Tässä se on, Suomen väestönkehityksen reality check eli herätys tosiasioihin.
Näin voisi kuvata konsulttitoimisto MDI:n tuoretta väestöennustetta. Se ulottuu tällä kertaa vuoteen 2050 asti, kun aiemmat toimiston laatimat väestöennusteet ovat jääneet vuoteen 2040.
Aluekehitykseen erikoistunut MDI on laatinut ennusteen Tilastokeskuksen väestödatasta jo toteutuneen kehityksen pohjalta. Ennuste ottaa huomioon syntymät, kuolemat ja muuttoliikkeet, muttei esimerkiksi talouskehityksen vaikutuksia.
Kuva on synkkä.
Tässä on kuusi merkittävintä havaintoa ennusteesta.
Aloitetaan koko Suomen väestöennusteesta vuodelle 2050. Tältä Suomi näyttää – mitä tummempaa punaista, sitä enemmän väen ennustetaan vähenevän, ja sinisellä näkyvät harvat kasvukunnat ja -kaupungit.
Voit etsiä kartalta tai hakukentästä, miltä oman kuntasi tilanne näyttää.
Kaikkialla kuollaan, koululaisia pian 100 000 vähemmän
Pohjalla on jo pitkään jatkunut muutos.
Syntyvyys laskee ja uudet ikäluokat ovat pienempiä kuin aiemmat ikäluokat.
Mutta uutta on, että väestökehitys uhkaa kääntyä negatiiviseksi myös monessa maakuntakeskuksessa, kuten Kuopiossa, Joensuussa, Vaasassa ja Rovaniemellä. Tähän asti ne ovat kasvaneet, kun pienempien kuntien väki on muuttanut kaupunkeihin.
Tämä johtuu siitä, että kuolleisuus on nyt pysyvästi korkeampaa kuin syntyvyys. Käänne tapahtui vuonna 2016.
Maahanmuutto on viime vuosina paikannut väestökatoa, mutta se ei enää pian riitä, etenkin jos pakolaisuus Ukrainasta Suomeen oletetusti loppuu.
– Aiemmin isompi kuolleisuus oli aina tilapäinen poikkeus, kuten sisällissota tai nälkävuodet. Mutta vuonna 2016 siirryttiin tilaan, jossa Suomen väestö vähenee joka vuosi ilman maahanmuuttoa, sanoo ennusteen laatinut johtava asiantuntija Rasmus Aro MDI:ltä.
Moni voi ajatella, että suuri kuolleisuus on realiteetti lähinnä pienissä kunnissa. Väärin: Suomi on isolta osin kuoleva maa jo nyt.
– Vain joka kymmenennessä kunnassa syntyy enemmän henkilöitä kuin kuolee, ja niistäkin monessa se ero on hiuksenhieno, Aro sanoo.
Näitä harvoja poikkeuksia ovat isoimmat kaupungit, niiden muutamat kehyskunnat ja yksittäiset poikkeukset länsirannikon ”raamattuvyöhykkeellä”, jossa uskonnon merkitys on suuri.
Syntyvyyden laskua seuraa loogisesti se, että koululaisten määrä vähenee vauhdilla.
Myös tämä näkyy jo nyt. Kehitys on tiedossa 2030-luvun alkuun asti, koska silloin koulunsa aloittavat lapset ovat jo syntyneet.
Ennusteen mukaan koululaisten määrä vähenee 96 000:lla vuoteen 2032 mennessä.
– Satatuhatta koulupulpettia tyhjentyy sangen lyhyen ajan sisällä, Aro tiivistää.
Koululaisten määrä vähenee jo tällä vuosikymmenellä melkein kaikissa Suomen kunnissa, Aro sanoo.
Rankinta kehitys on noin sadassa kunnassa, joissa koululaisten määrä romahtaa 2030-luvun alkuvuosiin mennessä lähes kolmanneksella. Sitä vastoin kuntia, joissa koululaisten määrä lisääntyy, on vain kourallinen.
– Tämä heijastuu vääjäämättä kouluverkkoon. Meillä tullaan sulkemaan paljon kouluja tämän johdosta, Aro sanoo.
Ainoa, joka kasvaa, on vanhusväestö.
Vuoteen 2040 mennessä yli 84-vuotiaiden määrä kasvaa 142 000:lla, vuoteen 2050 mennessä 174 000:lla.
Aro pitää tätä yhtenä ennusteen keskeisistä huomioista. Suomen harmaantuminen ja hoivatarpeen kasvu eivät ole ohimeneviä ilmiöitä, vaan jatkuvat 2050-luvulle saakka.
– Iäkkään väestön kasvu ei ole väliaikainen vaihe vaan jatkuva prosessi, Aro sanoo.
Summa summarum, Suomen väkiluku ei nykymenolla ylitä kuutta miljoonaa, vaan kääntyy 2040-luvulla laskuun.
Korkeampi ura pohjaa tuoreeseen, vuosien 2023–2025 maahanmuuttoon, jolloin Suomeen on tullut lisää työ- ja koulutusperäistä maahanmuuttoa erityisesti Aasian maista kuten Intiasta ja Filippiineiltä.
Ennusteista on poistettu ukrainalaiset pakolaiset, sillä heidän vaikutuksensa on oletetusti väliaikainen.
Mitä Suomi tekee?
Tämä on kuva Suomesta tällä hetkellä, tähän asti jatkuneella kehityksellä.
Kuluva 2020-luku on vielä verryttelyä, mutta sitten realiteetit iskevät toden teolla – näin ennusteen tehnyt Rasmus Aro kiteyttää tilanteen:
Voiko käydä toisin?
Totta kai.
Esimerkiksi Lappi on saanut matkailusta ruiskeellisen rahaa ja työpaikkoja, eikä sen tulevaisuus näytä lainkaan yhtä synkältä kuin Itä- ja Keski-Suomessa.
– Lappi on hieno esimerkki siitä, että vaikka väestöennusteet voivat povata negatiivista tulevaisuutta, niin niihin voidaan vaikuttaa ja niiden kääntyminen on mahdollista.
Digiaika on herättänyt toiveita siitä, että ihmisvirta voisi kääntyä takaisin kohti syrjäseutuja. Korona-aikana nähtiinkin Aron mukaan kaupungistumisen ”rytmihäiriö”, kun haja-asutusalueet alkoivat kiinnostaa.
Mutta sen jälkeen ”rytmihäiriö” on vaimentunut. Iso pyörä pyörii taas kohti kasvukeskuksia, Aro sanoo.
– Väestön keskittymisen logiikka on 1960-luvulta asti ollut melko rautainen. Pidän melko epätodennäköisenä, että siinä tapahtuisi huomattavia käänteitä ainakaan keskipitkällä aikavälillä.
Jos halutaan, että Suomessa on kasvava työikäinen väestö ja sitä kautta kasvava kansantalous, ainoa keino pitää Suomi kasvu-uralla näyttää olevan kiistelty maahanmuutto, Aro sanoo.
Syntyvyyden merkittävää kasvua ei ole näköpiirissä.
Se on realiteetti, josta pitäisi nyt keskustella.
Voit keskustella jutusta 16.9. kello 23.00 saakka.