Älä lue tätä talouspoliittista kirjoitusta, jos haluat pysyä optimistisella tuulella, luotat suomalaispoliitikkojen kykyihin, etkä halua pilata viikonloppuasi, varoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
20.9. 10:00
Petteri Orpon (kok) hallitus toivoo kansalaisilta optimismia ja kulutuksen virittämistä, jotta talous lähtisi viimein nousuun.
Mutta olepa tässä optimistinen, kun alkaneen syksyn uutiset ovat synkkääkin synkempiä ja kansalaisten usko poliitikkojen kykyyn hoitaa asiat kuntoon heikkenee.
Aloitetaan tästä:
Velkajarru on syksyn poliittinen termi, joka jää taatusti elämään.
Jarru viittaa pysähdykseen, mutta myös selviytymiseen.
Kyse on hallituksen aikeista aloittaa oitis jo vuonna 2030 viisikymmenvuotinen marssi Suomen velkasuhteen tiputtamiseksi 40 prosenttiin bruttokansatuotteesta vuoteen 2080 mennessä.
Prosenttiyksikön verran vuodessa. Kyse on EU:n uusista finanssipoliittisista vaatimuksista, mutta 50 vuoden aikajänne ja 40 prosentin tavoite on kotikutoista tekoa, Orpon hallituksen omaa tuotosta. EU:lle riittäisi 60 prosenttia.
Itse kukin voi miettiä, millainen Suomi on vuonna 2080? Onko silloin jo lentäviä autoja?
Aikataululle on naureskeltu, mutta eipä silti, oikeassa hallitus on.
Velkaantumiskehitys pitää saada poikki. Muuten piru nokkii.
”
Kuka muistaa vasemmiston hehkutuksen ikuisista nollakoroista?
Edessä häämöttää Kreikan tie, jos velkaantumista ei saada omin voimin kuriin.
Se tarkoittaisi, että Suomen talouspolitiikkaan tulisi joksikin aikaa uudet päättäjät: IMF, Euroopan keskuspankki EKP ja komission kova-otteiset konsultit.
Talouspolitiikan arviointineuvoston ex-puheenjohtaja, professori Roope Uusitalo kirjoitti heinäkuussa Suomen Kuvalehdessä, että EU:n tarkkailuluokalle joutuminen saattaisi olla parasta, mitä suomalaisille voisi tapahtua.
– Se ei ole toivoton, mutta se on kyllä erittäin vakava, kuvaa Suomen Pankin pääjohtaja Ollin Rehn Suomen talouden tulevaisuutta ja kehottaa ottamaan mallia Ruotsista. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn sanoi viime viikolla Ilta-Sanomien haastattelussa uskovansa, että suomalaiset saavat kaikesta huolimatta asiat omin voimin kuntoon, vaikka tilanne on erittäin vakava.
Lue lisää: Olli Rehn: ”Tilanne on erittäin vakava”
Orpon ja Riikka Purran (ps) hallitus velkaantuu siis kuten edelliset Antti Rinteen (sd) ja Sanna Marinin (sd) hallitukset ja niin velkaantuu seuraavakin, jota johtaa todennäköisesti taas demari, Sdp:n Antti Lindtman.
Edellishallituksen perintö oli umpisurkea. Nyt myös velan korot tulevat maksuun. Ensi vuonna korkoihin menee 3,3 miljardia, kohta viisi, kuusi miljardia. Summa on valtava.
Kuka muistaa vasemmiston hehkutuksen ikuisista nollakoroista?
Totiset ajat koittavat. Sanna Marinin (sd) hallitus avasi velkahanat, eikä Petteri Orpon (kok) hallitus ole saanut kierrettä poikki. Nyt hallitus tavoittelee ylivaalikautista parlamentaarista velkaohjelmaa. Kuva: VALTIONEUVOSTON KANSLIA
Samaan aikaan puolustusmenot nousevat kohti kymmentä miljardia. Soteen kuluu 27,2 miljardia vuodessa. Velan määrä on ohittanut 184 miljardia. Velkaantumisvauhti on Euroopan huippua, velka on 82,1 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Työttömyyden piti vähentyä 100 000:lla, työttömiä on tullut 60 000–80 000 lisää.
Silti Orpon joukko toivoo kuluttajilta optimismia. Sitä, että kulutusjuhlat alkavat ja kukkaronnyörit heltiävät, ja rahaa aletaan kylvää sukanvarresta, jonne sitä on säästetty pahan päivän varalle.
