Kiinan testaama internetsatelliittijärjestelmä näyttää rikkovan Elon Muskin Starlinkin ennätykset.
Internetsatelliitteja rahdataan kiertoradalle tuhansia, jotta saavutetaan kattava signaalipeite. ICEYE
Satelliitti-internet on ollut kovassa huudossa syrjäseuduilla ympäri maailmaa. Etenkin Elon Muskin Starlink-palvelu on otettu ilolla vastaan esimerkiksi ilmailussa, merenkulussa ja maailman syrjäisissä kolkissa. Satelliitti-internetpalveluja on ollut olemassa jo pitkään, mutta Muskin Starlink on tuonut ne tavallisten loppukäyttäjien ulottuville. Menestys on ollut sen verran suurta, että miljardööri on saanut kilpailijoita sekä kotimaastaan Yhdysvalloista että esimerkiksi Kiinasta.
Kiinalaiset kertoivat kesäkuussa rikkoneensa lähes kaikki alan ennätykset uudella teknologiallaan. Tiedonsiirtonopeuksien kerrotaan olevan jopa viisi kertaa Starlinkia nopeampia, raportoi South China Morning Post.
Toisin kuin Muskin Starlink, kiinalaisten julkaisema järjestelmä ei perustu matalalla kiertoradalla (n. 550 km) kiertäviin satelliittiparviin, vaan huomattavasti korkeammalla geostationaarisella kiertoradalla (n. 36 000 km) sijaitsevaan välityssatelliittiin, joka heijastaa maasta käsin lähetettyjä lasersäteitä vastaanottimiin.
Järjestelmän kehittäjien mukaan tämä haastaa nykykäsityksen parhaasta tavasta välittää informaatiota avaruuden kautta. Mikäli väitteet pitävät paikkaansa, riittäviin nopeuksiin päästään myös ilman tuhansia avaruudessa kiertäviä satelliitteja, joista on oma vaivansa esimerkiksi avaruustutkimuksessa.
Ei sovellu pelaamiseen
Teknologiasta on povattu vähintään hyvää kirittäjää Muskin järjestelmälle, jotta myös amerikkalaisyhtiöiden tuotteissa päästäisiin koviin, satojen megojen tai gigojen nopeuksiin. Kiinalaisten visio ei tosin sovellu jokaiseen käyttötarkoitukseen, sillä kymmenien tuhansien kilometrien välimatka tarkoittaa datankäsittelyineen melkoista viivettä signaaliin. Pelkästään valolla kestää yli kaksi sekunnin kymmenystä kulkea edestakainen matka, ilman järjestelmän itsensä viivettä. Pelaamiseen tai muuhun matalaa viivettä vaativaan toimintaan geostationaarisesta satelliittiratkaisusta siis tuskin on.
Tutkijat saavuttivat kovat, jopa yhden gigabitin siirtonopeudet sekunnissa kahden watin laserilla, joka ammuttiin satelliittia kohti maan pinnalta. Kiinalaismediassa kahden watin laseria kuvailtiin ”himmeäksi kuin kynttilä”, mutta todellisuudessa kaksi wattia on laserdiodille paljon: ihmissilmälle vaarallinen teho lasersäteilyä on noin 1–5 milliwattia, watin tuhannesosaa. Vakavia vammoja alkaa syntyä noin 500 milliwatin teholla, eli puolella watilla. Informaation välittämisessä kaksi wattia on toki energiamääränä vähäinen.
36 000 kilometrin etäisyys on sen verran suuri, että tähtäykseen joudutaan käyttämään laserillakin huomattavan suurta tarkkuutta. Vastaanottimessa täytyy olla lisäksi riittävän suuri optiikka, jotta koko lasersäde voidaan ottaa informaatioineen vastaan.
Maan pinnalta ammuttujen lasersäteiden ongelma on aina ollut ilmakehän aiheuttamat muutokset signaalissa. Kiinalaiset käyttävät uudessa järjestelmässään hybridiratkaisua, jossa on sekä adaptiivista optiikkaa (adaptive optics) että monimuotoista vastaanottoa (mode diversity reception).
Yhdistelmä nosti käyttökelpoisten signaalikehysten määrän 72 prosentista 91,1 prosenttiin, mikä on huomattava ero tiedonsiirron vakaudessa ja virheettömyydessä.