Vuonna 1992 valkokankaille saapui scifielokuva, joka vei katsojat täysin uudenlaiseen digitaaliseen maailmaan. Ruohonleikkaaja (The Lawnmower Man) oli aikansa teknologinen erikoisuus, jossa virtuaalitodellisuus, tietokoneanimaatio ja ihmisen älykkyyden keinotekoinen kasvattaminen yhdistyivät omalaatuiseksi tieteiskauhuksi. Elokuvasta tuli yllättävä kassamenestys, mutta sen ympärille syntyi myös Hollywoodin erikoisimpiin kuuluva oikeuskiista. Syynä oli Stephen King, jonka nimeä käytettiin näyttävästi markkinoinnissa, vaikka kirjailijalla ei ollut juuri mitään tekemistä elokuvan kanssa.
Ruohonleikkaaja on myös poikkeuksellinen tapaus elokuvahistoriassa, kun tarkastellaan kirjallisten teosten filmatisointia ja tekijänoikeuksia. Elokuvan nimi lainattiin Stephen Kingin samannimisestä, kymmenen sivun mittaisesta novellista, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Cavalier-lehdessä vuonna 1975. Myöhemmin se päätyi osaksi Kingin vuoden 1978 Night Shift -novellikokoelmaa. Alkuperäisellä kauhutarinalla ei kuitenkaan ole juuri mitään tekemistä virtuaalitodellisuuden tai tieteiselokuvan kanssa. Se kertoo miehestä, joka palkkaa puutarhurin leikkaamaan nurmikkonsa. Työ osoittautuu kuitenkin odotettua oudommaksi, sillä puutarhuri ei ole aivan tavallinen tapaus.
Elokuvan varsinainen tarina syntyi Brett Leonardin ja Gimel Everettin käsikirjoituksesta, jonka työnimenä oli alun perin Cyber God. Leonard oli jo ehtinyt hankkia mainetta pienimuotoisella kauhuelokuvallaan The Dead Pit (1989), ja 1980-luvulla hän oli tutustunut Pohjois-Kalifornian teknologia-alan vaikuttajista koostuvaan digerati-verkostoon. Uudet tietotekniset innovaatiot kiinnostivat häntä erityisesti, ja tuttavapiiriin kuului myös digitaalisen maailman pioneereja, kuten Jaron Lanier, joka teki virtuaalitodellisuuden käsitettä tunnetuksi 1980-luvulla.
Leonard ja Everett halusivat tehdä uudenlaisen tieteiselokuvan, joka käsittelisi ihmisen ja teknologian välistä suhdetta. Tarkoituksena oli tutkia, miten teknologia voisi laajentaa ihmisen tietoisuutta ja mitä siitä voisi seurata. Yhtenä tärkeänä innoittajana toimi Daniel Keyesin Flowers for Algernon -klassikko.
Kun Kingin novellin elokuvaoikeudet omistanut Allied Vision -tuotantoyhtiö totesi, ettei alkuperäisestä tarinasta saisi rakennettua pitkää elokuvaa, yhtiö päätti yhdistää Kingin nimen Leonardin Cyber God -projektiin. Ratkaisu oli ennen kaikkea kaupallinen. Kingin tunnettu nimi haluttiin hyödyntää elokuvan markkinoinnissa, vaikka uudella käsikirjoituksella ei ollut alkuperäisen novellin kanssa juuri mitään yhteistä. Yhtäläisyydet rajoittuivat käytännössä nimeen ja lyhyeen kohtaukseen, jossa ruohonleikkuri ajaa uhriaan takaa.
Aluksi elokuvaa suunniteltiin noin 1,5 miljoonan dollarin budjetilla toteutettavaksi suoraviivaiseksi kauhuelokuvaksi. Leonard kuitenkin näki virtuaalitodellisuudessa huomattavasti suuremman potentiaalin ja onnistui vakuuttamaan myös tuottajat ideastaan. Hän valmisti VR-teknologiaa esittelevän opetusvideon, jonka avulla hän pyrki myymään konseptin sijoittajille ja ulkomaisille levittäjille. Monille virtuaalitodellisuus oli tuolloin vielä täysin vieras käsite. Leonardin esittely kuitenkin vakuutti, ja budjetti kasvoi lopulta noin kymmeneen miljoonaan dollariin. Summa oli silti vaatimaton verrattuna aikakauden suuriin Hollywood-tuotantoihin. Esimerkiksi Terminator 2: Tuomion päivä (1991) maksoi yli 100 miljoonaa dollaria.
Ruohonleikkaajan tarinankerronta ei saanut kriitikoilta erityistä kiitosta, mutta teknisesti elokuva oli aikansa merkkiteos. Se sisälsi noin 25 minuuttia tietokoneella tuotettua kuvamateriaalia, mikä oli vuonna 1992 poikkeuksellisen paljon. Vertailun vuoksi Terminator 2 sisälsi noin seitsemän minuuttia uraauurtavia tietokoneella tuotettuja erikoistehosteita. Leonardin elokuvassa digitaaliset maailmat eivät olleet vain yksittäisiä tehokeinoja, vaan olennainen osa koko tarinaa.
Elokuvan päähenkilö on tohtori Lawrence Angelo (Pierce Brosnan), joka työskentelee Virtual Space Industries (VSI) -yhtiössä kehittämässä ihmisen älykkyyttä lisääviä menetelmiä. Tutkimuksessa hyödynnetään virtuaalitodellisuutta ja kokeellisia nootrooppisia lääkkeitä. Kokeiden koekaniiniksi valikoituu lapsenmielinen ja hitaasti oppiva puutarhuri Jobe Smith (Jeff Fahey), jota ympäröivä yhteisö hylkii ja käyttää hyväkseen. Kokeiden seurauksena Joben älykkyys alkaa kasvaa huimaa vauhtia, mutta samalla hänen persoonallisuutensa muuttuu yhä arvaamattomammaksi ja aggressiivisemmaksi.
