veteen. Toinen vaihtoehto on kaataa kiehuva vesi ämpäriin, johon etanat on kerätty.

”Vettä on oltava riittävästi, ainakin tuplamäärä etanoihin verrattuna ja sen on kiehuttava koko ajan. Jos vesi ei ole tarpeeksi kuumaa tai sitä on liian vähän, kuolema voi kestää.”

Asiantuntija neuvoo hävittämään kuolleet espanjansiruetanat sekajätteessä tai maahan hautaamalla. Hautakuopasta on kuitenkin kaivettava vähintään 20 senttimetriä syvä kuoppa.

”Espanjansiruetanoista käytetään myös nimeä tappajaetana, koska ne voivat käyttää ravinnoksi kuolleita lajitovereita. Niille kelpaa monenlainen ravinto koirankakasta lähtien.”

Koti-ilta vaihtui etanajahtiin

Helena Pastell kerää etanoita nykyään myös vapaa-ajallaan. Välillä puoliso on ihmetellyt, kun koti-ilta on vaihtunut etanajahtiin.

”Yhtenä iltana oli pakko lähteä hakemaan etanoita vielä yön pimeydessä, kun työmatkalla niitä sinne vielä jäi.”

Toistaiseksi puoliso ei ole ollut Helenan mukana. Helena kertoo kuitenkin, että osa ystävistä on innostunut vieraslajitalkoista ja kysellyt neuvoja. Omia työmatkatalkoitaan Helena aikoo jatkaa edelleen.

”Jos voin jotain tehdä yhteisen hyvän eteen, teen.”

Lue myös Seura.fi: Kyttyrälohi on vaelluskala, joka kuolee makeassa vedessä kudun jälkeen – Näin vieraslaji pyritään erottamaan Atlantin lohesta tekoälyn avulla

Näin erotat espanjansiruetanan harmittomasta ukkoetanasta

Espanjansiruetanan erottaa kotoperäisestä ja harmittomasta ukkoetanasta siitä, että sillä on hengitysaukko pään lähellä kilven etuosassa. Ukkoetanalla hengitysaukko sijaitsee kilven takaosassa.

Muita espanjansiruetanan tuntomerkkejä ovat suuri koko ja useimmiten punaruskea väritys. Espanjansiruetana saattaa kasvaa seitsemästä neljäntoista sentin pituiseksi. Selkä on harjaton ja kupera, peräpää muodoltaan pyöreä.

Ukkoetanat liikkuvat yksittäin eikä niitä tapaa joukkoina toisin kuin espanjansiruetanoita useimmiten. Yleensä ukkoetana viihtyy luonnossa, eikä se aiheuta tuhoja viljelykasveille.

Espanjansiruetanoiden torjunnassa ennaltaehkäisy on valttia. Espanjansiruetanan esiintymisalueilta ei pidä kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja.

Koska espanjansiruetana leviää taimien ja maa-aineksen mukana, kannattaa tarkistaa, ettei hankituissa taimissa ole espanjansiruetanoita tai niiden munia. Munat ovat noin kolmen–neljän millimetrin kokoisia, väriltään valkoisia, hieman pehmeitä ja muodoltaan pyöreitä.

Myös nurmikko kannattaa pitää lyhyenä.

”Kaikenlaiset lehti- ja risukasat ovat etanoiden talvehtimispaikkoja, joten niitä kannattaa välttää”, erikoistutkija Erja Huusela Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Toimitus suosittelee

Kaupalliset yhteistyöt
Suosituimmat

Kaupalliset yhteistyöt