Juha Ristamäki
Demokratiaan kuuluu, että niitä toisia mielipiteitä pitää sietää, vaikka se saisi veren kiehumaan, kirjoittaa Juha Ristamäki.
Eilen klo 20:27
Charlie Kirk murhattiin 10. syyskuuta 2025. AOP
Yhdysvaltain oikeiston nouseva tähti Charlie Kirk murhattiin viikko sitten. Tapaus ja sen jälkipuinti ovat viimeisin osoitus siitä, kuinka äärimmilleen polarisoitunut yhdysvaltalainen yhteiskunta on.
Koska kyse on Yhdysvalloista, laineet siitä lyövät kaikkialle maailmaan, myös Eurooppaan ja Suomeen.
Kirk tunnettiin muun muassa siitä, että hän vei järjestämiensä tapahtumien kautta vahvasti konservatiivista ajattelua yliopistoille ja sosiaalisen median kautta myös nuorille.
Hän puhui kristilliskonservatiivisesta näkökulmasta muun muassa transihmisten oikeuksista, sukupuolien rooleista, uskonnosta ja perhearvoista.
Arvoliberaalien joukoissa häntä vihattiin niin paljon, että murhan jälkeen jotkut Kirkiä halveksuneet jopa julkisesti juhlivat raukkamaista tekoa. Toisaalta arvokonservatiivien joukoissa Kirk on nostettu lähes messiaaniseen asemaan.
Edes siitä, mitä Charlie Kirk monilla sanomisillaan tarkoitti, ei olla samaa mieltä.
Tai siitä, mikä Kirkin epäillyn murhaajan mahdollinen motiivi olisi ollut.
Viimeisimpien tietojen mukaan epäilty murhaaja viestitti transsukupuoliselle ihastukselleen murhan jälkeen kyllästyneensä Kirkin vihapuheisiin. Motiivi selvinnee lopullisesti oikeudenkäynnissä.
Yhtä kaikki, omiin kupliinsa linnoittautuneet polarisoituneet keskustelijat huutavat toistensa ohi ja haukkuvat toisiaan.
Tätä näkee sosiaalisessa mediassa myös Suomessa, ja siihen ottaa osaa henkilöitä tavallisista kansalaisista aina poliittisiin päättäjiin asti.
Euroopassa poliittinen polarisaatio kietoutuu tällä hetkellä usein maahanmuuton ympärille.
Maahanmuutto ja pyrkimykset sen rajoittamiseen nähdään monessa maassa oikeiston ja vasemmiston, konservatiivien ja liberaalien taistelukenttänä.
Liberaalisti maahanmuuttoon suhtautuvat pyrkivät leimaamaan nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa vastustavat äärioikeistolaisiksi. Toisinpäin leimaa lyödään kansakuntia ja julkisia talouksia tuhoavista monikulttuurisuushaihattelijoista.
Tässäkin asiassa etenkin sosiaalisissa medioissa vellova keskustelu on tuuleen huutamista.
Keskustelulla on kuitenkin vahva kaikupohjansa sitä seuraavissa, koska monet löytävät ”totuuden” sosiaalisesta mediasta.
Etenkin konservatiivisesti suuntautuvat ihmiset usein ajattelevat , että niin sanotussa valtamediassa suositaan vain liberaaleja ajatuksia.
”Valtamedia” on tähän toki myös syyllinen, ei tarvitse katsoa kuin useimpien yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten isojen medioiden traumaattista suhdetta Trumpin edustamaan konservatismiin.
Kaiken tämän jälkeen on syytä alleviivata, että länsimainen demokratia perustuu sille, että kärkkäätkin, erilaisia ääripäitä esittävät mielipiteet ovat sallittuja.
Demokratiaan kuuluu myös, että niitä toisia mielipiteitä pitää sietää, vaikka se saisi veren kiehumaan. Esimerkiksi arvoliberalismi tai -konservatiivisuus eivät ole rikoksia, se on tapa nähdä maailmaa.
Arvopohjainen ja poliittinen keskustelu eivät vaan pysy hallinnassa sosiaalisessa mediassa. Siitä yksi surullinen esimerkki on Charlie Kirkin murhaaminen ja sen jälkeiset tapahtumat.
Tätä olisi syytä kaikkien some-agitaattoreiden ja myös medioiden miettiä.
Vaaleissa ratkaistaan, millaista maailmankuvaa seuraava hallitus tai hallinto lähtee edistämään.
Esimerkiksi meillä Suomessa etenkin kokoomusta ja perussuomalaisia äänestäneet halusivat hallituksen, joka leikkaa julkista taloutta ja kiristää maahanmuuttoa – ja sellaisen he saivat.
Eduskuntavaaleissa 2027 kansalaiset voivat haluta hieman toisenlaista politiikkaa.
Myös meillä on olemassa merkkejä poliittisen kentän blokkiutumisesta ja jos seuraava hallitus rakentuu SDP-keskusta -akselin varaan, niin merkkejä on yhä enemmän.
Kansalaisten kannalta tässä on paljon hyvää, ainakin äänestämällä tiettyä blokkia saa todennäköisesti enemmän haluamaansa politiikkaa. Yhteiskunnan suunta ratkaistaan vaalikopeissa, ei väkivallalla.