Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Varhaista maailmankaikkeutta, tähtien ja galaksien syntyä vai Venuksen historiaa? Kuva: ESA
Kaikki, mitä maailmankaikkeudesta näemme, on mennyttä aikaa, historiaa. Sitä kaukaisempaa, mitä etäisempiä kohteita katselemme.
Aurinko paistaa taivaalla sellaisena kuin se oli yli kahdeksan minuuttia sitten. Lähin tähti Proxima Centauri tuikkii reilun neljän vuoden takaista valoa. Andromedan galaksin näemme sellaisena kuin se oli ihmisten suvun ottaessa ensimmäisiä pystyaskeliaan noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten.
Vaikka valo kulkee maailmankaikkeuden suurinta sallittua nopeutta eli lähes 300 000 kilometriä sekunnissa, kaukaisimmista tunnetuista galakseista se on matkannut meille yli 13 miljardia vuotta.
Avaruuteen on lähetetty suuri joukko erilaisia satelliitteja ja luotaimia, jotka välittävät tutkijoille tietoa sekä läheisistä että kaukaisista taivaankappaleista. Monet niistä ovat vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeenkin yhä toiminnassa ja uusia kehitellään kaiken aikaa.
Avaruustutkimus ei kuitenkaan etene valon nopeudella. Se vie oman aikansa ja odottavalle se voi olla tosi pitkä.
Euroopan avaruusjärjestö ESA julkisti toukokuun alussa kolme hanketta, jotka valittiin 25 ehdokkaan joukosta ”finaaliin”.
Ja silloin varsinainen työ vasta alkaa.
Theseus eli Transient High Energy Sky and Early Universe Surveyor tutkisi varhaisen maailmankaikkeuden energisiä ilmiöitä, Spica eli SPace Infrared telescope for Cosmology and Astrophysics tähtien ja galaksien syntyä infrapunasäteilyn aallonpituuksilla ja EnVision Venuksen kehityshistoriaa.
Kuinka kiireellä nyt ollaan liikkeellä? Ei kuinkaan.
Hankkeiden jatkokehittelyn aikataulu on sellainen, että lopullinen valinta kolmen finalistin joukosta tehdään vuonna 2021.
Ja silloin varsinainen työ vasta alkaa.
Avaruuslaitteita ei toteuteta hetkessä, sillä osia ei juurikaan löydy rautakaupan hyllyiltä. Ongelmana on myös tekniikan yhä kiihtyvä kehitys: kun satelliittia tai luotainta aletaan suunnitella, pitäisi osata ennakoida, millaista elektroniikkaa on tarjolla muutamaa vuotta myöhemmin, kun päästään rakennusvaiheeseen.
Eikä rakentaminenkaan käy käden käänteessä. Esimerkiksi BepiColombosta, ESAn ja Japanin avaruusjärjestön JAXAn yhteisestä Merkurius-luotaimesta tehtiin päätös vuonna 2009 ja se saadaan matkaan kuluvan vuoden lopulla.
Theseus, Spica tai EnVision – mihin valinta kolmen vuoden kuluttua sitten päätyykään – ei valmistu yhtään sen pikaisemmin. Laukaisu on tähdätty alustavasti vuoteen 2032.