Toisella kädellä hallitus vaatii siis kulutusoptimismia, mutta toisella kädellä se on pelotellut kansalaiset selkärankaa myöten tulevaisuuden taloushaasteista.
Kotitaloudet ovat säikähtäneet, eivätkä kuluta. Säästämisaste nousee, kulutus laskee.
Katsotaanpa viikon uutistarjontaa.
Synkäksi vetää. Ihan rakenteellisen synkäksi.
Yksi laskelma kaiken pohjaksi on erityisen mielenkiintoinen.
Suomessa julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta on tänä vuonna 57,5 prosenttia – Euroopan ehdotonta kärkeä yhdessä Ranskan kanssa.
Velkavetoisesti.
Viikon ykköspuheenaihe on ollut konsulttiyhtiö MDI:n väestöennuste, joka on todella karua luettavaa. Suomi ikääntyy, ja syntyvyys on kääntynyt pysyvästi pakkaselle.
Lue lisää: Karu ennuste Suomesta julki – suurta osaa maasta odottaa kova kohtalo
Valtaosassa Suomen kuntia väkiluku tippuu yli 20 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, paikoin huomattavasti enemmän.
Suomalaisten kuolleisuus on pysyvästi suurempaa kuin syntyvyys. Lisäksi perillisiä kehotetaan varautumaan jatkossa siihen, että omien vanhempien hoito jää heidän harteilleen, kun yli 84-vuotiaiden määrä tuplaantuu.
Lue lisää: Pääkirjoitus: Edessä uusi syytinkiaika? Vanhustenhoidon tila on kaikkien puolueiden yhteinen häpeä
Kuntapäättäjät kauhistelivat tilannetta tällä viikolla Kuntaliiton Kuntamarkkinoilla.
Tilanne on kahteen suuntaan kauhea.
Suurin osa kunnista ei tule mitenkään selviämään velvoitteidensa parissa, kun väki vähenee. Kouluja joudutaan lakkauttamaan, monet palvelut katoavat vielä sote-leikkausten jälkeen. Kuihtuviin kuntiin ei jää edes kauppoja.
Suomessa on 309 kuntaa. Väestö kasvaisi vain 39 kunnassa vuoteen 2050 mennessä.
Mutta myös niissä kunnissa, joissa väki kasvaa maahanmuuton takia tai ansiosta, ollaan liemessä. Rahat eivät riitä maahanmuuton aiheuttamiin kustannuksiin. Lasku on iso Kelalle, ja työttömyyslasku iso kunnille.
Sen verran tilanne on muuttunut muutamassa vuodessa, että nyt aiheesta ja ongelmista uskalletaan jo keskustella.
Ilta-Sanomat kertoi miten toimeentulotukien saajat jakautuvat kielellisesti. 29,4 % vieraskielisistä on toimeentulon saajia, pääkaupunkiseudulla tilanne on huomattavasti haastavampi.
Lue lisää: IS selvitti: Nämä kieliryhmät saavat eniten Kelan toimeentulotukea – kolme ryhmää ylikorostuu
Pääministeri Orpon mukaan hallituksen on syytä paneutua huolellisesti mediassa esiin nousseisiin tietoihin toimeentulotukien saajista.
– Kotoutuminen on äärettömän tärkeä asia näiden ihmisten ja suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Nämä ovat asioita, joista pitää voida puhua, jos meillä niin suuri määrä toimeentulotuen saajista on vieraskielisiä ja maahanmuuttajataustaisia. Silloin meillä on jotakin pielessä ja korjattavaa, Orpo kommentoi tilannetta IS:lle keskiviikkona.
Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra ehti hämmentää astiaa vaatimalla, että sosiaaliturva muutetaan kansalaisperusteiseksi ja laajemmat sosiaali- ja terveyspalvelut rajataan vain Suomen kansalaisille.
Mutta perustuslaki tulee esteeksi.
Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan ehdottomasti, että maa selviää, mutta siinäkään tarpeet ja tarjonta eivät kohtaa.
Maakuntakaupungeista kuuluu viestiä, että töitä olisi julkisen sektorin ulkopuolellakin, mutta ei pätevää työvoimaa.
– Nykyinen palvelu- ja kuntarakenne on tällä kehityksellä tulossa tiensä päähän, Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen sanoo Kuntalehden haastattelussa. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen (kok) löi Kuntalehden jutussa vettä myllyyn.
