Suomalaisten rakastaman häämarssin säveltäjä Erkki Melartin on jäänyt yllättävän tuntemattomaksi.
Säveltäjän, pedagogin Erkki Melartinin (1875–1937) tie ei ollut helppo, ensimmäinen hänestä tehty elämäkerta paljastaa.
Sydänviasta ja keuhkotaudista huolimatta Melartin sävelsi muun muassa kuusi sinfoniaa, oopperan ja ensimmäisen suomalaisen kokoillan baletin. Hänen sävellystuotantonsa kattaa lähes kaikki musiikinlajit.
Suuri yleisö tuntee Käkisalmella syntyneen Erkki Melartinin juhlamarssista Prinsessa Ruusunen. Se on Suomen suosituin häämarssi.
Filosofian tohtori Tuire Ranta-Meyer kiinnostui monipuolisen Erkki Melartinin elämästä jo 40 vuotta sitten. Pitkä tutkimustyö on tuottanut 787-sivuisen tietokirjan Niin nuori, niin palava – Erkki Melartinin elämä, työ ja musiikki (Sibelius-Akatemia julkaisuja).
Tuire Ranta-Meyer alkoi tutkia Erkki Melartinin elämää ensimmäisen kerran jo 1980-luvun lopulla.
Elämäkerta perustuu dokumentoituun tietoon ja henkilöhaastatteluihin.
Säveltäminen merkitsi Erkki Melartinille koko elämää. Säveltäjäntyönsä lisäksi hän vaikutti 25 vuoden ajan suomalaiseen musiikkikoulutukseen ja usean säveltäjäsukupolven kasvattamiseen. Hänen sävellysoppilainaan oli poikkeuksellisen paljon naisia. Hän piti nuorista ja arvosti heitä. Positiivinen säveltäjä näki hyvää kaikissa ja kaikessa.
Taiteilijana Melartin oli haltioitunut, mutta koki paljon murheen alhoja. Isänsä menehtymisen jälkeen hän joutui perheen esikoisena ottamaan suuren vastuun äidistä ja sisaruksista.
Välillä hyvää tarkoittava luonne kääntyi säveltäjää itseään vastaan. Vuonna 1907 hän joutui takaajana ystävänsä Selim Palmgrenin pankkivekselin maksumieheksi.
Haasteita toi sekin, että säveltäjän seksuaalinen suuntautuminen ei sopinut ajan maskuliiniseen arvomaailmaan. Hän joutui piilottelemaan homoseksuaalisuuttaan.
Jo lapsesta asti Erkki Melartinilla oli ollut terveyshaasteita. Aikuisena hän sai tuberkuloosin ja päätyi pitkäksi aikaa Nummelan parantolaan.
Sairauksien aiheuttamat kärsimykset saivat säveltäjän etsimään elämän tarkoitusta. Hänestä tuli kirjan mukaan perimmäisten totuuksien etsijä. Hän piti mahdollisena, että näkyvän maailman lisäksi on toistaiseksi tuntemattomia voimia ja ilmiöitä.
Kuolemanajatukset välkkyivät koko elämän surullisena taustana.
Luonto ja hengenheimolaiset vetivät säveltäjän usein ylös suosta. Ruotsia äidinkielenään puhunut Erkki Melartin oli suuri luonnonihailija.
– Mikä onni onkaan, että on jotain niin suurta kuin tähtiyö, hän kirjoitti runoilija Elmer Diktoniukselle.
Elämäkerran mukaan Melartin katsoi tähtiä ja kuunteli kuinka ne soivat hänelle.
Erkki Melartin todennäköisesti vuodelta 1912.
Säveltäjän ammatin takia Melartinin oli jossain määrin siedettävä erillisyyttä ja yksinäisyyttä. Tunne seurasi häntä koko aikuiselämän, vaikka hän oli luonteeltaan välitön ja saattoi leikkiä junassa vieraan pikkulapsen kanssa tuntikausia.
Kirjan mukaan yksinäisyydessä ei ollut kyse vain henkisestä yhteenkuuluvuudesta vaan varmasti myös konkreettisesta toisen ihmisen läheisyyden kaipuusta.
”Melartin joutui peittämään homoseksuaalisuutensa aikakauden normien ja julkisen työroolinsa takia, mikä on varmasti sitonut psyykkistä energiaa”, Tuire Ranta-Meyer kirjoittaa elämäkerrassa.
