Suomen sotilaalliseen varautumiseen kaadetaan nyt roppakaupalla rahaa – viimeksi vastaavaa tehtiin ennen talvisotaa.
Puolustusmenot kasvoivat syyskuun alussa 5,6 miljardilla eurolla yhdessä silmänräpäyksessä, kun hallitus kertoi, että puolustuksen tilausvaltuudet kasvatetaan 6 miljardiin euroon.
Näin Puolustusvoimille avataan piikki, joka hakee vertaistaan.
Suomen hallitus toistelee yksimielisesti, että tämä on tarpeen, koska Venäjä uhkaa meitä. Poliitikot näkevät riskin siinä, että Venäjän katse kääntyy meihin, kun Ukrainan sota loppuu.
Tämä juttu kertoo siitä, miten rahan tarvetta perustellaan puolustusministeriön papereissa, ja kysyy, ovatko puolustuksen jättisatsaukset oikeassa suhteessa Suomeen kohdistuvaan uhkaan.
Rahakirstunhaltija ja puolustusministeriö eri linjoilla
Valtion rahoista ja valtion puolustuksesta vastaavien ministeriöiden välillä käytiin kesällä miljardiluokan vääntö siitä, kuinka paljon rahaa puolustusvoimien hankintoihin pitäisi tulevina vuosina osoittaa.
Puolustusministeriö oli ehdottanut omassa budjettiesityksessään toukokuussa kahta tilausvaltuutta vuosille 2026–2036. Ensimmäisellä 3,98 miljardin euron valtuudella hankittaisiin muun muassa maavoimille uutta kalustoa.
Toinen, kahden miljardin euron, tilausvaltuus olisi määrä käyttää ampumatarvikkeiden ostamiseen. Hankintakohteista on erikseen mainittu tykistön ammukset, ilmasta maahan -ampumatarvikkeet, ilmapuolustusohjukset ja torpedot.
Riikka Purran (ps.) johtama valtiovarainministeriö ei kuitenkaan ollut vakuuttunut siitä, että rahat pystyttäisiin budjetoimaan tuleville vuosille puolustusministeriön esittämällä tavalla. Tämän vuoksi rahaministeriö leikkasi omassa ehdotuksessaan molemmista tilausvaltuuksista peräti puolet eli yhteensä kolme miljardia euroa pois.
Kolme miljardia euroa on pitkä penni. Vertailun vuoksi: Puolustusministeriön koko budjetti on ensi vuodelle 6,5 miljardia. Ilmavoimien uusien F-35-hävittäjien hankintahinta on noin kymmenen miljardia euroa.
Puolustusministeriö ei tyytynyt kohtaloonsa, vaan pyysi omassa vastineessaan valtiovarainministeriötä palauttamaan rahat kansalliseen turvallisuuteen vedoten. Yle sai vastineen tietopyynnöllä:
”Tilausvaltuuden enimmäismäärän pienentäminen tulee viivästyttämään hankkeiden toteutusta ja vaarantaa maapuolustuksen suorituskyvyn suunnitelmallisen rakentamisen ja käyttöönoton 2030-luvulla”, puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok.) allekirjoittamassa vastineessa perustellaan.
Ministeriön mukaan leikkaus ”hidastaisi ja hankaloittaisi” maavoimien uudistushankkeen käynnistämistä. Myös ampumatarvikkeiden tilausvaltuuden leikkaus olisi viivästyttänyt tai rajoittanut hankintoja. Puolustusministeriön mukaan ampumatarvikkeiden markkinat ovat kuumentuneet, kun Nato-maat ovat kasvattaneet hankintojaan.
”Toimittajien tilauskannat eivät välttämättä mahdollista hankkeiden uudelleen ajoittamista”, puolustusministeriö kirjoittaa vastineessaan.
Kirjelmöinnin ja ministeriöiden välisten neuvotteluiden seurauksena valtiovarainministeriö perääntyi ja Häkkäsen puolustusministeriö sai rahansa.
– Turvallisuuspanostukset ovat huikean suuret, hän sanoi tiedotustilaisuudessa 2. syyskuuta, kun puoluejohtajat olivat rasismikeskustelun sävyttämässä budjettiriihessä päässeet sopuun ensi vuoden tuloista ja menoista.
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) kertoi puolustussatsauksista budjettiriihen tiedotustilaisuudessa 2.9.2025.Tältä nousu näyttää
Hallitus sopi keväällä, että se nostaa puolustusmäärärahat kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2029 mennessä.
Sen jälkeen hallitus on vielä sitoutunut sotilasliitto Naton yhteiseen tavoitteeseen, jonka mukaan varsinaiset puolustusmenot nousevat 3,5 prosenttiin ja puolustukseen väljemmin liittyvät menot 1,5 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä.
