Teemu Hartikainen palasi 15 vuoden maailmankiertueeltaan tuttuun KalPaan. Uran viimeisinä vuosinaan hän haluaa vielä päästä nauttimaan jääkiekosta ja tuntea pitkästä aikaa myös hieman paineita.
Kuopio
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Teemu Hartikainen on palannut KalPaan 15 vuoden maailmankiertueen jälkeen.
Olympiavoittaja nauttii nyt kotimaisemista ja haluaa tuntea taas painetta pelaamisessa.
Hartikainen odottaa innolla kautta ja uskoo KalPan voivan uusia mestaruuden.
Vene irtoaa laiturista keinumaan Kallaveden aalloille.
Mikä olisikaan parempi paikka haastatella Teemu Hartikaista kuin hänen lempipaikkansa Kuopiossa.
Näillä vesillä ”Härski” on käynyt tänäkin kesänä kalassa lähes päivittäin. 15 vuoden tauon jälkeen lempiharrastusta on mahdollista jatkaa vielä kesän jälkeenkin.
Maailmaa ristiin rastiin kolunnut olympiavoittaja on palannut vihdoin kotiin.
Ennen kuin haastattelu voi kunnolla alkaa, Hartikainen ilmoittaa ajavansa veneen ”hyvään jigipaikkaan”. Tästä on kuulemma nostettu kuhaa pitkin kesää. Kalamiehen puheissa vastuu tunnetusti siirtyy kuulijalle.
Hartikainen käy kalassa lähes päivittäin. Kuva: Matias Honkamaa
– Kyllähän koti on aina koti. Aamulla hallille treeneihin ja iltapäiväksi kotiin. Aika kivaahan tämä on, Hartikainen hymyilee kytkiessään samalla gps-ankkurin ottipaikan päälle.
Kaikesta huokuu, että Hartikainen nauttii nyt olostaan kotimaisemissa.
Lukuisina aiempina vuosina loppukesän lähdön hetki Pohjois-Amerikkaan, Venäjälle tai Sveitsiin on ollut henkisesti raskas.
– Varsinkin kalastusta ja metsästystä on ollut ikävä. Kiertelin ja elin koko lapsuuteni ja nuoruuteni luonnossa.
– Venäjällekin piti lähteä kerrostalokämppään asumaan. Eihän siellä ollut oikein mitään tekemistä jääkiekon lisäksi. Välillä lähdön hetket olivat henkisesti rajuja.
”
Aamulla hallille treeneihin ja iltapäiväksi kotiin. Aika kivaahan tämä on.
Viime keväänä Veljmies-patsaan suihkulähteessä juhlittiin KalPan Suomen mestaruutta. Hartikainen ei näe syytä, miksei sama voisi toistua myös ensi keväänä. Kuva: Matias Honkamaa
Toki korvaus uhrauksista oli vähintäänkin kohtuullinen. Edellisen kymmenen vuoden ajalta Euroopan kaukaloista tuskin löytyy kovin montaa Hartikaista enemmän tienannutta jääkiekkoilijaa.
KHL:ssä kuopiolaisen kausipalkka oli kevyesti miljoonaluokassa.
Niiden vuosien ansiosta Hartikainen pystyi nyt palaamaan vielä KalPaan selvästi markkinahintaansa huokeammalla kaksivuotisella sopimuksella.
– Ei tässä onneksi tarvitse enää sillä tavalla rahan takia pelata. Ja se on hyväkin, niin voi tehdä tällaisen ratkaisun ja tulla kotiin.
Hartikainen lähti KalPasta maailmalle 20-vuotiaana vuonna 2010. Tuolloin suuntana oli Edmonton Oilersin NHL-organisaatio. Pohjois-Amerikassa, pääosin AHL:ssä, vierähti lopulta kolme vuotta. Sen jälkeen Hartikainen pelasi yhdeksän kautta KHL:ssä Ufan joukkueessa. Kolme viime kautta hän pelasi Sveitsissä Genevessä.
Vaikka aika NHL:ssä jäi lyhyeen, Hartikainen pitää tähänastista uraansa kaikin puolin onnistuneena.
– Sanotaanko näin, että olen saanut pelata sellaista jääkiekkoa, josta olen aina tykännyt. Olen ollut isossa vastuussa, aina ratkaisevilla hetkillä kentällä. Se on antanut koko ajan iloa pelaamiseen.
Halutessaan Hartikainen olisi todennäköisesti voinut pelata myös pitkän uran NHL:ssä kolmos–nelosketjun miehenä.
– Olisinko sitten nauttinut pelaamisesta niin paljon? Kyllä minä tämän uran Venäjällä ja Sveitsissä ottaisin yhä uudelleen, jos pitäisi valita sen ja NHL:n välillä.
