Mika Koskinen
Tullisopimuksesta huolimatta epävarmuus ei häviä USA-kaupasta niin kauan kuin Trump on vallassa, kirjoittaa Iltalehden Mika Koskinen.
Tänään klo 19:39
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump. MPNC
Euroopan ja Suomen talous on kahden kovan puristuksessa: Trumpin tullit ja Putinin tankit.
Jos Ukrainan tilanne heikkenee, se luo lisää epävarmuutta talouteen. Jos Ukrainan tilanne paranee, ja jonkinlainen rauha alkaa tuntua mahdolliselta, on sillä iso psykologinen vaikutus Euroopan talouteen.
Trumpin tullit ovat sen sijaan tulleet jäädäkseen. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen teki Trumpin kanssa jonkinlaisen diilin, kun USA-kaupan tullien katoksi sovittiin lähtökohtaisesti 15 %. Kauppapolitiikan pitäisi olla EU:n ydinosaamista, mutta se, että EU poistaa kokonaan tuontitullinsa saadakseen 15 prosentin vientitullit, on surkea saavutus.
Tuon luvun kanssa suomalaisyritykset uskovat kuitenkin pärjäävänsä, varsinkin kun tullit siirretään amerikkalaisten asiakkaiden maksettavaksi ja tullit ovat pienemmät kuin joidenkin kilpailijamaiden, kuten USA:n Kiinalle lätkäisemä 30 %:n vientitulli.
Trumpin tullit näkyvät EK:n uusimman vientibarometrin tuloksissa. 41 prosenttia Suomen vientiyrityksistä arvioi USA-viennin vähenevän hieman ja 15 prosenttia merkittävästi. Onneksi vain 2 prosenttia ilmoitti USA-viennin loppuvan kokonaan.
EU:n mielestä diilissä sovittiin myös, kuinka yhdessä sovitaan myöhemmin alemmat terästullit kiintiöiden pohjalta. Samoin Euroopalle ja Suomellekin kriittisissä tuotteissa, kuten lääkkeet, kemian tuotteet, puolijohteet ja puutuotteet, sovittiin jatkotoimista, jolloin EU:lle tullit olisivat järkevää tasoa eli alle 15 %.
Tullisopimuksen surkeutta lisää se, mitä teräksen osalta on jo nähty. EU-diilin tekemisen jälkeen USA laajensi terästullien soveltamisalaa siten, että perusterästuotteiden ohella 50 %:n nykytulli koskisi myös teräsjohdannaisia tuotteita. Näitä tuotteita suomalainen konepajateollisuus käyttää omissa tuotteissaan.
Tämän lisäksi USA on alkanut tulkita niin, että teräskuorisesta teknologiakomponentista pitäisi maksaa 50 %:n tulli kokonaisuudessaan, vaikka teräksen osuus on korkeintaan 7–10% tuotteen tullausarvosta. Tämä teräkseen liittyvä kiista on nyt kärjistämässä EU:n ja USA:n kauppasuhdetta ja voi tuoda negatiivisia yllätyksiä USA-viennille.
Tullisopimuksesta huolimatta epävarmuus ei häviä USA-kaupasta niin kauan kuin Trump on vallassa ja käyttää tullia protektionistisesti omia markkinoita ja toimijoita suosiakseen. Sopimus Trumpin kanssa on silti EU:lle parempi kuin täysimittainen kauppasota.
USA on EU:n tärkein kauppakumppani. Suomen tavara- ja palveluviennistä on USA:n osuus 12 prosenttia.
Niinpä Suomen olisi rakennettava kauppakumppanuuksia muihinkin suuntiin. Asia nousi esille EK:n viime lauantaina julkistamassa vientibarometrissa, jossa yritykset toivovat kauppasuhteiden syventämistä myös Aasian ja Etelä-Amerikan suuntaan.
EU:lta viennin laajentaminen edellyttäisi sopimuksen tekemistä mm. Intian, Indonesian ja Mercosur-maiden kuten Brasilian kanssa. Se taas onnistuu, jos EU muuttuisi arrogantista maailmanparantajasta ratkaisuita ja kompromisseja tavoittelevaksi toimijaksi. Ikävä tosiasia on, että EU:lla ei ole enää uskottavuutta eikä talousmahtia sanella kauppaehtoja muille.
Suomen viennin harteiden leventäminen nykyisistä TOP 25 -viejistä keskisuurten ja pienempien yritysten harteilla on myös välttämätöntä, jos Suomi aikoo jatkossakin rahoittaa hyvinvointia vientituloilla.
Nämä pk-yritykset ovat jatkossakin se Suomen uusien työpaikkojen luoja. Suomen viennin laajentamisen Euroopan ulkopuolelle pitää olla Petteri Orpon (kok) ja tulevienkin hallitusten agendalla. Lisäksi suotavaa olisi, että vastuulliset ministerit presidenttiä unohtamatta tekevät aiempaa enemmän jalkatyötä viennin hyväksi.