Asetelmassa on selviä yhtymäkohtia Mary Shelleyn Frankensteiniin. Ihminen yrittää ylittää luonnolliset rajansa tieteen avulla, mutta seuraukset osoittautuvat hallitsemattomiksi. Leonard halusi kuitenkin nostaa tarinan tavallista teknologista kauhukertomusta suuremmalle tasolle. Jobe ei tyydy pelkästään älykkyytensä kasvattamiseen, vaan alkaa tavoitella jumalallista asemaa. Hänen päämääränään on muuttua eräänlaiseksi Kyberjumalaksi, joka pystyy hallitsemaan maailmaa bittien ja sähköimpulssien välityksellä.
Kriitikoiden nihkeästä vastaanotosta huolimatta Ruohonleikkaajasta tuli huomattava kaupallinen menestys. Elokuva osoitti, että yleisöä kiinnostivat uudenlaiset digitaaliset maailmat ja teknologian tarjoamat visuaaliset mahdollisuudet. Yhdysvalloissa elokuva tuotti noin 32 miljoonaa dollaria, mutta kansainvälisillä markkinoilla menestys oli vielä huomattavasti suurempaa. Niistä kertyi noin 112 miljoonaa dollaria, joten maailmanlaajuiset lipputulot nousivat noin 150 miljoonaan dollariin. Kymmenen miljoonan dollarin budjetilla toteutetulle elokuvalle tulos oli erinomainen.
Menestyksen varjoon jäi kuitenkin kiista, josta muodostui yksi elokuvan tuotantohistorian puhutuimmista tapauksista. Stephen King haastoi Allied Visionin ja New Line Cineman oikeuteen, sillä hänen mielestään elokuvan markkinointi antoi yleisölle täysin väärän kuvan hänen osallistumisestaan tuotantoon.
Kingin kanne perustui Lanham-lakiin, joka kieltää muun muassa harhaanjohtavat alkuperäilmaisut. Elokuvaa markkinoitiin näyttävästi nimellä Stephen King’s The Lawnmower Man, mikä antoi ymmärtää, että kirjailija olisi ollut mukana käsikirjoittamassa tai hyväksymässä elokuvaa. Todellisuudessa Kingillä ei ollut mitään tekemistä tuotannon kanssa. Hän näki elokuvan vasta vähän ennen sen ensi-iltaa.
King kertoi haastatteluissa pitävänsä nimensä käyttöä markkinoinnissa loukkaavana ja katsoi sen vahingoittavan mainettaan.
Oikeuskiista ei päättynyt siihen, että Kingin nimi määrättiin poistettavaksi elokuvan nimestä. New Line Cinema jätti Kingin nimen joihinkin videokasettien kansiin ja videojulkaisua mainostaviin julisteisiin vielä elokuussa 1992. Tämän seurauksena yhtiö tuomittiin vuonna 1994 oikeuden halventamisesta.
Tapaus oli poikkeuksellinen esimerkki siitä, kuinka pitkälle kirjailija voi joutua menemään suojellakseen nimeään ja teoksiaan elokuvateollisuuden kaupallisilta intresseiltä. Brett Leonard on myöhemmin kertonut Kingin pitäneen elokuvasta henkilökohtaisesti ja jopa maininneen lastensa rakastaneen sitä. Tämä ei kuitenkaan muuttanut Kingin suhtautumista studion toimintaan. Hän halusi pitää selvän rajan oman kirjallisen työnsä ja elokuvan välillä.
Lue myös: Scifihetki: Ilmaiskatselussa 90-luvun kulttiklassikko – jokainen huone voi olla viimeinen
Ruohonleikkaaja julkaistiin elokuvateattereissa 108-minuuttisena, mutta kotiteattereihin siitä ilmestyi myös 141-minuuttinen Director’s Cut -versio. Pitkä ohjaajan versio on nyt katsottavissa ilmaiseksi ja suomeksi tekstitettynä Rakuten TV:ssä.
Katso Ruohonleikkaaja – Director’s Cut täällä. Elokuvan ikäraja on K-16.
Alla elokuvan alkuperäinen juliste, traileri ja tietoa jatko-osasta, joka on myös katsottavissa ilmaiseksi.


Ruohonleikkaaja sai jatko-osan vuonna 1996. Ruohonleikkaajamiehen paluu (Lawnmower Man 2: Jobe’s War / Lawnmower Man 2: Beyond Cyberspace) toimii kuitenkin varsin itsenäisenä elokuvana. Ainoastaan ensimmäisessä osassa pikkupoikaa esittänyt Austin O’Brien palasi jatko-osaan.
Surkeat arvostelut saanut jatko-osa on katsottavissa ilmaiseksi Fawesomessa ja Plexissä. Kumpikaan suoratoistopalvelu ei tarjoa elokuvalle suomenkielisiä tekstityksiä.
Katso 93-minuuttinen Ruohonleikkaajamiehen paluu täällä (Fawesome) tai täällä (Plex; sisältää mainoksia). Elokuvan ikäraja on K-16.
Alla toisen osan traileri.

Lue myös: Scifihetki: Ilmaiskatselussa Christopher Nolanin tuottama jännäri tekoälyn vaarallisesta voimasta