Tapakouluttaja Helena Valonen harmittelee suomalaisten tunteiden patoamisen kulttuuria. Se mahdollistaa ylilyönnit firman juhlissa, hän sanoo.
Torni-hotelli on merkittävä maamerki Tampereen rautatieaseman tuntumassa. TIINA SOMERPURO
1 300 yrityksen työntekijää samaan hotelliin strategia- ja koulutustapahtumaan sekä rennompiin iltajuhliin. Uhka vai mahdollisuus?
Mahdollisuuksia näkee ainakin tekoäly- ja datayhtiö Solita. Yritys järjestää ensi viikolla Tampereen Torni-hotellissa Suomen-liiketoimintojensa yhteisen tapahtuman. Tapahtumaan on varattu koko hotelli koko päiväksi ja yön yli. Aluksi hotellin varaaja ei ollut tiedossa, ja aihe kiinnosti laajasti kotimaisessa mediassa.
Viralliseen ja epävirallisempaan tapahtumaan osallistuu eri puolilta Suomea noin 1 300 työntekijää. IL:n aiemmin haastattelema yhtiön toimitusjohtaja Ossi Lindroosin mukaan Torni oli luonteva valinta, koska tilaa tarvitaan paljon. Osa osallistujista tarvitsee myös yöpymispaikan.
Suomalaisilla on pitkät perinteet firman pikkujouluista ja risteilyistä. On siis hyvä kääntyä tapakouluttaja Helena Valosen puoleen. Hän näkee lähtökohdissa ennen kaikkea mahdollisuuksia. Juhlissa on mahdollista verkostoitua ja tulla palkituksi. Saada siis positiivisia kokemuksia.
– Juhlissa tavatut uudet tuttavuudet laajentavat uutta verkostoa, jonka ansiosta jokainen osaa edetä tulevaisuudessa.
Isäntäväki vastaa
Julkisesti ei ole tiedossa, millaiset juomatarjoilut Solitan tapahtumassa on. Mutta aiheesta on syytä kysyä yleisellä tasolla, sillä suomalaiseen pikkujoulukauteen ei ole pitkä aika. Loppujutun ajan keskitymme puhumaan yritysten henkilöstöjuhlista yleisesti.
– Alkoholihan ei ole uhka, kun tietää, millä tasolla liikutaan. Alkoholi ei ole mikään mörkö, kun tilanne hallitaan. Aikuinen ihminen tietää, minkä verran hän kestää alkoholia, että käyttäytyi seurassa arvokkaasti.
– Olisi hyvä, ettei alkoholia juotaisi janoon, onneksi nykyään tarjoillaan runsaasti sitruunavettä ja muita makuvesiä, ettei jano pääse yllättämään.
Valitettavasti käytännössä ei aina käy niin. Yleisen elämänkokemuksen valossa tiedetään, että ryhmässä tunteet kuumenevat. Oli kyse riidasta, epätoivotusta käytöksestä tai työpaikkaromanssista. Ja aina porukkaan mahtuu häiriköitä.
Valosen mukaan vastuu juhlissa on ensi sijassa isäntäväellä. Hän sanoo, ettei usko suurissa juhlissa häirintäyhdyshenkilöihin. Ja toisaalta jokainen lähiystävä voi toimia häirintäyhdyshenkilönä ja saattaa sammuvat hyttiinsä.
Suomalaisilla on vaikeuksia puhua tunteistaan. Sen sijaan sisään jää möykkyjä, jotka purkautuvat ennakoimattomasti.
– Niille ei voi sitten mitään, tunteet vain paukahtavat.
– Lopulta kyseessä on ihmisen sivistyneisyys. Miten hän hallitsee itse vieraassa tilassa ja toimii riittävän joustavasti. Entä miten hän suhtautuu siihen, etteivät asiat aina etene kuin hän itse haluaisi. Tästä lähdetään.