– Rahallisestikin vuodet Venäjällä olivat varmaan jopa parempia kuin mitä olisin NHL:ssä saanut pohjaketjujen roolissa.
”
Ei tässä tarvitse enää sillä tavalla rahan takia pelata.
Ensi kertaa 15 vuoteen Hartikaisen ei ole tarvinnut lähteä kotoaan kiekkokauden alkaessa. Kuva: Matias Honkamaa
Hartikaisen puheista ja olemuksesta voisi äkkiseltään saada kuvan, että nyt 35-vuotiaana hän on palannut SM-liigaan lähinnä jäähdyttelemään ja nautiskelemaan elämästä, kun taloudellinen turva on jo saavutettu.
Päinvastoin. Konkaripelaaja on viime vuodet kaivannut pelaamiselleen juuri sellaista merkityksellisyyttä, jota kasvattajaseuran edustaminen tarjoaa.
– Geneve oli hyvä ja rento paikka pelata. Ehkä vähän liian rento. Jos pelasin hyvän pelin, tein pari maalia ja tulin pelin jälkeen koppiin, niin se ei oikein tuntunut miltään. Jokin jäi puuttumaan.
– Pelaamisesta puuttui tietty merkitys. Kaipasin vähän painetta. En myöskään osannut ranskaa, joten en tiennyt yhtään, mitä mediassa kirjoitettiin tai puhuttiin, vai puhuttiinko mitään.
Hartikaisen mukaan esimerkiksi ulkomaalaisvahvistusten harjoitteluun ei juuri kiinnitetty Sveitsissä huomiota.
– Kun siellä on ulkomaalaisena, saa aika pitkälti itse päättää, miten treenaa. Aika vapaamuotoista.
– Ulkkareilta vaaditaan tulosta. Se on sitten ihan omalla vastuulla, miten sen tekee.
Hartikainen myöntää, että toisinaan hän on pystynyt ottamaan kesät harjoituksellisesti varsin rennosti, koska on tiennyt pystyvänsä joka tapauksessa toimittamaan talvella kaukalossa.
Sitä hän on myös läpi uransa tehnyt. KHL:ssä Hartikainen oli parhaimmillaan pistepörssin kakkonen (2020–21), viime kaudella Sveitsin liigassa ottelukohtainen pistetahti oli koko sarjan kolmanneksi paras. 42 ottelun tehosaldo oli rautainen 25+23=48. Tällaisilla lukemilla ei normaalisti tulla koskaan SM-liigaan.
Liigan lähihistoriasta tämän luokan paluumuuttajista samaan kastiin nousee vain Jori Lehterä, joka palasi vuonna 2022 KHL:n tehomiehenä Suomeen.
Hartikainen oli lähellä palata KalPaan jo vuosi sitten. Markus Granlundin siirto Geneveen muutti kuitenkin suunnitelmia, sillä Hartikainen halusi pelata vielä kerran hänen ja Sakari Mannisen kanssa samassa ketjussa.
Hartikaisen, 35, ura on vääjäämättä kääntymässä loppusuoralle. Se on tuonut harjoitteluun ekstralatauksen.
– Myös siitä tulee lisävoimaa, että tiedän näiden olevan viimeisiä vuosia. Jokainen juostu metri on sitä varten, että olen hyvässä kunnossa ja saan nauttia vielä pelaamisesta.
– Ei tarvitse miettiä, että vielä on kymmenen vuotta jäljellä. Se on tehnyt treenaamisesta joskus raskastakin. Jos pelaa 20 vuotta ammatikseen, ei motivaatio voi aina tapissa olla. Ihmisiähän tässä ollaan.
Hartikainen yllättää kertomalla, ettei hänellä ole koskaan ollut minkäänlaisia treeniohjelmia. Hän on fiilismiehiä.
– Kyllä minä aina olen jotakin treenaillut. En nyt mitenkään hampaat irvessä, mutta kesällä vähän peruskuntoa, ja syksyisin kovennetaan sitten jääkuntoa.
– Tänä kesänä olen jotenkin nauttinut taas urheilusta. Lenkkiä jalkaisin ja pyörällä, kuntopiiriä, uintia, paljon erilaisia pelejä. Fiiliksen mukaan.
Punttisalilla riuhtomisen Hartikainen on jättänyt jo aikaa sitten.
– Voimatasot ovat ihan riittävän hyvät. Nuorempana tuli riuhdottua paljonkin. Alkoi tulla jatkuvasti selkäongelmia. Sitten himmasin, ja se auttoi.
