Kello näyttää 6.15 syksyisenä aamuna, kun Emma Kärkkäinen seisoo Turengin K-kaupan pihalla. Hän tietää odottaa hopeanväristä täyssähkö-Cupraa, jonka pitäisi kohta tulla. Kuskia, joka auton omistaa, Kärkkäinen ei tunne, ei ole koskaan miestä edes tavannut.
Auto kaartaa pihalle ja Kärkkäinen hyppää pelkääjän paikalle. Kuski toivottaa hyvät huomenet, kättelee ja esittäytyy Mika Jokelaksi.
Kärkkäinen kiinnittää turvavyön. Matka kohti Helsinkiä voi alkaa.
Tästä ensikohtaamisesta kaupan pihalla alkoi Jokelan ja Kärkkäisen toveruus miltei kolme vuotta sitten.
”Minun piti päästä töihin, ja Mika tarjosi kyydin”, Kärkkäinen summaa.
Mika Jokela ajaa päivittäin 216 kilometriä kodin ja työpaikan välillä. Kyytiin mahtuu muitakin, kuten Emma Kärkkäinen. ”Olisi järjetöntä kulkea matka aina yksin.” Kuva: Juri Rings
Aika kuluu rattoisammin, kun kyydissä on tuttu ihminen, jolle rupatella, Mika Jokela sanoo. Kuva: Juri Rings
Joka maanantai, keskiviikko ja perjantai Kärkkäinen ajaa omalla autollaan kaupan pihalle ja jättää auton parkkiin. Siitä Jokela koukkaa hänet työsuhdeautonsa kyytiin.
Jokela asuu Janakkalassa ja työskentelee Helsingissä kuten Kärkkäinenkin.
”Miksi ajaisin sata kilsaa suuntaansa yksin ja saman takaisin, kun mukaan mahtuu?”, Jokela kysyy.
Juuri tästä ajatuksesta saivat alkunsa parivaljakon yhteiset työreissut. Jokela ilmoitti Facebookin Kimppakyydit-sivustolla, että ajaa jatkuvasti Janakkala–Helsinki-väliä ja voisi ottaa kyytiinsä samaan suuntaan matkaavia.
Kärkkäinen näki kirjoituksen ja laittoi Jokelalle viestin. Ennen ensimmäistä yhteisajoa he vaihtoivat vielä pari viestiä.
”Kaikki tapahtui nopeasti, sovittiin aika ja lähdettiin! En googlannut Mikaa tai mitään, vaan siinä sitten ajon aikana tutustuttiin”, Kärkkäinen sanoo.
Viikoittain, tänäänkin, Jokelan kyydissä kulkee myös Vesa V. A. Heikkinen, Haaga-Helian ammattikorkeakoulun yliopettaja. Hänet Jokela poimii kyytiin Janakkalan juna-asemalta. Miehet ovat entuudestaan tuttuja, ja heillä on ollut yhteisiä työhankkeita. Juttua riittää aina myös jalkapallosta.
”Kimppakyydissä yhdistyy vastuullisuus, kustannussäästö ja sosiaalisuus. Matka myös taittuu nopeammin, kun on seuraa”, Heikkinen sanoo.
Hänen mukaansa kyse on myös luottamuksesta: samassa autossa matkaa taittavien välille muodostuu pieni, tiivis yhteys.
”Autoilun perinne on, että olet ratissa yksin. Mutta ei sen tarvitsisi olla niin. Voi myös oppia toisenlaisille tavoille.”
”Kannustan etenkin pitkänmatkan kuskeja siihen, että ottaisivat kimppakyytiläisiä. Siten voi myös jakaa polttoainekustannuksia”, Jokelan kyydissä viikoittain kulkeva Vesa V. A. Heikkinen sanoo. Kuva: Juri Rings
Eveliina Luode Helsingin yliopistolta tutki kimppakyytejä gradussaan muutama vuosi sitten. Luoteen mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin istuu hyvin ajatusmalli siitä, että tuntemattomiin voi luottaa.
Yhdelläkään Luoteen haastattelemalla henkilöllä ei ollut huonoa kokemusta ajomatkojen jakamisesta.
Näin kokevat myös Kärkkäinen ja Jokela: kaikki on mennyt mutkattomasti. Kärkkäinen ei etukäteen ”edes kerennyt ajatella”, että vieraan mieskuskin kyytiin menemisessä olisi jotakin uskaliasta tai epätavallista. Syyn tähän hän arvelee löytyvän perimästä.
”Juureni ovat Kainuussa, ja siellä ehtiä syntyä luottamus ihmisiin”, Kärkkäinen sanoo.
Jokelalle puolestaan kimppakyytiajattelu on tuttua Tukholmasta, jossa hän asui 2000-luvun alussa. Tuolloin kaupungissa oli käynnissä kokeilu, jossa vähintään kolmea henkilöä kuljettavat henkilöautot saivat ajaa maantiellä bussikaistaa. Tarkoituksena oli kannustaa työmatkalaisia kimppakyyteihin, säästää aikaa ruuhkassa ja vähentää ympäristöhaittoja.
”Siitä oli iso hyöty. Suomessa näkee niin paljon sitä, että ajetaan yksin. Se, jos joku tulee kyydissä, on win-win-tilanne kaikille”, Jokela sanoo.
Parhaimpia hetkiä ovat rauhalliset aamut. Silloin autossa kuunnellaan usein äänikirjoja. Välillä kaikki kolme käyvät vuorotellen työpalavereja matkan aikana tietäen, etteivät asiat kulkeudu ovien ulkopuolelle. Aina ei ole pakko rupatella mitään.
Kärkkäinen on vaatinut saada maksaa Jokelalle pienen korvauksen kyydeistä, vaikkei tämä ensin meinannut ottaa rahaa vastaan – se kun ei ole yhteiskyydityksen pointti ollenkaan.
Vaikka yhteisten työmatkojen etuja ei mitata rahassa, kimppakyydeistä tulee mukava taloudellinen hyöty jokaiselle. Kärkkäinen arvioi säästävänsä satoja euroja joka kuukausi, koska ei joudu kulkemaan omalla autollaan. Kuva: Juri Rings
”Tiedämme aina myös toistemme lemmikkien kuulumiset”, Emma Kärkkäinen sanoo ja Jokela komppaa: ”Ihmiset, joilla on koiria, ymmärtävät toisiaan helpommin.” Kuva: Juri Rings