On suorastaan käsittämätöntä, miten vähän pelaajia Helsinkiin on saapunut sitten viime kevään pudotuspelisukelluksen SaiPaa vastaan.

Lauantaina tuttu vastustaja myllytti stadilaisia jälleen kerran pääkaupungissa 1–4.

Ainoa asia, joka on HIFK:n kokoonpanoa käsittämättömämpi, on sen loukkaantumisten määrä.

Viime viikolla sivuun jäivät leikkaukseen joutunut kapteeni Iiro Pakarinen, Petteri Lindbohm ja Panu Mieho. Tällä viikolla vuorossa olivat Aron Kiviharju sekä lauantain ottelussa loukkaantuneet Lauri Sinivuori, Paavo Kohonen ja Otto Somppi.

Listan pituus on ajanjakson lyhyyden huomioiden älytön.

Sairastuvalla oli myös ennestään jo muita pelaajia, joten Sebastian Revon kuntoutuminen ei yksin riitä juuri mihinkään.

Jori Lehterä ei ole väärässä, kun hän kommentoi SaiPa-kohtaamisen jälkeen MTV:n haastattelussa, että HIFK:lta löytyi ottelussa taisteluilmettä.

Kokenutta hyökkääjää, kuten muitakin paikoin väläytteleviä pelaajia, käy kuitenkin hiukan sääliksikin, sillä näin kapealla kokoonpanolla minkä tahansa seuran olisi vaikeaa pärjätä.

Vammoista huolimatta ongelma on enemmän seurausta joukkueen puutteellisesta kasaamisesta kuin lukuisista loukkaantumisista. Etenkin HIFK:n budjetilla, jonka pitäisi olla ainakin SaiPan omaa suurempi.

Sitä paitsi, kuten kaikki muistanevat, SaiPakin naarasi jo viime kaudella entisiä NHL-pelaajia kokoonpanoonsa.

Jo harjoituskaudella tai oletettavasti sitä edeltäneenä kesänä alkanut loukkaantumisten sarja ei ole kuitenkaan houkutellut Helsinkiin kuin puolustaja Markuss Komulsin, jonka koeaikasopimus päättyi juuri lauantaina.

Latvialaiselle kertyi vain yksi runkosarjaottelu, eikä jatkoa tarjottu, vaikka määrällisesti HIFK:lla ei ole ainakaan yhtään puolustajaa liikaa.

Pelillisesti joukkue jäi lauantaina vastustajansa jalkoihin jo avauserässä, kun se hävisi laukaukset maalia kohti 4–17. Käänteli lukemien syitä miten tahansa, ja vaikka huomioi sen, että HIFK paransi peli-ilmettään toiseen erään, on näin selvä ero karu.

Kirsikkana kakun päällä HIFK on nyt koko Liigan viimeisenä pelattuaan viisi ottelua. Pisteitä on vain kolme.

Kaudesta ei toki ole pelattu vielä edes kymmenesosaa, mutta sanotaan nyt vaikka näin, että eräässä toisessa helsinkiläisseurassa nautittaisiin varmasti ensi kevään paikallisotteluista.

Suoremmin ilmaistuna HIFK:lla ei ole varaa ajautua tilanteeseen, jossa jouduttaisiin kysymään, ”eikö vieläkään, Janne Pesonen?”