Magnus Brunnsberg
Donald Trumpin tuoreimpien vaatimusten täyttäminen näyttää mahdottomalta, eikä se mairittele Eurooppaa, kirjoittaa Iltalehden ulkomaantoimittaja Magnus Brunnsberg.
Tänään klo 7:00
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpilta on kuultu uusia vaatimuksia Euroopan Nato-maille. AOP
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin tuoreimmat vaatimukset ovat suurella todennäköisyydellä Euroopalle liian suuri pala purtavaksi.
EU valmistelee parhaillaan 19. pakotepakettia Venäjälle, joka näyttää sekin viivästyvän alkuperäisestä aikataulustaan. Politico-lehti raportoi tiistaina, ettei pakotteiden julkistamisajankohdasta ole annettu tarkempia tietoja eikä komission tiedottaja ole suostunut kommentoimaan asiaa.
Slovakia ja Unkari ovat tunnetusti olleet vastarannankiiskejä EU:n sisällä, erityisesti Venäjä-kysymyksissä. Ensin mainitun pääministeri Robert Fico osallistui jopa Vladimir Putinin ja Xi Jinpingin seurassa syyskuun alussa Pekingissä järjestettyyn sotilasparaatiin. Muita EU-johtajia paikalla ei nähty.
Aivan uuden ulottuvuuden maailmanpoliittiseen kokonaisuuteen tuo tuoreet, kovat vaatimukset Atlantin takaa. Yhdysvallat haluaa Nato-maiden asettavan yhdessä Kiinalle peräti 50–100 prosentin painostustullit. Nämä tullit tulisi presidentti Trumpin mukaan perua vasta, kun Venäjän sota Ukrainassa päättyy.
Trump ilmoitti siis viime viikonloppuna olevansa valmis ”merkittäviin” Venäjän vastaisiin pakotteisiin, mutta asetti niille niin kovat ehdot, että käytännössä niiden täyttäminen on Euroopan Nato-maille miltei mahdotonta. Kiina-tullien lisäksi Trump vaatii, että kaikkien Nato-maiden tulisi lopettaa öljyn ostaminen Venäjältä. Hän peräänkuuluttaa myös kovempia pakotteita.
Vaatimus näyttää kuitenkin mahdottomalta toteuttaa, eikä se mairittele Eurooppaa.
Laajamittaista sotaa on jatkunut jo yli 3,5 vuotta, mutta edelleen energiakauppa käy ja Venäjän sotakassaa kasvatetaan Euroopastakin käsin. Energiamyynnit on se aivan keskeinen tulonlähde, mistä Venäjä saa ulkomaista valuuttaa.
– Se, että lisätään henkilöpakotteita, asetetaan vientikieltoja tai pakotteita luksustuotteille, on aika pistemäistä ja pientä suhteessa tähän isoon energiakysymykseen, muistuttaa akatemiatutkija Timo Miettinen Iltalehdelle.
Energiakauppa on se tapa, jolla Venäjään voidaan asiantuntijankin mukaan vaikuttaa. EU:lla on sisäisiäkin haasteitaan, mutta Nato-viitekehyksessä puheeksi nousee myös Turkki. Sille pakotekysymykset ovat kaiketi kaikkein hankalimpia, sillä Kiinan ja Intian jälkeen Turkki on kunnostautunut yhtenä suurimmista venäläisen energian ostajista.
Trump haluaa kovat tullit myös Kiinalle. Tämä näyttää Euroopan näkökulmasta vielä energiakysymystäkin haastavammalta. Riippuvuussuhde on syvä ja sen katkaiseminen on hankalaa.
– EU-komissio on jonkin verran aloittanut erilaisia tutkimuksia tähän Kiina-riippuvuuteen liittyen, mutta kokonaisvaltaisesti mitään suurta käännettä ei vielä ole tässä Kiina-suhteessa nähty, Miettinen sanoo.
On hyvin vaikea nähdä, että Euroopan unioni olisi Kiinan suuntaan asettamassa suuria tulleja. Trump on toisaalta ennenkin onnistunut saamaan Euroopan taipumaan tahtoonsa, mutta nyt kuullut vaatimukset ovat mitä todennäköisimmin liian vaikeita.
Asiantuntija kuvaa perusongelman liittyvän siihen, että Nato on enemmän puolustusliitto kuin geopoliittinen arvoyhteisö, joka näkisi maailmanpoliittisen tilanteen kokonaisvaltaisemmin samalla tavalla. Tämä pätee esimerkiksi näkemyksiin Venäjästä ja Kiinasta. Nato-maa Turkki ei ole länsimaiden pakotepolitiikkaan lähtenyt mukaan, eikä mikään viittaa siihen, että se olisi siihen nytkään liittymässä.
Joku saattaisi ajatella Trumpin hakevan vaatimuksillaan syntipukkia sille, ettei sotaan Ukrainassa saada ratkaisua. Toisaalta on paikallaan kysyä, miksi Euroopan Nato-maat ja etenkään EU eivät vieläkään ole saaneet aikaiseksi irtautua sotakassaa kasvattavasta energiakaupasta.
– Ehkä Trumpkin on kiinnittänyt huomiota siihen, että Euroopan pitää saada tämä oma energiariippuvuutensa ratkaistua ennen kuin mennään näihin pidemmälle meneviin toimenpiteisiin, arvioi Miettinen.
Toissijaisia pakotteita olisi Yhdysvaltojen johdolla mahdollista asiantuntijankin mielestä kiristää, mutta energian saaminen niiden piiriin vaikuttaa yhä vain aiheuttavan ongelmia.
Kokonaisuus ei taaskaan näytä Euroopan kannalta hyvältä. Kauniita puheita on paljon, mutta tekoja sittenkin edelleen liian vähän.