Jo 20 vuoden ajan Ranualla odoteltu Suhangon kaivos on askeleen verran lähempänä toteutumistaan. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) myönsi äsken kaivosyhtiölle kaivoksen purkuputken apualueen, joka mahdollistaa 54-kilometrisen purkuputken rakentamisen kaivokselta Kemijokeen.
Suhanko Arctic Platinumin odotuslistalla on seuraavaksi ympäristö- ja vesitalouslupa, jota on työstetty Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa (avi). Lupapäätöksen on määrä valmistua alkuvuodesta. Jos kaikki menee, kuten kaivosyhtiössä toivotaan, investointipäätös syntyy ensi kesänä ja purkuputken sekä varsinaisen kaivoksen rakennustyöt alkavat syksyllä. Tuotannossa kaivos olisi tällöin viimeistään 2028.
Suhangon kaivostie valmistui viime syksynä. Tässä tietä rakennetaan viime kesänä.
Kuva: Suhanko Arctic Platinum
Aina toiveet ja todellisuus eivät kohtaa – varsinkaan kaivoksissa, joille riittää valitushaluisia vastustajia. Suhangon osaltakin on tullut selväksi, että kaivokseen kielteisesti suhtautuvat ovat valmiita kääntämään kaikki kortit, jotta malmio jää maahan.
Myös purkuputken rakentamisluvasta valitettaneen, mikä tietää töitä Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle (HaO). Tätä ennakoi se, että putken lupahakemuksesta jätettiin yli 70 lausuntoa, muistutusta ja mielipidettä. Lisäksi kaivosviranomaiselle jätettiin ”Ei Kemijoesta kaivosyhtiöiden viemäriä”-adressi, jonka allekirjoitti lähes 3 300 henkilöä.
Tukesiin vastustuksella ei ollut vaikutusta. Se päätti luvan myöntämisen lisäksi, että kaivosyhtiö voi aloittaa putken tekemisen mahdollisista valituksista huolimatta. Näin tapahtui myös silloin, kun kaivosyhtiö sai luvan kaivokselle johtavan tien rakentamiseen. Se valmistui menneenä syksynä.
Purkuputken rakentaminen alkaa näillä näkymin vasta avin lupa- ja kaivosyhtiön investointipäätöksen jälkeen. Jälkimmäiseen vaikuttavat osaltaan lupaehdot, joiden perusteella yhtiö arvioi kaivoksen kannattavuutta.
Paljon riippuu myös siitä, sisältääkö ympäristö- ja vesitalouslupa luvan rakennustöiden aloittamiseen todennäköisistä valituksista huolimatta. Jos ei, valitukset voivat lykätä rakentamista vuodella tai jopa kahdella, kun HaO:n päätöksestä valitetaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Toki vireillä oleva, ”puhtaan siirtymän” hankkeille tarkoitettu ohituskaistalainsäädäntö voi lyhentää valitusten käsittelyaikoja.
Jos lupa antaa mahdollisuuden rakentamisen aloittamiseen, kaivosyhtiö joutuu arvioimaan sen riskit. Mikäli avin myönteinen päätös muuttuu HaO:ssa tai viime kädessä KHO:ssa kielteiseksi, tehty työ valuu hukkaan.
Vaikka Suhangon kaivos on Ranualla, purkuputki kulkee pääosin Tervolassa. Se on vastustanut putkea, koska pelkää sitä pitkin valuvien vesien pilaavan Kemijoen veden. Vastustusta ei ole vähentänyt Lapin ely-keskuksen selvitys, jonka mukaan putkiveden ympäristövaikutukset olisivat siinä määrin vähäiset, ettei hankkeen toteuttamiselle ole estettä.
Tervolalaisia tuntuukin närästävän ehkä vieläkin enemmän se, ettei kunta kostuisi purkuputkesta mitenkään – uusi kaivosvero hyödyttää vain kuntaa, jonka alueelle kaivos sijoittuu. Kunnanjohtaja Mika Simoska on vaatinut (Yle 7.1.) kaivosverolainsäädännön muuttamista niin, että putkea varten raivattava apualue rinnastetaan kaivosalueeseen ja Tervola muuttuu sen myötä veroon oikeutetuksi kaivoskunnaksi.
Vaatimus on perusteltu, vaikka sen toteutus ei välttämättä ehdi tähän hätään. Kaivoslaissa on valuvika, joka tulee korjata ensitilassa. Kaivosvero on tarkoitettu kompensaatioksi haitoista, joita kaivos aiheuttaa kaivoskunnalle. Jos haitat yltävät todistetusti myös naapurikuntaan, senkin on saatava osansa kompensaatiosta.
P.S.
Kaivosyhtiö on arvioinut Suhangon työllistävän rakennusvaiheessa – se kestäisi 2–3 vuotta – jopa tuhat henkilöä. Valmis kaivos toisi työtä suoraan 400–500:lle ja välillisesti yhtä monelle. Ranualla uskotaan, että puolet kaivoksen työntekijöistä asuisi kunnassa ja loput kävisivät siellä töissä muualta, pääosin Rovaniemeltä. Jos kaivosta varten perustettavan yhtiön kotipaikaksi tulisi Ranua, kunta saisi yhteisöveroja. Lisäksi luvassa olisi kiinteistö- ja kaivosveroja. Yhdessä työntekijöiden maksaman tuloveron kanssa tämä tietäisi Ranualle miljoonien eurojen vuotuista tulolähdettä, joten ei ihme, että tuulivoimavastaisessa kunnassa ei vastusteta kaivosta.