Janne Saarinen joutui kelkkaonnettomuuteen tasan kaksi vuotta sitten.

Janne Saarinen on edennyt TTK:ssa finaaliin asti. Atte Kajova

Radiojuontaja Janne Saarinen on jakanut Instagram-tilillään julkaisun, jossa puhuu kelkkaonnettomuutensa jälkeisestä ajasta ja mielenterveydestään.

Olympialaisiin pariohjaskelkkailussa tähdännyt Saarinen oli marraskuussa 2024 valmistautumassa Norjan Lillehammerissa ensimmäiseen maailmancupiin. Ensimmäinen lasku sujui hyvin, mutta toinen lasku päättyi rajuun kaatumiseen ja Saarinen löi päänsä.

Saarinen sai onnettomuudesta keskivaikean aivovamman, joka on pysyvä.

– ”Miten sä voit?”. ”Ei täs, parempaan päin.” Näin helppoa oli sivuuttaa todellisuus. Olin yli vuoden taistellut joka päivä sitä ajatusta vastaan, että halusin vaan nukkua, Saarinen aloittaa julkaisunsa.

– Läheiset minun ympärilläni ymmärsivät ja hyväksyivät uuden minän, mutta en osannut ottaa sitä vastaan, koska olin itse itselleni tuntematon, hän jatkaa.

Saarinen kertoo, että kuluneen 730 päivän suurin oivallus on ollut avun pyytäminen.

– Ei ole olemassa standardeja sille, milloin apua saa hakea ja kuinka paha tilanteen pitää olla. Meistä jokainen kokee elämän eri tavalla, hän kirjoittaa.

Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen tästä linkistä.

Saarinen kertoo julkaisussa myös saamastaan avusta ja antaa esimerkin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan liittyen. Saarinen on tanssinut ohjelmassa itsensä finaaliin tähtiopettaja Katri Riihimäen kanssa.

Saarinen kertoo julkaisussaan, että ennen ohjelmaan osallistumista hän oli luovuttanut sen suhteen.

– Miten muka voisin tarjota viihdettä, kun olen itse niin lukossa? hän kertoo pohtineensa.

Saarinen kertoo psykologin todenneen hänelle, että mitä jos tämä saisikin tanssimisesta uuden terapiamuodon. Näin kävi.

Saarinen on lisännyt julkaisuunsa videon, jossa hän ja Riihimäki tanssivat TTK:n toisessa suorassa lähetyksessä tangoa Pave Maijasen Elämän nälkä -kappaleen tahtiin.

– Puolessatoista minuutissa sain ulos enemmän kuin uskalsin kuvitella. Sen jälkeen palaset ovat loksahtaneet pienin askelin paikoilleen. Asioita joihin en löytänyt sanoja, löysin liikkeen, Saarinen kirjoittaa.

Saarinen kertoo, että hän on edelleen ”tutkimusmatkalla kohti uutta minää”, mutta hänellä on käytössä enemmän työkaluja kuin aiemmin.

– Toivon pystyväni auttamaan tulevaisuudessa myös muita. Tärkeintä on kuitenkin laittaa pelastusliivit eka itselleen, Saarinen kirjoittaa.

– Uskalla olla hukassa. Uskalla olla autettavana, hän päättää.