Haastattelun lomassa Hartikainen on viskonut kuhapaikallaan jo hyvän tovin syöttiä veteen. Kalaa ei kuulu.
Hartikainen ilmoittaa ottavansa nyt ”huijauskoodin” käyttöön. Hän laskee veneensä kaikuluotaimen veteen ja alkaa tutkailla monitoria.
– Tällaiseksi tämä kalastaminen on nykypäivänä mennyt, Hartikainen huokaisee.
Nopeasti selviää, mihin hän viittaa. Luotain nimittäin näyttää hämmentävän tarkkaan kaikki lähistöllä uiskentelevat kalat. Tyhjään ei kannata heitellä.
Hartikainen ajaa venettä kävelyvauhtia samalla näyttöä tapittaen.
– Tuolla on pari haukea ja yksi kuha, Hartikainen näyttää ja heittää samalla jiginsä täsmällisesti noin viiden metrin päähän veneestä.
Kuha ei kuitenkaan ole syönnillä, mutta heti toisella täsmäheitolla vedestä nousee kaikuluotaimessa nähty hauki.
Se on kuitenkin pieni, alle kilon painoinen.
– Ei tällaisesta kehtaa edes kuvaa ottaa, otetaan kohta isompi, Hartikainen naurahtaa mutta suostuu kuitenkin näyttämään saalistaan kameralle ennen kuin laskee sen takaisin Kallaveden syvyyksiin.
Kokeneena kalamiehenä Hartikainen tietää, että saaliin koon saa kuvissa näyttämään suuremmalta, jos sitä työntää lähemmäs kameraa. Tätä pikkuhaukea ”Härski” ei olisi halunnut edes näyttää kameralle. Kuva: Matias Honkamaa
Melko paljon eksoottisempaakin saalista Hartikainen on tänä kesänä saanut. Alkukesästä hän poikkesi kalareissulla Boliviassa Etelä-Amerikassa Amazonin sivuhaaralla.
– Keskellä viidakkoa oltiin perhokalassa. Helikopterilla mentiin intiaanikylästä.
Sademetsässä piti varoa esimerkiksi jaguaareja ja paikallisia alligaattoreita kaimaaneja.
– Tykkään kierrellä maailmalla kalassa paikoissa, joihin ei tulisi muuten koskaan mentyä. Grönlannissakin olen käynyt kalassa.
Bolivian-tarinat keskeytyvät nopeasti, kun Hartikainen näkee taas monitorissaan jotakin ja lähtee liikuttamaan venettä.
Hartikaisen paluussa KalPaan poikkeuksellista on myös se, että hän on seuran omistajia.
Henkilökohtaisesti Hartikainen omistaa noin kolmen prosentin siivun KalPa Hockey Oy:stä, minkä lisäksi hän on osakkaana Savonmaan Puolesta Oy:ssä, joka on 44 prosentin osuudellaan KalPan suurin omistajataho.
Yhdentoista pohjoissavolaisen rahamiehen yhteenliittymä hankki seuran pääomistajuuden vuonna 2020 Sami Kapaselta. Joukkoon kuuluu muun muassa NHL-legenda Kimmo Timonen.
Vuosi aiemmin Hartikainen osti Kapaselta myös nykyisen kotitalonsa. Kapaseksi Kapasen paikalle, siis.
– Seuran omistajuuteni on lähinnä nimellinen. En tiedä, tuleeko sitten uran jälkeen oltua enemmän niissä kuvioissa mukana, mutta toistaiseksi minulle riittää vain vastuu kaukalossa.
– En ole viime vuosinakaan ollut juuri lainkaan mukana KalPan asioissa. Lähinnä olen vain jossakin vaiheessa tukenut rahallisesti, ja siitä on tullut omistajuutta.
Vaikka nykyisessä KalPassa on vielä paljon samaa kuin siinä seurassa, josta Hartikainen vuonna 2010 lähti maailmalle, paljon on myös muuttunut.
– Katson nyt niin eri kulmasta kuin silloin 18–19-vuotiaana. Nyt olen siinä iässä, jossa Kalle Sahlstedt, Mika Strömberg ja Sami Kapanen olivat silloin. Varmasti moni muutos selviää itselleni vasta kauden aikana.
KalPa on nyt hallitseva mestari. Penkin takana aloittaa ensimmäinen 1990-luvulla syntynyt päävalmentaja SM-liigassa, viime vuodet apulaisena toiminut Sami Tervonen, 34.
Materiaalinsa puolesta KalPa lähtee tähänkin kauteen yhtenä kärkijoukkueista.
– Ei ole kyllä minkäänlaista mestaruuskrapulaa ollut havaittavissa.
