• Ampumaseurat pitävät nykyisiä lupia kalliina, epävarmoina ja alueellisesti epätasaisina. Hallitus haluaa helpottaa ampumaratojen toimintaa ja siirtää ympäristöluvat Poliisihallitukselle.
  • Poliisihallitus vastustaa siirtoa. Siltä puuttuvat ympäristöosaaminen ja riittävät työntekijät.
  • Ympäristöministeriö ehdottaa lupien siirtoa Lupa- ja valvontavirastolle.
  • Ympäristöministeriö myös pelkää ympäristöhaittoja ja kuulemisen heikentymistä.
  • Sisäministeriössä ei uskota, että ympäristönsuojelun taso laskisi.

Hallitus on jo pitkään valmistellut ampumaratoja koskevia lakimuutoksia.

Lakimuutosten on toivottu helpottavan ampumaratojen perustamista ja ylläpitämistä. Nykyisin ampumaradoilla on paljon ongelmia ympäristölupien saamisessa.

Lakimuutoksia kohtaan on esitetty myös kritiikkiä.

Yksi keskeinen kritiikin aihe on se, että ampumaratojen ympäristölupien myöntämistä esitetään siirrettäväksi taholle, joka ei omasta mielestään ymmärrä ympäristöasioista mitään: Poliisihallitukselle.

Poliisihallitus ei koe olevansa ympäristöviranomainen

Hallituksen esityksen mukaan yksi keskeinen syy siihen on se, että ympäristölupia myöntävillä kunnilla on niin vaihtelevat käytännöt.

Ratkaisuksi esitetään sitä, että ampumaratojen ympäristölupien myöntäminen siirrettäisiin Poliisihallitukselle, joka jo nykyisin vastaa ampumarataluvista.

Poliisihallitus kuitenkin vastustaa muutosta jyrkästi.

– Poliisihallitukselta puuttuu ammattitaito ja kokemus ympäristönsuojeluun liittyvien asioiden hoitamisesta, sanoo Poliisihallituksen ylitarkastaja Jukka Hertell.

Lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. Hertell ei usko, että on mahdollista nopealla aikataululla rekrytoida ja perehdyttää uusia sekä vanhoja työntekijöitä täysin uuteen lupaprosessiin.

Hallituksen esityksessä on arvioitu, että Poliisihallitus tarvitsee kaksi henkilötyövuotta ampumaratojen lupa-asioiden hoitamiseen. Hertellistä se kuulostaa aika vähältä siihen nähden, että lupaehtojen noudattamista pitää myös valvoa.

Moni taho esitti lakiluonnoksen lausuntokierroksella, että oikea paikka ampumaratojen ympäristöluville voisi olla Lupa- ja valvontavirasto, jossa ympäristöosaamista on jo valmiiksi.

Myös hallituksen esityksessä ympäristölupien siirtoa sinne pidetään mahdollisena, mutta silti lupaviranomaiseksi esitetään ensisijaisesti Poliisihallitusta. Perusteena on, että olisi järkevää keskittää lupien myöntäminen yhdelle taholle.

Pieni seura käytti lupaan turhaan kymmeniätuhansia

Sitä tuskin kiistää kukaan, että nykyisin pienelle ampumaradalle voi olla työlästä saada ympäristölupaa.

Yksi esimerkki tästä on Oulusta, jossa Oulunsalon ampumarata suljettiin viime vuonna, koska vuodesta 1990 nykyisellä paikalla toimineen haulikkoammuntaradan ympäristölupa evättiin.

Perusteena olivat muun muassa melu ja riski maaperän ja vesistön pilaantumiselle. Rata sijaitsee pohjavesialueella.

Ampumaradan katoksen seinässä keltaisella taululla teksti "LYIJYLLÄ AMMUMINEN KIELLETTY!", taustalla ampumarata-alue.

Avaa kuvien katselu

Radalla ei ole enää vuosiin ammuttu lyijyllä. Sitä on kuitenkin kertynyt kymmeniä tonneja alueen ympäristöön. Lisäksi korvaavissa haulimateriaaleissa ja savikiekoissa voi hallinto-oikeuden mukaan olla kemikaaleja, joiden vaikutuksia ei tunneta. Kuva: Paulus Markkula / Yle

Seurassa on koettu, että lupaprosessi on kohtuuttoman hankala.

– Edelliseen ympäristölupahakemukseen meillä meni noin 30 000 euroa, kuvaa Oulun seudun haulikkoampujien sihteeri Sakari Drees.

Ympäristölupien hinnat ovat tyypillisesti tuhansia euroja, mutta lisäksi niitä varten voidaan vaatia kattavia selvityksiä.

Sakari Drees, sihteeri, Oulun seudun haulikkoampujat.

Avaa kuvien katselu

Oulun seudun haulikkoampujien sihteeri Sakari Drees kertoo hämmästyneensä, kuinka vaikeaa ampumaradan on saada ympäristölupaa. Kuva: Paulus Markkula / Yle

Seurassa on nykyisin noin neljäkymmentä jäsentä. Aiemmin oli satoja, mutta ilman rataa ei ole myöskään toimintaa.

