Lukijan mielipide|Jokainen pienikin edistys muistisairauksien diagnostiikassa tai hoidossa tuo valtavia inhimillisiä ja yhteiskunnallisia hyötyjä.
Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.
Arviolta 200 000 suomalaista sairastaa muistisairautta, ja määrä kasvaa nopeasti: ennusteiden mukaan vuonna 2040 heitä on jo neljännesmiljoona. Muistisairaudet koskettavat suoraan tai läheisenä yli miljoona kansalaista, ja puolet omaishoitajista hoitaa muistisairasta läheistään.
Suomessa keskustelu muistisairauksista on pyörinyt voimakkaasti hoivatarpeiden ympärillä vaientaen keskustelun ratkaisuista, joilla hoivan tarve voitaisiin alun alkaenkin estää. Tutkimus on tuonut tehokkaita keinoja väestötason riskin pienentämiseen, kuolleisuutta ja kokonaiskustannuksia vähentävään diagnostiikkaan. Lähikuukausina Suomeen on tulossa ensimmäisiä Alzheimerin tautia hidastavia biologisia lääkkeitä, mutta keskustelu niiden käyttöönotosta on ollut hälyttävän hiljaista.
Uudet lääkkeet sopivat vain pienelle osalle sairastuneista, mutta ne avaavat uuden aikakauden Alzheimerin taudin hoidossa. Niistä on hyötyä vain, jos ne saadaan käyttöön potilaille. Euroopan ulkopuolella, esimerkiksi Yhdysvalloissa, lääkkeet etenevät käyttöön nopeammin kuin Euroopassa.
Onko meillä inhimillistä tai taloudellista varaa odottaa uusien lääkkeiden ja innovaatioiden käyttöönottoa vuosia? Hyväksyntäprosesseja on nopeutettava, ja samalla on keskusteltava avoimesti, mitä hoitoja julkisin varoin katetaan. Muistisairauksiin liittyvät stereotypiat eivät saa estää uusien innovaatioiden käyttöönottoa.
”
Läpimurrot lääketutkimuksessa edellyttävät rahoitusta.
Toinen välttämättömyys on tutkimus. Kliinisiä lääketutkimuksia on saatava Suomeen, muuten jäämme riippuvaisiksi muiden maiden tuloksista. Vain sisällyttämällä suomalaiset potilaat ja aineistot tutkimukseen voimme taata, että ratkaisut sopivat myös meidän olosuhteisiimme. Yksi ongelma on keskitetyn eurooppalaisen lääketutkimusten hyväksyntäprosessin hitaus, jonka vuoksi muu maailma saa usein lääketutkimuksen päätökseen ennen kuin Euroopassa saadaan edes lupia järjestettyä.
Läpimurrot edellyttävät rahoitusta. Muistisairauksien tutkimukseen investoitiin vuosien 1995–2021 aikana yhtä paljon kuin syöpätutkimukseen vuodessa. Se on kestämätöntä, kun otetaan huomioon muistisairauksien inhimilliset ja taloudelliset seuraukset.
Tarvitsemme lisää panostuksia niin yrityksiltä kuin julkiselta sektoriltakin. Myös yksityishenkilöt voivat osallistua talkoisiin lahjoittamalla muistisairauksien tutkimukseen tai osallistumalla vapaaehtoisina tutkimuksiin.
Muistisairaudet eivät ole vääjäämätön kohtalo. Tutkimus muuttaa parhaillaan käsitystämme siitä, mikä on mahdollista. Jokainen pienikin edistys diagnostiikassa tai hoidossa tuo valtavia inhimillisiä ja yhteiskunnallisia hyötyjä.
Siksi meidän on aika siirtää katse hoivataakan surkuttelusta ratkaisuun: rohkeisiin investointeihin tutkimukseen, tehokkaampiin lupaprosesseihin ja nopeaan uusien hoitojen ja innovaatioiden käyttöönottoon.
Eino Solje
aivotutkimusyksikön johtaja,
apulaisprofessori
Itä-Suomen yliopisto
Jenni Pajunen
toimitusjohtaja
Aivosäätiö
HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.