Hänen useat ihastumisensa – usein ystävyydeksi naamioituina – eivät olleet kirjan mukaan laadultaan kovin pysyviä.
”Monenlaiset alkavat kolmiodraamat päättyivät Melartinin herrasmiesmäiseen vetäytymiseen ’kumppanikilpailusta’”, Tuire Ranta-Meyer kirjoittaa.
Nummelan parantolassa kirjoittamassaan kirjeessä Melartin avautui ystävälleen Helmi Krohnille:
– Niitä aikoja, jolloin minussa on liikkunut suuret rakkauden tunteet, niitä ajattelen kaukaisina kuvina. Ne ovat jättäneet enemmän arpia ja katkeruutta mieleeni kuin mikään muu, Melartin kirjoitti Krohnille.
Säveltäjä Erkki Melartin ja kirjailija, teatterinjohtaja Jalmari Finne tutustuivat jo Viipurissa.
Vanhemmiten Erkki Melartin piti kirjan mukaan ystävinään ja suojatteinaan poikia tai nuoria miehiä ja antoi aihetta spekulaatioille. Varsinkin niinä vuosina, jolloin hän oli rehtorina Helsingissä.
Viipurin orkesterikoulun perustanut ja sen johtajana toiminut Melartin valittiin Helsingin Musiikkiopiston (nykyinen Sibelius-Akatemia) johtajaksi vuonna 1911. Hän hoiti tehtävää 25 vuotta.
Kirjan mukaan todennäköisesti ainakin Helsingin kulttuuripiireissä tiedettiin hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan, vaikka asiasta ei puhuttu ja taiteilijoille suotiin enemmän vapauksia.
”Silti on erikoista, ettei hän nähnyt tarpeelliseksi varoa tai pelätä seurauksia siitä, että näyttäytyi jatkuvasti itseään huomattavasti nuorempien miesten seurassa, oli kyseessä partiotoiminta, elokuvissa tai konserteissa käynti, uimaretket, yhteinen maalausharrastus tai ulkomaanmatkat”, Tuire Ranta-Meyer kirjoittaa kirjassa.
Toisaalta yksinäisyydestä kärsinyt Erkki Melartin saattoi saada kirjan mukaan oppipojiltaan seuraa sekä myös apua käytännön asioissa.
Erkki Melartin (keskellä) Nummelan parantolassa.
Taiteilijuus velvoittaa. Se oli Erkki Melartinin johtoajatus.
Teosofina hän teki työtä korkeimpien päämäärien takia, Suomen kansan ja korkeamman sivistyksen hyväksi.
Vasta kyky nähdä kauneutta ja totuutta loi edellytykset merkittävälle taiteelle, jonka tehtävänä oli puhutella ihmisiä, hän ajatteli.
Taiteen perusta oli Melartinin mielestä totuuden etsiminen.
Hän oli myös taidemaalari, joka piti kaksi näyttelyä.
Musiikki merkitsi Erkki Melartinille kuitenkin kaikkein vahvinta, välillä hurjaakin jumaluutta, ja hän halusi tehdä voimiensa mukaan hyvää.
”Hänen mielestään ainoastaan se, joka paloi, saattoi olla soihtuna maailmalle”, Tuire Ranta-Meyer kirjoittaa kirjan esipuheessa.
62-vuotiaana kuollut Erkki Melartin lähes unohtui vuosikymmeniksi. Kirjan mukaan hänet sijoitettiin sotien jälkeisessä uudenlaisessa yhteiskunnassa aikansa eläneiden kansallisromantikkojen tai niin sanottujen pienten muotojen mestareiden kategoriaan.
Vuodet ovat muuttaneet arvostusta. Viime aikoina 150 vuotta sitten syntynyttä Erkki Melartinia kohtaan on virinnyt uudenlainen kiinnostus.
Kirjan mukaan musiikkikulttuurin tasa-arvoistuminen on merkinnyt sitä, että musiikin institutionaalisissakin rakenteissa etsitään uutta, monipuolisempaa ja moniarvoisempaa ohjelmistoa.
Samalla halutaan antaa ääni säveltäjille, jotka aiemmin ehkä sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen tähden vaivihkaa vaiennettiin tai sysättiin sivuun.