Tero Pitkämäen keihäänheiton 7-kertaiseksi arvokisamitalistiksi valmentanut Hannu Kangas tekee Tokioon todellisen pikavisiitin seuraamaan tyttärensä Emilia Kankaan kuulakisaa.
Kangas saapui Tokioon perjantaina ja lähtee paluulennolle sunnuntaina. Tiistaina hän on taas kurikkalaisessa koulussa, jossa työskentelee koulunjohtajana.
Kangas on eläkeläisen Ahti Arokallion kanssa valmentanut Emilia Kankaasta Euroopan mittakaavassa hyvän tason kuulantyöntäjän lähtökohdista, jotka yhdistävät todella suurta määrää Suomen MM-joukkueen urheilijoiden valmentajia.
Avaa kuvien katselu
Tero Pitkämäen juhlahetki Osakassa 1. syyskuuta 2007. MM-kulta on kotona, ja uran viimeinen yli 90 metrin heitto mitattu 90,33 metrin mittaiseksi. Kuva: EPA
Varsin harvan koko tulonmuodostus kävelee kotiin huippu-urheiluvalmennuksen kautta. Esimerkiksi kisojen suomalaissensaation Alisa Vainion valmentaja Jarmo Viskari on eläkkeellä puolustusvoimista ja myös Elina Lampelan valmentaja Rauli Pudas on eläkeläinen.
Kyse ikuisuusaiheesta
– Aloitin valmennuksen 1996 Teron (Pitkämäki) kanssa ja sain siitä palkkaa 2006–11, kun olin Urheiluliitossa keihäänheiton lajivalmentajana, nykyään myös parayleisurheilussa aktiivisesti valmentava Kangas totesi perjantaina illalla Tokion urheilijahotellissa.
Kyse on ikuisuusaiheesta suomalaisessa yleis- ja yksilöurheilussa. Tokiossa keihäsareenat jättänyt Lassi Etelätalo myönsi, että valmennus kiinnostaisi, mutta siihen hän tuskin lähtee, koska maksajaa ei löydy.
– Ymmärrän täysin, että Lassi hakee muualta elantonsa. Suomessa sitä yhtälöä, jossa koko elantonsa saisi yleisurheilun huippuvalmennuksesta, ei vain saa kasaan, jos ei ole liitossa töissä. Ei, vaikka olisi viisi urheilijaa ja osa näistä hyvinkin korkealla tasolla.
Vanhat mestarit poissa
Sinänsä Kangas toivottaisi Etelätalon erittäin tervetulleeksi valmennuskuvioihin.
– Vanhoista mestareista vain Kinnusen Kimmo on jollakin tavalla mukana. Esimerkiksi Seppo Räty, Aki Parviainen ja Tero ovat jättäneet keihäsvalmentamisen. Tilanne on sikäli huono, kyllä sen voi ääneen sanoa.
Pitkämäki lähti viime keväänä seiväshyppääjä Wilma Murron tiimiin fysiikkavalmentajaksi.
Avaa kuvien katselu
Emilia Kangas (vas.), Senja Mäkitörmä ja Eveliina Rouvali edustavat Suomea MM-Tokion kuularingissä. Lajin nousu eurooppalaisen huipputason tuntumaan on ollut suuria suomalaisen yleisurheilun ilonaiheita viime vuosina. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
– Se oli minulle iso yllätys. Sinänsä en arvostele urheilijoiden valintoja valmennuksensa suhteen. Ura on urheilijan ja urheilija toimii sen kanssa niin kuin haluaa.
Neljäs urheilija arvokisoissa
Emilia Kangas on neljäs Kankaan arvokisatasolle valmentama urheilija. Toinen tytär Jenni Kangas heitti kahdesti keihästä EM-kisoissa, ja Teemu Wirkkala oli parhaimmillaan sekä EM-että olympiakisojen keihäänheitossa viides.
Oma lukunsa on tietysti Pitkämäki, joka edellisistä Japanissa Osakassa 2007, pidetyistä MM-kisoista palasi Suomeen maailmanmestarina. Arvokisamitalistina hän palasi kotiin yhteensä seitsemän kertaa. Osakassa 2007 oli kolme suomalaista loppukilpailussa, Tokiossa 2025 jäätiin historiallisesti nollille.
