Sonja Saarinen

Jesse Puljujärven ja Samuellin kappaleessa on maalilauluun tarvittavaa fiilistä, kirjoittaa Iltalehden toimittaja Sonja Saarinen.
Tänään klo 15:32


Samuell ja Pulju julkaisivat yhteiskappaleen perjantaina 20. marraskuuta. haastateltavan kuva
Kun mä huudan Is it. Te huudatte Time. Is it. Time. Is it. Time.
Kun kuulin muutama viikko sitten työni puolesta artisti Samuellin ja jääkiekkoilija Jesse Puljujärven Is it Time -kappaleen ensimmäistä kertaa, tiesin heti, että tässä se on.
Tällainen suomalaisen jääkiekon maalilaulun pitäisi olla.
Maalilaulu on kuin kesähitti. Sen pitää olla tunteita herättävä, jäädä soimaan päähän ja nostaa fiilis kattoon juuri oikealla hetkellä. Kappaleen säkeistöjen ja erityisesti kertosäkeen pitää viedä mennessään ja jokaisen kuulijan tulisi tietää, mistä tämä kappale oikein on tuttu.
Sellainen kappale oli JVG-yhtyeen VilleGallen Vain elämää -ohjelmassa versioima Peto on irti -kappale. Antti Tuiskun alkuperäiskappaleena tunnettu biisi toimi Leijonien maalilauluna peräti vuosikymmenen ajan. Kappale myös kertoi jääkiekon pelaamisesta, joten se sopi maalilauluksi erinomaisesti.
Marraskuun alussa EHT-turnauksessa kuultiin Leijonien uusi maalilaulu eli Haloo Helsinki! -yhtyeen kappale Huuda! jossa mukana on myös JVG.
Kappaleen muuttaminen herätti tunteita, ja ymmärtäähän sen. Jos joku yli kymmenen vuotta samana pysynyt asia muuttuu, se voi tuntua aluksi vieraalta, jopa oudolta. Minusta kuitenkin uudessa maalilaulussa oli myös muuta vikana.
Se ei yksinkertaisesti toimi maalilauluna. Eikä se edes liity jääkiekkoon.
Puljujärvi itse sanoi Iltalehden haastattelussa, ettei hän haluaisi omaa Is it Time -kappalettaan Leijonien seuraavaksi maalilauluksi, sillä kappale viittaa liikaa häneen ja hänen uraansa.
Ymmärrän hyvin Jessen näkemyksen, mutta olen silti hänen kanssaan eri mieltä. Kansalle pitää antaa se, mitä kansa janoaa.
Puljujärvi tunnetaan Suomessa ”koko kansan Jessenä”, joka on iloinen ja jolle toisinaan myös sattuu ja tapahtuu. Olihan hänen kadonnut mitalinsakin yksi kesän suurista uutisista ja suorastaan katastrofeista.
Uskallan väittää, että Puljujärven ja Samuellin kappale voisi toimia liimana yleisön ja urheilun välillä. Eivät jääkiekon katsojat ajattelisi, että kaikki pyörisi vain Jessen ympärillä, jos kaiuttimista raikaisi hyvä, menevä biisi. Siinä hetkessä pompittaisiin tasajalkaa hurraten maalille ja onnistumiselle.
Yllättävän duon kappaleessa on tarttuvat sanat ja huumoria, joka saa kuulijan nauramaan. Eikä kappaleesta rytmiäkään puutu.
Nyt Leijonilla ja Suomen Jääkiekkoliitolla on paikka laukoa ennen ensi kevään MM-kilpailuja. Uusi maalilaulu on käsissämme.
It is time.