Psykiatriaan erikoistuva lääkäri Anni Saukkola on huomannut tunteissa vellomiseen liittyvän ilmiön vastaanotollaan.
Somelääkärinäkin tunnetun Saukkolan mukaan asiakkaat hakevat yhä useammin ratkaisua arjen kysymyksiin lääkäriltä.
– Vastaanotolla näkyy, että tavanomaisiin normaaliin elämään kuuluviin asioihin, kuten suruun jonkun läheisen menetyksen jälkeen tai riitaa seuranneeseen hankalaan oloon tai ahdistuksen tuntemuksiin etsitään, haetaan ja toivotaan ratkaisuja lääkärin keinovalikoimasta ja lääkärin työkalupakista, lääketieteellisistä keinoista, sanoo Saukkola.
Kun Saukkolalta kysyy, onko hänen vastaanotolleen tullut ihmisiä, jotka selkeästi hakevat lääkäriltä apua työelämässä koettujen tunteiden ongelmiin, on vastaus selvä.
– Varmasti on, paukauttaa Saukkola.
Keskustelun aiheesta herätti Ylen pari viikkoa sitten julkaisema verkkojuttu, jossa eläkevakuutusyhtiö Varman ylilääkäri Jan Schugk sanoo, että yhteiskunta joutuu maksamaan kovan hinnan siitä, että voimakkaan minäkeskeinen ajattelutapa yleistyy.
Haastattelussa Schugk kertoi, että yksi syy mielenterveysperustaisiin sairauspoissaoloihin on tunteiden ylenmääräinen pöyhiminen ja että ajattelutavan muutos näkyy erityisesti nuorissa sukupolvissa.
Kaikkia tunteita ei tarvitse käsitellä puhki, Ylen haastattelema Jan Schugk sanoi.Ilmiö on lääkäreille yleisesti tuttu
Saukkola muistuttaa lääkärin työkalupakin rajallisuudesta.
– Lääkäri pystyy auttamaan lääketieteellisissä kysymyksissä, sairauksien hoidossa, mutta kaikkiin elämän normaaliin vaihteluun kuuluviin haasteisiin ei lääkärille tietenkään ole tarjota välttämättä keinoja, sanoo Saukkola
Hän kertoo välillä myös kuulevansa kritiikkiä siitä, että lääkäri ei ota kokonaisvaltaisesti huomioon ihmistä.
– Lääkärihän ei ole mikään ihmiselämän kaikkien ongelmien ratkaisija. Lääkäri on lääketieteen asiantuntija ja sairauksien diagnoosin ja hoidon asiantuntija. Mutta jos ongelma ei ole lääketieteellinen, niin tietysti lääkäriltä ei voi odottaa siihen ratkaisuakaan, sanoo Saukkola.
Lääkäriliitto haluaa keskustelua siitä, mikä kuuluu lääkärille ja mikä ei
Lääkäriliiton lääkäritaustaisen terveyspolitiikan asiantuntijan Soila Karreisen mukaan myös Lääkäriliitossa on käyty asiasta keskustelua. Havainnot ovat hänen mukaansa hyvin samankaltaisia
– Lääketieteen alueelle tulee yhä enemmän asioita, jotka muistuttavat tunteissa vellomisen tyyppisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä. Niihin haetaan helpotusta myös lääketieteen keinovalikoimasta, sanoo Karreinen ja lisää, että monesti näissä tilanteissa ei niitä keinoja välttämättä ole.
Karreisen mukaan yksilön etu on joskus se, että lääkäri ei työstä jokaista asiaa.
– On tietysti myös yhteiskunnan etu, että lääkäri voi keskittyä sellaiseen työhön, missä hänellä on enemmän annettavaa, sanoo Karreinen.
Juuri näihin tilanteisiin rajanvedon avuksi Lääkäriliitto toivoo yhteiskunnallista keskustelua ja selkeitä päätöksiä.
– Toivomme, että tästä käytäisiin keskustelua. Mitkä asiat kuuluvat lääketieteen ja terveydenhuollon tehtäväkenttään ja mitkä kannattaisi jättää ulkopuolelle, sanoo Karreinen.
Tähän on lääkäriliiton Karreisen mukaan hyvä hetki monestakin syystä. Yksi syy on se, että juuri nyt sosiaali- ja terveysministeriön johdolla valmistellaan periaatteita, joiden perusteella päätetään mitä palveluita ja menetelmiä palveluvalikoimaan kuuluu ja mitä ei.
– Siinä loppujen lopuksi päätetään mitä me haluamme terveydenhuollolta ja mihin me olemme valmiit sen rahoituksen ja resursoinnin suhteen, sanoo Karreinen.
Ilmiössä on medikalisaation vaara
Lääkäriliitto haistaa Soila Karreisen mukaan ajan ilmapiirissä medikalisaation vaaran.
– Tämä on meidän yksi näkökulma. Pelkään että että me alamme liikaa lääketieteellistämään asioita, joita ei tarvitsisi eikä myöskään pitäisi lääketieteellistää, sanoo Karreinen ja jatkaa.
– Siinä on sitten omat vaaransa, ja se ei ole myöskään lääkäreiden eikä varsinkaan Lääkäriliiton toive, että niin pääsee käymään.
Samaa sanoo tällä hetkellä psykiatrien erikoislääkärin erikoistumisjaksoa Niuvanniemen oikeuspsykiatrisessa sairaalassa tekevä Anni Saukkola.
– Ei pidä lääketieteellistää sellaisia ongelmia, jotka eivät ole terveysongelmia, vaan vaikkapa johtamisen tai ilmapiirin tai henkilökohtaisten ominaisuuksien seurauksia.
Samalla Saukkola kuitenkin muistuttaa, että mielenterveyden ongelmiin pitää puuttua niin työpaikalla kuin muualla yhteiskunnassa.
– Varmasti on tilanteita, joissa jostain konfliktista seuraa sen kaltainen reaktio, että ihminen vaikka jatkuvan työpaikkakiusaamisen seurauksena alkaa oireilla, masennusoireilla tai unettomuudella.
Se on eri asia ja sitä pitää pitää pystyä hoitamaan myös lääketieteen keinoin, sanoo Saukkola.
Lääkärinkään työtä ei pysty tekemään, jos jää vellomaan tunteissa
Anni Saukkola tekee itse tällä hetkellä psyykkisesti ja emotionaalisesti erittäin kuormittavaa työtä Niuvanniemen oikeuspsykiatrisessa sairaalassa.
Työyhteisössä työskennellään sellaisten asioiden keskellä kuin sanallisen ja fyysisen väkivallan uhka, emotionaalisesti hyvin kuormittavat potilaiden elämäntarinat ja vahvat sijaistraumat.
Tällaiset teemat nousevat Saukkolan mukaan lääkärin oman hyvinvoinnin haasteeksi. Tunteissa vellominen johtaisi Saukkolan mukaan lääkärin hakoteille.
– Tässä työssä tunteissa vellominen estäisi ammatillisen suhtautumisen ja työtehtävistä suoriutumisen täysin, sanoo Saukkola ja muistuttaa samalla, että työnantajan toimet työssäjaksamisen helpottamiseksi ovat todella tärkeitä nekin.
– Totta kai työnohjaukselle, työyhteisön keskinäiselle tuen jakamiselle ja turvallisuuteen liittyville ennaltaehkäiseville toimille on oltava oma aikansa ja paikkansa, sillä ne luovat työssä jaksamista, sanoo Saukkola.
A-studio käsitteli mielenterveysperusteisia poissaoloja lähetyksessään 8.9.