Propagandhin edellisestä levystä Victory Lapistä alkaa olla kahdeksan vuotta. Kyseessä on yhtyeen pisin levytystauko, mutta kulttibändillä riittää edelleen innokkaita faneja. At Peace on saanut kuitenkin tavallista vaisumman vastaanoton. Syynä on pitkälti se, että albumi on soundiltaan vähemmän agressiivinen ja sanoituksiltaan totuttua moniselitteisempi. Ajan kanssa progressiivinen ja monitahoinen At Peace tullee kuitenkin nousemaan laajempaan suosioon.
Erittäin poliittiselta Propagandhilta on totuttu kuulemaan aika selviä kannanottoja, mutta tyrannialle alistumisen vaaroista varoittava At Peace puhuu aiheistaan epäsuorasti ja metaforien kautta. Dystooppisia visioita, pikimustaa huumoria, yhteiskuntakritiikkiä sekä yksilön oikeuksien ja vastuiden teemoja pallotellaan samojen biisien sisällä lähes kaoottisesti mutta erittäin taitavasti.
1980-luvun lopulla skeittipunkbändinä aloittaneen Propagandhin musiikki on muuttunut hardcoremman ilmaisun kautta vähän Fugazi-tyyliseksi post-punkiksi. Allekirjoittaneen mielestä At Peacellä kuullaan yhtyeen parasta versiota.