Puolustusbudjetti kuin talvisodan alla
Kansantuotteeseen suhteutettuna vastaavia summia on Suomessa rauhan aikana käytetty viimeksi puolustukseen talvisodan edellä.
– 1930-luvulla Suomessakin kasvatettiin puolustusbudjettia, mutta se nousi noin 3,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen, sanoo puolustusmenojen historiaan perehtynyt taloushistorian professori Jari Eloranta Helsingin yliopistosta.
Ero 30-luvun tilanteeseen on nyt se, että hyvinvointivaltiota ei ollut silloin vielä ryhdytty rakentamaan. Nyt valtiolla on paljon enemmän muitakin tehtäviä, jotka kilpailevat samoista määrärahoista puolustuksen kanssa.
Koska valtion budjetista isoimman siivun haukkaavista sosiaali- ja terveysmenoista on hyvin vaikea löytää säästöjä, puolustusmenojen kasvattaminen joudutaan tekemään enimmäkseen velaksi.
Puolustushallinto on perustellut määrärahojen nopeaa kasvattamista puolustuksen tarpeilla. Samaan aikaan Natossa on tehty päätöksiä prosenttiosuus edellä yhteensä viiden prosentin puolustusmenotavoitteesta.
– En ole nähnyt kovin hyvää analyysiä siitä, miksi sen pitää olla viisi prosenttia. Miksei se ole neljä tai miksei se ole kuusi? Siinä ei ole logiikkaa, Eloranta ihmettelee.
Hänen mukaansa menojen nopeaan kasvattamiseen liittyy riskejä. Myyjä saa etulyöntiaseman, kun puolustustarvikkeiden kysyntä kasvaa nopeasti. Talous kärsii pidemmän päälle siitä, jos puolustuksen rahoittamiseksi säästetään esimerkiksi opetuksesta tai tutkimuksesta. Venäjä on esimerkki siitä, miten tulevaisuutta tuhotaan satsaamalla kaikki varusteluun.
Määrärahojen nopeaan lisäykseen liittyy myös korruption riski, joka Elorannan mukaan ei ole nyt kovin akuutti, mutta joka toteutui kun puolustusmenoja viimeksi nostettiin ripeästi ennen toista maailmansotaa.
Professori myöntää, että puolustukseen on perusteltua satsata epävarmoina aikoina. Ukrainan sodan loppuminen voisi vapauttaa Venäjän asevoimien resursseja, joita se voisi suunnata muualle. Mutta tahti arveluttaa professoria.
– Olen hieman kriittinen tästä tasosta. Tarvitaanko näin paljon ja näin nopeasti, Eloranta sanoo.
Venäjän kynnys voimankäyttöön matala myös jatkossa
Hallitus perustelee puolustusmenojen nopeaa lisäystä Venäjän uhalla, ja oppositio on perusteista pääpiirteissään samaa mieltä.
– Venäjän aggressiiviset pyrkimykset eivät lopu mahdolliseen Ukrainan rauhaan, sanoi puolustusministeri Häkkänen suurlähettiläspäivien puheessaan elokuun lopussa.
Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) puhui Venäjän uhasta suurlähettiläspäivillä 25.8.2025.
Hänen mukaansa pitää varautua skenaarioon, jossa sota tavalla tai toisella taukoaa, mutta Venäjä jatkaa varustautumistaan sotatalouden mukaisilla resursseilla, ja siirtää Ukrainassa taistelleita joukkoja Suomen lähistölle. Tämän varalta Suomen pitää Häkkäsen mukaan varustautua ripeästi.
– Meillä on edessämme eräänlainen kilpajuoksu aikaa vastaan, hän sanoi.
Helsingin yliopiston ja maanpuolustuskorkeakoulun professori Katri Pynnöniemi tunnistaa Häkkäsen kuvaaman ongelman: Venäjän toimia määrittää nyt eräänlainen sodan logiikka, josta ulospääsyä ei ole näköpiirissä, vaikka Ukrainan sota päättyisikin.
– Vaatisi ylivoimaisia ponnistuksia siirtyä johonkin rauhanajan tilaan, jossa Venäjä ei ole konfliktissa muun Euroopan kanssa, Venäjän turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut Pynnöniemi sanoo.
Hänen mukaansa Venäjän perusvaatimukset eivät ole muuttuneet. Se haluaa päättää naapurimaidensa turvallisuusratkaisuista. Varustautumisesta ja paisutelluista uhkakuvista on tullut elinehto Venäjän johdolle.
Länsi ja Nato kuvataan sotilaalliseksi uhaksi, jota vastaan Venäjän on puolustauduttava. Venäjän johto on luonut myytin, jonka mukaan aggressiivinen länsi on pettänyt lupauksensa siitä, että Nato ei laajene itään.
