849 Testarossa on suora jatko-osa SF90 Stradalelle, mutta kolmea sähkömoottoria johtava V8 on nyt vieläkin tehokkaampi, ilme vieläkin vihaisempi ja nimi vieläkin painavampi.

Scuderia Ferrari täytti vuonna 2019 kokonaiset 90 vuotta, ja tuona vuonna maranellolaistalli nimesi SF90:ksi sekä Formula 1 -ohjuksensa että mullistavan superautouutuutensa. Kadulle tarkoitettu SF90 Stradale yhdisti keskelle sijoitetun V8 peräti kolmeen sähkömoottoriin ja akkuun. Nyt SF90 on saanut suoran seuraajan, joka rakentuu teknisesti sen varaan.

Ferrari Testarossa vuosimallia 1984.

Seuraaja kantaa nimeä Ferrari 849 Testarossa, ja luonnollisesti tuo nimi on herättänyt paljon huomiota.

Alun perin punapäätä tarkoittava testarossa viittasi 1950-luvun V12-moottorisiin Ferrareihin, joiden venttiilinkannet olivat punaiset. TR:ksi lyhennettynä tunnusta käytettiin monissa Ferrareissa vuosikymmenten varrella, kunnes vuonna 1984 lanseerattiin itse Ferrari Testarossa, yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista Ferrareista, jolta myös 849 Testarossa varsinaisesti nimensä lainaa.

Luku 849 muuten tulee tyypilliseen tapaan sylinteriluvusta ja sylinteritilavuudesta jaettuna sylinteriluvulla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Enää vain punapäällä oli varaa kasvattaa tehojaan

Toisin kuin 1980-luvun kaimansa, jossa oli 4,9-litrainen 12-sylinterinen bokseri, SF90 Stradaleen perustuva 849 Testarossa pitää sisällään 4,0-litraisen F154-tyypin V8:n sekä kolme sähkömoottoria. SF90:ssä järjestelmä tuottaa tasan 1 000 hevosvoimaa eli 735 kilowattia, 849 Testarossassa on päästy vielä 50 hevosvoimaa pidemmälle.

Tuo puolensadan hevosvoiman tehonnousu on yksinomaan bensiiniä polttavan punapään ansiota, sillä sähkömoottoreiden 162 kilowatin eli 220 hevosvoiman yhteistehoa ei akun rajoitteista johtuen voitu enää nostaa. V8:aan lisätehot on ansaittu muiden muassa uusituilla turboilla, uusilla sylinterinkansilla, tehokkaammilla välijäähdyttimillä sekä parannetulla pakoputkistolla. Muutokset eivät lisää auton painoa SF90 Stradaleen verrattuna.

V8:lle nuo 50 lisähevosvoimaa tarkoittavat, että yksinään polttomoottorin teho on nyt 830 hevosvoimaa eli 610 kilowattia. Näin ollen järjestelmän kokonaisteho on 1 050 hevosvoimaa eli 772 kilowattia.

Sähkömoottoreista kaksi on sijoitettu etuakselille, jossa ne pääsevät tositoimiin rata-ajossa, tosin vain 130 km/h asti. Kolmas sähkömoottori sijaitsee moottorin ja 8-vaihteisen kaksoiskytkinvaihteiston välissä, ja se pysyy mukana aina 330 km/h huippunopeuteen asti. 7,45 kilowattitunnin akuston varassa 849 Testarossalla on mahdollista ajaa pelkällä sähköllä 25 kilometrin matka, ja silloin käytössä ovat etusähkömoottorit eli sähköajotilassa auto on mielenkiintoisesti etuvetoinen superauto.

Edeltäjäänsä nopeampi myös Fioranossa

Ferrari on luonnollisesti tehnyt 849 Testarossasta nopeamman kuin SF90 Stradale, ja mikä Ferrarin näkökulmasta erityisen tärkeää, nimenomaan kierrosaika Ferrarin hoviradalla Fioranossa on parantunut.

849 Testarossa on kellottanut Fioranossa virallisen kierrosajan 1 minuutti 17 sekuntia ja 5 kymmennystä, mikä on kokonaiset puolitoista sekuntia SF90 Stradalen suoritusta parempi.

LaFerrariin nähden eroa on saatu aikaan jo yli kaksi sekuntia, mikä on noin viikko Ferrarin näkökulmasta.

849 Testarossan 330 km/h huippunopeus tulikin jo mainittua, mutta ovat kiihtyvyyslukematkin spesiaalia luettavaa. 2020-luvun punapää kiihtyy nollasta sataan 2,25 sekunnissa, siis 0,25 sekuntia edeltäjäänsä SF90 Stradalea ripeämmin. Nollasta kahteensataan 849 Testarossa kiihtyy puolestaan 6,3 sekunnissa, siinä missä SF90 Stradalelta se vei puoli ikuisuutta, peräti kokonaiset 6,7 sekuntia.

Assetto Fiorano on 849 Testarossan huippuversio, joka on 30 kiloa kovakattomallia kevyempi ja lisäksi aerodynamiikaltaan vielä hiukan ehompi.

Parannukset niin lineaarisessa nopeudessa kuin kierrosajassa eivät ole pelkästään 50 lisähevosvoiman ansiota. 849 Testarossa osaa nimittäin käsitellä myös ilmaa edeltäjäänsä paremmin. Muun muassa sen jäähdytys on 15 prosenttia SF90:tä tehokkaampi ja downforcea se pystyy tuottamaan parhaimmillaan 25 kilon edestä edeltäjäänsä enemmän. 849 Testarossa imeytyy täten tiehen 415 kilon voimalla 250 km/h nopeudella.

Melkoinen ilmestys

Ulkonäön osa-alueella on tapahtunut varmasti kaikkein suurin muutos hypätessä SF90:stä 849 Testarossaan. Mikäli Ferrariltaan haluaa kauneutta, leppoisia ilta-ajeluita tai viikonloppureissuja, kannattaa valita Amalfi, 12Cilindri tai Purosangue, Testarossa on luonteeltaan toisenlainen.

Ferrarin muotoilutiimi Flavio Manzonin johdolla on tuonut keulaan Maranellon viimeisintä muotia edustavan ilmeen, joka on levinnyt jo lähes koko mallistoon. Keulaa hallitsee voimakas kaksoiskiila.

Takana asiat ovat vieläkin hurjemmin. Keskimoottorisen auton sivuilmanottoaukot muodostavat ikään kuin ponttoonit. Ne jatkuvat perään asti, ja huipentuvat uniikin näköisiin tuplaspoilereihin.

Ja aivan kuten SF90 Stradalella oli oma avoversionsa SF90 Spider, myös 849 Testarossa on saanut oman Spider-versionsa, joka tulee heti samaan aikaan tarjolle.

Lähde: Ferrari

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy