ELOKUVA-ARVOSTELU. ”Näin maailma siis tuhoutuu, ei suurella pamauksella vaan vikinällä”, toteaa lordi Grantham (Hugh Bonneville) sarkastisesti Mary-tyttärelleen (Michelle Dockery), kun talousahdinko ja sukupolvenvaihdos ajavat linnanherran valtaistuimeltaan kerrostaloasuntoon.
Ja kerrostaloa lordi kuvailee tyylilleen uskollisesti ”täytekakuksi”, jossa ihmiset asuvat toinen toistensa päällä.
Downton Abbey: Viimeinen näytös keskittyy yksityisellä tasolla vallanvaihtumiseen yorkshirelaisessa aatelislinnassa mutta yleisellä tasolla elokuvalla on vielä kiinnostavampi tarina kerrottavanaan: aikakausien murros, joka pakottaa vuosisataiset sovinnaistavat taipumaan kohti nykyaikaa.
Eletään 1930-luvun alkua, ja pinttynyt brittiläinen ajatus kahden kerroksen väestä alkaa murtua. Samaan aikaan entisten mahtisukujen taloudellinen voima heikkenee ja sukutiloja pannaan myyntiin. Downton Abbey selviytyy mitenkuten, mutta vain myymällä suvun hulppean kaupunkipalatsin Lontoossa. Haaskatkin ovat liikkeellä, ennen kaikkea Alessandro Nivolan mainiosti tulkitseman amerikkalaisen onnenonkijan myötä.
Englantilaisen kartanoromantiikan ystävillä ei silti ole syytä huoleen, sillä Simon Curtisin ohjaama elokuva tarjoaa silmäkarkkia ja pidäteltyjä tunteita kauhakaupalla. Maisemat ovat kuvankauniita, kartano sisustettu lukemattomilla kiehtovilla yksityiskohdilla. Tunteita esiintyy runsaastikin, mutta juuri mitään niistä ei näytetä ulospäin muuta kuin pieninä vihjauksina.
Tässä maailmassa kuiskaus on aina voimallisempi kuin huuto, lordi Granthamin mukaan ilmeisesti myös maailman tuhoutuessa.
Elokuvan juoneen kirjoitetut herrasväen taloushuolet ovat lopulta kuin tomusokeria leivoksen päällä. Viime kädessä mikään ulkoisen maailman järistys ei ulotu Downton Abbeyyn.
Uusi aika tekee kuitenkin vääjäämättä tuloaan. Kun Mary ottaa avioeron hulttiomiehestään, seurapiirit hylkäävät hänet. Varsinkaan kuninkaallisten ei sovi esiintyä samassa huoneessa eronneen naisen kanssa. Tarvitaan Maryn sisaren ja palveluskunnan ovela pikku juoni sekä Noel Cowardin (Arty Froushan) kaltainen aikakautensa supertähti kyläsille kartanoon, jotta nirppanokkaisimmatkin perinnäistavoista kiinni pitävät snobit hyväksyvät Maryn taas joukkoonsa.
Mitään varsinaista järkeä Downton Abbey: Viimeisessä näytöksessä tai koko Downton-saagassa ei tietenkään ole, vaan kyse on valloittavasta todellisuuspaosta. Yhä brutaalimmaksi muuttuva maailma tarvitsee kauniit satunsa eikä kunnon eskapismia kohdatessaan pidä miettiä onko elokuva hyvä vai huono, kunhan se on viihdyttävä.
Juuri sellainen viimeiseksi kaiketikin jäävä Downton Abbey -elokuva todellakin on, tyhjänpäiväinen ja täysin valloittava.
DOWNTON ABBEY: VIIMEINEN NÄYTÖS (Downton Abbey: The Grand Finale, Iso-Britannia/Yhdysvallat 2025). Ohjaus: Simon Curtis. Käsikirjoitus: Julian Fellowes. Kuvaus: Ben Smithard. Leikkaus: Adam Recht. Musiikki: John Lunn. Näyttelijät: Michelle Dockery, Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern, Joanne Froggatt, Paul Giamatti, Alessandro Nivola, Dominic West, Jim Carter, Arty Froushan.