– Aseellisen voiman käyttökynnyksen voidaan olettaa olevan alhainen jatkossakin, hän jatkaa.
Tutkija: Putin haluaa Venäjästä suuren
Venäjän presidentti Vladimir Putin on puhunut ja toiminut hyvin johdonmukaisesti ainakin vuodesta 2004 alkaen, huomauttaa pitkän linjan Venäjä-tutkija Arkady Moshes. Hän johtaa Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-ohjelmaa.
– Putinin tärkein motivaatio on tehdä Venäjästä jälleen suuri maa, kuin supervalta. Kylmän sodan aikana supervaltoja oli kaksi. Tämän tilanteen palauttaminen on tuskin mahdollista, Moshes sanoo.
Venäjän suuruuden Putin haluaa saavuttaa naapurimaiden kustannuksella. Putinia ajaa hänen itse kuvaamansa idea nostaa Venäjä polviltaan ja tehdä siitä peluri, jolla on veto-oikeus muun maailman asioihin.
Moshesin mukaan historian jatkumo on ollut selvä: Venäjän hyökkäys Georgiaan 2008, Krimin valtaus 2014, Syyrian sisällissotaan osallistuminen 2015, lopulta täysimittainen hyökkäys Ukrainaan 2022.
– Putin on ollut johdonmukainen. Länsi on edennyt myönnytyksestä toiseen, Moshes sanoo.
Venäjä voisi nielaista neljä valtiota hyvin nopeasti
Mutta miten pitkälle Putinin kunnianhimo kantaa jatkossa? Millaiseen menoon Suomessa ja Natossa on syytä varautua?
Putinin suunnitelma Venäjän suuruuden palauttamiseksi näyttäisi Moshesin mukaan rajoittuvan entisen Neuvostoliiton Euroopan-puoleisiin osiin. Naton jäseniksi ehtineet Baltian maat eivät luultavasti ole Putinin mielenkiinnon kohteena.
Jos Ukraina joutuu taipumaan epäedulliseen rauhaan, seuraavaksi Venäjän tähtäimessä ovat Naton ulkopuoliset Moldova, Georgia ja Armenia, ja Venäjän liittolainen Valko-Venäjä.
– Venäjä nielaisee nämä neljä valtiota hyvin nopeasti, koska jos länsi lakkaa auttamasta ja pettää Ukrainan, sillä ei ole voimavaroja ryhtyä tukemaan mitään näistä maista, Moshes arvioi.
Katri Pynnöniemi on vielä pessimistisempi. Putinin suurvaltapyrkimys ei koskaan täyty, vaan jos Venäjä saavuttaa edistystä esimerkiksi Ukrainassa, se voi johtaa siihen, että se havittelee lisää jossain muualla.
– Siitä syntyy kierre. Sitten taas tarvitsee varustella tai asettaa uusia ehtoja ja vaatimuksia. Eivät riitäkään enää entisen Neuvostoliiton historialliset alueet, Pynnöniemi kuvaa.
Mutta molemmat tutkijat korostavat, että kaikki riippuu siitä, millainen rauha Ukrainaan aikanaan saadaan. Jos Ukraina jää ilman turvatakuita länneltä, Putinilla ei ole pidäkkeitä ja hän voi jatkaa hyökkäävällä linjallaan. Pakkomielle naapurimaiden asioihin puuttumisesta ei kohtaa vastavoimaa.
Jos taas länsi pystyy uskottavasti takaamaan Ukrainan turvallisuuden, Putinia tuskin kiinnostaa lähteä uuteen sotaan, jossa vastassa voisi olla käytännössä koko muu Eurooppa, arvioi Arkady Moshes.
Voimmeko siis rentoutua täällä Naton suojassa Suomessa, joka ei koskaan ollut osa Neuvostoliittoa?
– En tiedä, voimmeko rentoutua. Meidän ei kannata panikoida. Kaikki riippuu Ukrainan rauhasta, Moshes sanoo.
– Me emme nyt ole heikoin lenkki tässä, toteaa Katri Pynnöniemi.
Arkady Moshesin mukaan uusi sota on mahdollinen vain, jos länsi on heikko. Hän ei pidä siitä, kun läntiset poliitikot sanovat, että Venäjä hyökkää Natoon kolmen, viiden tai kymmenen vuoden kuluessa. Puhujat eivät ole avanneet menetelmää, jolla ovat arvioonsa päätyneet.
Esimerkiksi Naton pääsihteeri Mark Rutte sanoi, että hyökkäys voi tulla viiden vuoden päästä. Suomen puolustusvoimat puolestaan ei pidä tilannetta erityisen kriittisenä.
– Toistaiseksi Ukraina kestää ja taistelee. Jokainen päivä, jona Ukraina jatkaa puolustustaistelua, tekee Venäjän sodasta Natoa vastaan vähemmän todennäköisen, hän sanoo.