Avaa kuvien katselu
Korutonta kertomaa: debytantti Eemil Porvari ja (vas.) ja Oliver Helander karsiutuivat Lassi Etelätalon kanssa torstain keihäsfinaalista. Se oli ensimmäinen kerta 89 vuoteen, kun yksikään suomalainen keihäsmies ei läpäissyt karsintaa. Kuva: Lehtikuva
– Totta kai tulos oli huono, mutta katastrofia maalattiin vähän liiankin synkillä väreillä. Se oli yksi tulos, johon löytyi loogisia terveydellisiä selityksiä. Viime vuonna kuitenkin tuli EM-pronssi (Oliver Helander), ja olympiakisojen loppukilpailussa oli kolme miestä. Saksa on lähes samanlaisen tilanteen äärellä, täysin pihalla ilman Julian Weberiä.
Huoli tulevaisuudesta on iso
Paljon enemmän huolissaan Kangas on tulevaisuudesta.
– Harrastajamäärät ovat pieniä, eikä siellä isoa määrää lahjakkuutta ole näkyvissä. Kärkikin on kapea. Samaan aikaan Euroopan dominoima laji on nyt aidosti täysin globaalia hommaa.
Kaikki Suomen kärkiheittäjät ovat kärsineet vammoista tämän kauden aikana. Se mietityttää Kangasta.
– Syntyy vaikutelma, että yksinkertaisen perustyön syrjäyttää liian usein jonkinlainen hifistely. Urheilijat pystyvät heittämään aivan liian vähän harjoituskaudella. Tero heitti läpi harjoituskauden kovilla tehoilla kahdesti viikossa, koska oli treenannut kroppansa sellaiseksi, että se kesti sen.
Rajua kritiikkiä Urheiluliitolle
Keihäänheiton entinen lajivalmentaja haluaa erityisesti nostaa tikunnokkaan kattojärjestö Urheiluliiton viimesyksyisen päätöksen lakkauttaa lajivalmentajien vakanssit ja ohjata valmennusresursseja toisaalle. Kentällä päätöstä ei ole ymmärretty.
– Se tuli isona yllätyksenä. Nyt kukaan ei vastaa lajeista, kukaan ei ole kiinnostunut. Tilanne on huolestuttava näiden lajiperheiden ja valmentajien oppimisen kannalta.
Naisten kuulantyöntö on yllättäen noussut lajiksi, jossa Suomi on tällä vuosikymmenellä säännöllisesti saanut edustajia EM- ja MM-kisoihin ja Tokioonkin täydet kolme.
Avaa kuvien katselu
Hannu Kankaan silmissä puhtaiden ME-tulos naisten kuulassa on Valerie Adamsin 21,24, ei Neuvostoliiton Natalia Lisovskajan 22,63.
– Lajiryhmän nousu perustuu pitkälti siihen, että Tampereella oli Urheiluliiton lajivalmentajan (Mika Lönnblad) järjestämiä leirejä, joilla työntäjät sparrasivat toisiaan ja valmentajat oppivat lajia. Nyt aikuisurheilijoille ei ole mitään tällaista.
Kangas uskoo, että naisten motivaatio pyrkiä kuulantyönnössä huipulle perustuu myös siihen, että dopingvalvonta on purrut lajin tasoon.
– Minulle maailmanennätys on Valerie Adamsin 21,24 vuodelta 2011, ei Natalia Lisovskajan 22,63 vuodelta 1987, Kangas muotoilee näkemyksensä asiasta.
Kilpailukalenterin sorretut
Emilia Kankaan tällä kaudella tekemä ennätys 18,42 on maailmantilastossa 28:ntena ja uupuu 15 senttiä Asta Ovaskan SE:stä.
Kun ensi kauden kotimaista lippulaivakiertuetta eli Motonet GP:tä suunnitellaan, kuulaisä esittää kainon toiveen.
– Kun on saatu nostettua kolme naista näin kovalle tasolle, pitäisin kohtuullisena, että he pääsisivät kilpailemaan useampaan kuin yhteen GP:hen. Kuortaneellakin naisten kuula taisi olla ohjelmassa siksi, ettei sitä Emilian oman seuran (Kuortaneen Kunto) kisoista kehdattu jättää pois.