Savu nousee korvista! Rita ja Aki Manniselta raivokas avautuminen

Timo Korhonen

– Tässä kylässä pidetään vielä Raamatun opeista kiinni, Aki Manninen jyrisee Seiskalle.

Suomalainen koulumaailma on muuttunut melkoisesti.

Paljon on puhuttu siitä, miten maamme on romahtanut Pisa-tuloksissa. Sekä siitä, kuinka nykyään rakennetaan kouluja, joissa ei ole välttämättä lainkaan luokkahuoneita.

Koulumaailmasta kantautuu myös tietoja, joiden mukaan oppilaat jallittavat opettajia, jotka eivät enää saa puuttua juuri mihinkään.

Näin ei ole suinkaan kaikkialla, mutta osa opinahjoista on kauhutarinoiden mukaan lähestulkoon anarkian vallassa.

Porin Reposaaressa asuvat Rita Niemi-Manninen ja Aki Manninen vannovat koulurauhan nimeen.
Timo Korhonen

Joulujuhla & Jumala

Vaan toista se on Porin Reposaaressa. Siellä, Selkämeren ulapan sylissä, vallitsee vielä pitkälti perinteiset arvot.

Näin ainakin, mikäli ja on uskominen.

– Sen takia me asutaan täällä lintukodossa, että meidän -tytär saa käydä ihan tavallista koulua.

– Sellaista koulua, jossa lauletaan Suvivirsi, järjestetään joulujuhla ja puhutaan Jumalasta, Aki naulaa.

Ritan ja Akin 6-vuotias Donna-tytär aloitti vastikään esikoulun Porin Reposaaressa.
Timo Korhonen

Raamatun opein

Perisuomalaiset koulurakanteet horjuivat vuonna 2014, kun apulaisoikeuskansleri otti asiakseen ottaa Suvivirren tähtäimeensä.

Asiasta nousi valtaisa haloo. Ikivanhan veisun laulamista ei lopulta sentään kielletty, mutta se luokiteltiin ”uskonnolliseksi virreksi”.

Moiset kotkotukset saavat kristillisen kotikasvatuksen saaneen Akin veren kiehumaan.

– Tässä kylässä pidetään vielä Raamatun opeista kiinni, mikä on ihan oikein. Mielestäni on täysin väärin, että ruvetaan poistaa perinteitä, jotka ovat aina kuuluneet suomalaiseen kouluun.

Reposaaren kyläyhteisössä kaikki tuntevat toisensa eikä koulukiusaamista sallita.
Timo Korhonen

Missä kunnioitus?

Kaikkein eniten Ritaa ja Akia tyrmistyttää se, ettei kaikissa kouluissa enää kunnioiteta opettajia. Se on heistä aivan käsittämätöntä.

– Omina kouluaikoina opettaja oli hyvällä tavalla auktoriteetti, jota kunnioitettiin. Kotona opetettiin käytöstapoja, Rita muistelee.

Tuntuu, että ihan tavalliset käytöstavat ovat katoamassa.

– Kyllä opettajaa pitää kunnioittaa ja totella. Koulusta ei myöhästellä ja siellä ollaan hiljaa, kun sanotaan.

– Tuntuu, että ihan tavalliset käytöstavat ovat katoamassa. Haistatellaan, luetellaan omia oikeuksia ja kaikesta loukkaannutaan.

Koulussa käyttäydytään kunnolla ja totellaan opettajaa, porilaisessa kahvipöydässä tuumitaan.
Timo Korhonen

Vanhempien tehtävä

Porilaispariskunta ei sulata myöskään sitä, että osa oppilaiden vanhemmista sysää kasvatuksellista vastuuta yhä enemmän koulun ja opettajien tehtäväksi.

Haistatellaan, luetellaan omia oikeuksia ja kaikesta loukkaannutaan.

– Kyllä vanhempien tehtävä on kasvattaa se lapsi. Ja koulun tehtävä on opettaa, Aki jyrisee savun noustessa korvista.

– Olen sen verran vanhan liiton äijä, että hoidan kasvatuksen itse ja joku muu opettaa koulussa. Samalla lailla kun tyttö käy tenniksessä, niin siellä on osaava valmentaja, hän vertaa.

Rita ja Aki eivät sysää kasvatusta koululle. – Kyllä se on ihan meidän vanhempien tehtävä.
Timo Korhonen

Kotien vastuu

Myös Rita on vahvasti sitä mieltä, ettei lasten kasvatusta saisi missään nimessä sysätä koulujen kontolle.

– Kasvatus lähtee aina kotoa, hän nyökkää ja huomauttaa, että kiusaaminenkin saa sysäyksensä jostakin.

– Jos lapsi kiusaa koulussa, ensimmäisenä herää kysymys, minkälaiset kotiolot ovat. Miten on kasvatettu? Rita kysyy.

– Mikäli kotona on hyvä olla, siellä kunnioitetaan muita ihmisiä ja puhutaan toisista kauniisti, on vaikea nähdä, että sellaisista olosuhteista tulisi koulukiusaaja.

Aki ja Rita äimistelevät sitä, että joissain kouluissa haistatellaan opettajille. – Eihän sellainen kouluympäristö ole enää edes turvallinen lapselle.
Timo Korhonen