– Itsekin saan paljon virtaa, kun paljon nuoria jätkiä pyörii mukana ja jäällä on kova tempo. Sitten on meikäläisen, Jaakko Rissasen ja Lasse Lappalaisen kaltaisia lähiöiden kasvatteja, jotka ovat nuorempana pelanneet paljon yhdessä. Ikäjakauma on hyvä.
Kun Hartikainen vielä viime talvena mätti Sveitsin liigassa tehoja yli piste per peli, odotukset SM-liigaan ovat vähintäänkin samaa tasoa. Hartikaisesta odotetaan liigan parasta maalinedus- ja kulmapelaajaa. Onko jopa 30 maalia realismia?
– Maalimäärät riippuvat aina siitä, miten kausi lähtee, miten ketjun kanssa kemia toimii ja niin edelleen. Mutta totta kai tulosta pitää tulla.
– Jos kauden aikana on hyvä ja fressi fiilis, tiedän, että peli varmasti toimii. Olen minä itseäni nyt yrittänyt laittaa niin, että kausi lähtisi heti hyvin käytiin. Sillä olisi mukava aloittaa.
KalPan tai ylipäätään SM-liigan otteluita Hartikainen ei seurannut pitkään aikaan ennen viime kautta, jolloin hän jo tiesi palaavansa kotiin.
– Viime kaudella katsoin KalPan pelejä, jotta pystyin näkemään, miten pelaamme.
Hartikainen kalastaa Kallavedeltä lähinnä ahventa ja kuhaa ruokapöytään. ”Jos ihan kalareissulle lähtee, niin sitten perholla taimenta ja lohta.” Kuva: Matias Honkamaa
Hartikainen voitti Leijonissa olympia- ja MM-kultaa vuonna 2022, mutta kevään 2023 kotikisojen jälkeen häntä ei ole enää leijonapaidassa nähty.
– Ei minulla ole yhtään mitään maajoukkueessa pelaamista vastaan. Mutta kun rupeaa tulemaan ikää, huomaa, että tarvitsee myös palautusjaksoja.
– Kun painaa sen melkein 110 kiloa ja pelaa paljon isolla jääajalla, ei koko ajan voi mennä enää ihan täysillä koko kautta. Nuorena riitti, kun kävi kerran lämpimässä suihkussa. Nyt on vähän eri.
Kotona Hartikaisella on myös kahdeksanvuotias poika ja syksyllä neljä vuotta täyttävä tytär.
– Olen viime vuosina arvottanut enemmän perheaikaa, koska lapset ovat niin lyhyen aikaa pieniä. Se on kuitenkin seitsemän viikon aika vetää leiritys ja MM-kisat läpi.
”
Nuorena riitti, kun kävi kerran lämpimässä suihkussa.
Haastattelu Kallavedellä alkaa olla ohi. Sadekuurokin pyyhkäisee yli.
Sitten Hartikainen havaitsee kaikuluotaimessaan ison ahvenparven, joka majailee hiekkapenkereessä syvänteen reunalla.
Täsmäheitto sinne, ja kiinni on. Veneeseen nousee arviolta puolikiloinen körmyniska. Hartikainen innostuu.
– Otetaas näitä nyt muutama! Saa perhe illaksi ruokaa.
Hartikainen kehottaa toimittajaakin ottamaan virvelin käteen. Ahventa alkaa nousta lähes joka heitolla. Pienimmät päästetään pois. Kun veneeseen on nostettu alle kymmenessä minuutissa seitsemän isoa ahventa, Hartikainen on tyytyväinen. Hyviä filekaloja.
– Ruoaksi minä täältä pääsääntöisesti haen kalaa, kuhaa ja ahventa.
– On niin helppo lähteä, kun vene on kotipihassa laiturissa. Kolmekin tuntia menee ihan hujauksessa, kun lähtee.
Kalareissun päätteeksi Hartikainen fileoi seitsemän ahventa. Rutiinisuoritukseen ei kulu montaakaan minuuttia. Kuva: Matias Honkamaa
Hartikaisesta huokuu aito into pelata vielä KalPassa. Samalla rentous ja tieto siitä, että kaukalossa homma kyllä toimii, eikä turhia tarvitse jäpittää.
– Ensimmäistä kertaa urallani pääsen nyt tekemään omia harrastuksiani kauden aikana. On kiva nähdä, mikä vaikutus pelihommiin on, kun pääsee käymään välillä iltaisin metsällä tai kalassa.
– En oikeastaan näe syytä, miksi KalPa ei voisi uusia mestaruutta.
Artikkeli on julkaistu alun perin Urheilulehden SM-liigan kausioppaassa.