Vuoteen 2040 mentäessä korkeimmat kunnallisveroprosentit voivat olla jopa yli kaksinkertaisia nykyiseen nähden, vaikka sotemenot siirtyivät valtiolle ja hyvinvointialueille. Tällöin korkein kuntaveroprosentti voisi olla yli 24 prosenttia (nyt Pomarkku 10,9 %), ja toisaalta matalin noin 5 prosenttia (nyt Kauniainen 4,7 %).
– Tilanne on täysin kestämätön. Meidän on ryhdyttävä välittömästi etsimään ratkaisuja siihen, miten voimme turvata laadukkaat koulutuspalvelut eri puolilla Suomea. Nykyinen palvelu- ja kuntarakenne on tällä kehityksellä tulossa tiensä päähän, Karhunen sanoo.
Siinä onkin sitten verotusta kyllikseen!
Samaan aikaan kansalaiset pelkäävät maailmantilanteen tapahtumia ja seuraavat, eskaloituuko sota Ukrainasta omille rajoille. Donald Trumpin tullitouhuja tarkkaillaan, ja sitä miten se vaikuttaa talouteen ja mahdollisesti omaan työpaikkaan.
Ei ihme, että lapsenteko- ja kulutushalut kaikkoavat.
Eikä ihme, että hallituksen optimistiset viestit kaikuvat kuuroille korville. Kansalaiset eivät ole sokeita.
Sitten voi luoda katsauksen siihen, mitä on luvassa.
”
Monilla mittareilla näkymät ovat sellaisia, että usko Suomen poliittisen järjestelmän kykyyn saada asiat hoidettua hiipuu väistämättä.
Hallitus on luvannut vuosittain, että talous kääntyy nousuun juuri ja aivan kohta. Orpo on mainostanut nousua tämän tästä, viimeksi tämä litania kuultiin syyskuun alun budjettiriihessä. Valtiovaranministeriön ennuste kuullaan maanantaina.
Suomen Pankki ennustaa tälle vuodelle 0,3 prosentin kasvua ja ensi vuodelle 1,3 prosenttia. Etla lupaa ensi tälle vuodelle 0,8 prosentin ja ensi vuodelle 1,4 prosentin kasvua. Optimistisimmat Osuuspankki ja Danske Bank lupaavat ensi vuodelle paria prosenttia.
Keskiviikkona Pellervon taloustutkimus PpT latasi tiedotteessaan seuraavan litanian:
– Talouskasvuksi ennustetaan tänä vuonna 0,3 prosenttia ja ensi vuonna 0,9 prosenttia. Investoinnit osoittavat pieniä merkkejä piristymisestä, mutta työmarkkinoiden tilanne on synkkä ja kotitalouksien kulutushalut laimeat. Velkaantuminen jatkuu sopeutuksesta huolimatta, ja hallituksen uusin finanssipolitiikan sääntely-yritys uhkaa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi.
Repikää siitä!
Monilla mittareilla näkymät ovat sellaisia, että usko Suomen poliittisen järjestelmän kykyyn saada asiat hoidettua hiipuu väistämättä.
Paavo Lipposen (sd) mainostama Sokea Reettakin tajuaa, että yhtälö on pitkän päälle mahdoton.
Antti Lindtmanin Sdp:ltäkin odotetaan vastauksia velkaantumiskehityksen suitsimiseen, sillä hän todennäköisesti perii talouden synkän tulevaisuuden Petteri Orpolta (kok). Kuva: Seppo Kärki / IS
Eduskunnassa tekee työtään parhaillaan perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelän johtama parlamentaarinen työryhmä, joka valmistelee pakettia EU:n vaatimista finanssipoliittisista uudistuksista. Valmista pitäisi tulla lokakuun alkupuolella.
Kyse on siis siitä velkajarrusta.
Tai ainakin siitä, että velkaantumiseen saataisiin ylivaalikautinen malli, jonka talous- ja velkaraameihin ainakin suurimmat puolueet sitoutuisivat vaalien alla.
Ruotsissa tällainen seitsenvuotinen malli on onnistunut. Suomi?
Ensimmäinen vastaus on EI – ollut ainakin tähän saakka.
Nyt oppositioltakin odotetaan muuta kuin selkäydinreaktiota. Sotku on vajaan parin vuoden kuluttua Sdp:n Antti Lindtmanin sylissä.
Ps.
Kirjoittaja pyytää anteeksi, jos joku jutun luki, että viikonloppu meni piloille ja mieli matalaksi. Mutta näin on näreet, sanoisi entinen mies.