Papereiden täyttämiseen saatiin viimeksi apua Ampumaratojen ympäristölupahankkeesta.

– Ampumaratojen ympäristöluvituksen keskeinen ongelma on tällä hetkellä lupamenettelyjen ennakoimattomuus, tulkinnanvaraisuus ja alueellisten käytäntöjen vaihtelevaisuudet, kirjoittaa hankkeen ympäristöasiantuntija Tuomas Pelkonen Metsästäjäliitosta sähköpostitse.

Hallituksen esityksen mukaan maaperän tai pohjaveden pilaantumisen riskiä ei katsottaisi olevan, kun luvanhaltija noudattaisi vaatimuksia sekä parhaita käyttökelpoisia tekniikoita.

– Jos laki menee tällaisenaan läpi, voi olla mahdollista, että täällä vielä ammutaan joskus, Oulun seudun haulikkoampujien puheenjohtaja Esa Heinonen sanoo.

Jos ympäristöluvan myöntäminen on jatkossakin yhtä epävarmaa, seura ei Heinosen mukaan aio jatkaa radan kehittämistä.

Esa Heinonen, puheenjohtaja, Oulun seudun haulikkoampujat.

Avaa kuvien katselu

Rataa ylläpitävän Oulun seudun haulikkoampujien puheejohtaja Esa Heinonen on ollut mukana seuran toiminnassa vuodesta 1994 alkaen ja sanoo, että ympäristöluvan kanssa on tapeltu siitä asti. Rata on aiemminkin ollut välillä suljettuna. Kuva: Paulus Markkula / Yle

Heinonen arvelee, että nykyisin moni paikallinen ampuu omalla pihallaan tai hiekkakuopilla, kun lähistöllä ei ole sopivaa rataa.

– Siellä voivat olla marjamiehet ja eläimet vaarassa, kun räiskitään menemään.

Heinosen ja Dreesin mukaan on aivan sama, kuka ympäristöluvat jatkossa myöntää, kunhan eri toimijoita kohdeltaisiin tasapuolisesti.

Ympäristöministeriö kriittinen

Hallituksen lokakuun alussa valmistuneessa esityksessä todetaan, että tarkoitus ei ole heikentää ympäristönsuojelun tasoa.

Ympäristöministeriön mukaan on mahdotonta sanoa, käykö niin kuitenkin.

– Meidän näkemyksemme mukaan tässä esityksessä on vielä paljon parannettavaa, sanoo ympäristöministeriön ylijohtaja Veli-Matti Uski.

Uskin mukaan yksi keskeinen ongelma on, että esityksessä todetaan, että jatkossa ”paras käyttökelpoinen tekniikka” riittäisi ja rajoituksia ja edellytyksiä määriteltäisiin myöhemmin erillisissä asetuksissa.

– Näitä asetuksiahan ei vielä ole olemassa.

Roskakori täynnä käytettyjä haulikon hylsyjä erilaisissa väreissä.

Avaa kuvien katselu

Käytettyjä haulikon hylsyjä Oulunsalon ammuntaradalla. Kuva: Paulus Markkula / Yle

Esityksen mukaan radat eivät enää lähtökohtaisesti edes tarvitsisi ympäristölupaa, jos laukauksia ammutaan alle 100 000 vuodessa. Nykyisin raja on 10 000 vuodessa.

Uskin mukaan olisi syytä vielä selvittää lisää, millaisia vaikutuksia tällä on esimerkiksi meluun.

Hän nostaa esiin myös huolen kansalaisten osallistumisoikeuden toteutumisesta jatkossa. Lakiesityksen mukaan jää lupaviranomaisen harkittavaksi, kuullaanko asianosaisia ennen lupien myöntämistä.

Ympäristöministeriökin on esittänyt ympäristölupien siirtoa ensisijaisesti Lupa- ja valvontavirastolle.

Sisäministeriössä ei uskota riskien toteutumiseen

Sisäministeriön johtava asiantuntija Mika Lehtonen ei usko, että Poliisihallituksen tai ympäristöministeriön maalailemat riskit kävisivät toteen.

Hänen mukaansa täydentävien asetusten valmistelu on jo aloitettu. Tarkoituksena on, että niistä olisi jo luonnokset ennen kuin lakimuutoksista päätetään.

Vaikka laki yritetään saada mahdollisimman pian voimaan, Lehtosen mukaan Poliisihallitukselle on jätettävä riittävästi aikaa rekrytointeja varten.

Hänen mukaansa ampumaratoihin liittyvät kuulemiset voivat vähentyä määrällisesti, mutta niitä on myös jatkossa ja kansalaisten perustuslain mukaiset osallistumisoikeudet turvataan.

Hänen mukaansa nykyinen 10 000 laukauksen raja ympäristöluvan tarpeelle on todella alhainen ja siksi sitä on syytä nostaa.

– On huomattava, että myös ilmoituksenvaraisiin ratoihin sovelletaan samoja ympäristövaatimuksia.