Hän joutui täyslepoon kolmeksi kuukaudeksi.
Lue tiivistelmä
Hiihtäjä Jasmin Kähärä joutui kolmen kuukauden täyslepoon sydänpussin tulehduksen vuoksi.
26-vuotias sprinttihiihtäjä sairasti keväällä pari tautia, joiden jälkeen sydämestä löytyi ylimääräistä nestettä ja tulehdusta.
Kähärä muutti Vuokatista Espooseen lepojakson aikana ja aloitti täysipainoisen harjoittelun vasta 6 viikkoa sitten.
Hän vaihtoi valmentajakseen Ville Oksasen ja uskoo tilanteestaan huolimatta hyvään tulevaisuuteen.
Jasmin Kähärä huokaisee syvään ennen kuin alkaa kertoa kesän koettelemuksistaan.
26-vuotias hiihtäjä joutui täyslepoon kolmeksi kuukaudeksi: toukokuusta heinäkuun loppuun.
– Se oli urheilijan painajainen, jota on aina pelännyt, hän sanoo.
Kähärä sairasti pari eri tautia keväällä kisakauden jälkeen. Oireet äityivät ”aika pahoiksi”.
– Olin jo tavallaan parantunut ja yritin alkaa harjoitella, mutta minulle jäi erikoisia oireita. Niitä selviteltiin, ja sydämestä löytyi hieman ylimääräistä nestettä sekä tulehdusta sydänpussin alueelta.
Tällaisen uutisen jälkeen oli selvää, ettei lenkkipolulle ole asiaa pitkään aikaan.
– Aluksi se tuntui ihan mahdottomalta, hän myöntää.
Onni onnettomuudessa oli se, että Kähärä muutti Vuokatista Espooseen pian pakkolepomääräyksen jälkeen.
Etelä-Suomi kutsui, koska hänen puolisonsa, ex-hiihtäjä Verneri Poikonen, sai töitä Norralta. Poikonen on kouluttautunut liikennelentäjäksi.
Jasmin Kähärä ja Verneri Poikonen Linnan juhlissa 2023. Kuva: JUSSI HELTTUNEN
Muutto toi Kähärälle sopivasti muuta ajateltavaa ja pikku puuhaa.
– Onneksi en ollut enää Vuokatissa, jossa hiihto olisi näkynyt ympärilläni koko ajan. Olisi varmasti ollut rankkaa katsella vierestä muiden harjoittelua, kun itse ei pysty tekemään mitään.
Kolmen kuukauden lepojakso tuntui tietysti pitkältä, mutta Kähärä ei jäänyt sängyn pohjalle märehtimään alhoaan.
– Pystyin olemaan omassa kuplassani, laittamaan uutta kotia ja nauttimaan kesästä samalla tavalla kuin normaalit ihmiset. Kesä antoi mahdollisuuksia nähdä kavereita ja perhettä sekä tutustua uusiin paikkoihin täällä Etelä-Suomessa.
Sprinttihiihtäjä sai aloittaa täysipainoisen harjoittelun vasta kuusi viikkoa sitten.
Kunto oli romahtanut niin pahasti, ettei edes sauvakävely oikein sujunut.
– Yritin pitää sykkeen alle 120:n, mutta sekin oli vaikeaa.
Ensimmäiset rullahiihtolenkit hän sujutteli liki kävelyvauhtia.
– Silloin tuntui, tuleeko tästä yhtään mitään.
Maltti on ollut valttia.
– Pari viime viikkoa ovat jo tuntuneet melko normaaleilta. Harjoittelu on ollut hyvää sekä määrällisesti että tehollisesti.
Jasmin Kähärä on edustanut Suomea kaksissa olympialaisissa ja kaksissa aikuisten MM-kisoissa. Kuva: KIMMO BRANDT
Kähärän oli alun perinkin tarkoitus lähteä kuluvaan harjoituskauteen puhtaalta pöydältä. Vuosia kestänyt valmennussuhde Jussi Simulan kanssa päättyi, ja tilalle tuli Ville Oksanen.
Vaikka pöytä puhdistui enemmän kuin oli tarkoitus, Kähärä näkee tilanteessaan myös hyvää.
– Vaikka olen tällä hetkellä vielä huonossa kunnossa, minulla on vahva luotto tulevaan. Alkukauteen ei pidä asettaa hirveän korkeita tavoitteita, mutta uskon, että tästä tulee todella hyvä kokonaisuus pitkällä aikavälillä.
Hän halusi valmentajakseen Oksasen, koska kaipasi harjoitteluunsa entistäkin ”ammattimaisempaa ja kontrolloidumpaa” otetta. Plussaa oli myös se, että Oksanen asuu hänen tavoin pääkaupunkiseudulla.
– Villen kanssa olemme pystyneet keskittymään paljon tekniikkaan jo tämän lyhyen ajan aikana. Olen saanut siihen uusia asioita. Tekniikkaharjoittelussa on nyt selkeä kaava ja toistettavuus. Kun jotakin asiaa yritetään kehittää, se näkyy harjoitusohjelmassa oikeasti viikosta toiseen.
Sprintin alle 23-vuotiaiden MM-kultamitalisti löi läpi maailmancupin tasolla jo viisi vuotta sitten.
Viime vuosina hän on vakiinnuttanut tasonsa hiihtäjänä, joka pääsee lähes aina jatkoon maailmancupin sprintissä, mutta etenee välieriin saakka vain pari kolme kertaa kaudessa.
Kehitys on siis tyssännyt ainakin hieman.
– Juuri siksi halusin vaihtaa valmentajaa.
– Sprintti on edelleen ykkösmatkani, ja siinä minulla on paras potentiaali. Haluan kuitenkin tulevina vuosina pystyä olemaan mukana esimerkiksi viestijoukkueessa ja hiihtämään myös normaalimatkoja hyvällä tasolla.