Kotiin tarvitaan uusi keittiön pöytä ja pihalle puuvaja. Kissakin tarvitsee ruokakupin. Haetaan siis risuja, ja naapurista saa ylijäämäolkia ja sahanpurua. Metsästä etsitään sopiva sienirihmasto, joka ympätään risuihin, olkiin ja puruihin. Sitten kasvattamaan.
Parissa viikossa pöytä, vaja ja kissankuppi ovat kasvaneet valmiiksi ja otetaan käyttöön. Seuraavaksi voisi kasvattaa uuden kodin.
Sienirihmastot ovat erinomaisia hiilinieluja, joten samalla tehtäisiin ilmastolle palvelus. Myöhemmin vanhaksi käynyt pöytä, vaja, kissankuppi ja koti kompostoidaan.
Tavaroiden ja talojen kasvattaminen sienistä kuulostaa sadulta tai etäiseltä tulevaisuudelta, mutta tähän työhön voi ryhtyä todellisuudessa ja nyt.
Niina Kuusanniemi-Abbotts kasvatti lakkakäävästä ja hamppukuidusta kulhon. Hän käyttää yleensä muottia saadakseen tavaroille halutun muodon. Kuva: Niina Kuusanniemi-Abbotts
Ihminen on hyödyntänyt sieniä ruuanlaittoon tuhansia vuosia, mutta tavaroiden kasvattamiseen sienirihmastojen avulla havahduttiin vasta 2000- ja 2010-luvun taitteessa yhdysvaltalaisissa taidepiireissä. Pian teollisuus sekä tutkimus- ja oppilaitokset syöksyivät tuotekehittelyyn.
Sienipohjaisilla materiaaleilla on jo korvattu onnistuneesti puuta, muovia, nahkaa ja lihaa, ja se sopii hyvin 3d-tulostamiseen. Tätä nykyä verkosta löytyy useita sienituotteita tilattavaksi, pakkauskennoista lampunvarjostimiin, huonekaluihin ja surffilautoihin. Alkuvuonna 2024 MycoHAB-säätiö ja yhdysvaltalainen Redhouse-arkkitehtitoimisto kasvattivat Namibiassa maailman ensimmäisen talon, jossa sienirihmastomateriaali toimii talon kantavana rakenteena.
Ympäristön kannalta sienimateriaalit ovat superaineita: niiden uskotaan hyödyttävän ympäristöä enemmän kuin kuluttavan sitä.
– Betoni, teräs ja alumiini vastaavat 23 % maailman hiilidioksidipäästöistä, mutta Namibian projektimme sitoi tonnin hiilidioksidia jokaista tuotettua tonnia kohti, kertoo esimerkiksi Christopher Maurer, Redhousen perustaja ja pääarkkitehti.
Taloprojekti toimi hiilinieluna siitä huolimatta, että rakennustyöt ja kuljetukset jouduttiin hoitamaan fossiilisin polttoainein.
Suomessa sienirihmastoja työstetään tällä hetkellä lähes kaikissa teknistä alaa lähellä olevissa tutkimus- ja oppilaitoksissa. VTT:n erikoistutkija Géza Szilvay kertoo sienituotteiden yhtenä merkittävänä etuna olevan, että biopohjaisia jäte- ja sivuvirtoja saadaan hyötykäyttöön.
– Kun esimerkiksi olkea syötetään sienirihmastolle, se alkaa hajottaa sitä, ja samalla rihmasto sitoo olkia kiinteäksi kappaleeksi. Sienirihmaston haaroittuessa kitiinit ja polysakkaroidit ulottautuvat pohjamassassa lukemattomiin eri kohtiin. Materiaali on hämmästyttävän voimakasta.
Sienikomposiiteilla on osoittautunut olevan lukuisia lupaavia ominaisuuksia. Niitä on esimerkiksi vaikea saada syttymään, joten huonekalujen haitallisista palonestoaineista voisi luopua. Sienissä on myös vettä hylkiviä rakenteita. Lisäksi sienikomposiitteja pystyy valmistamaan resurssiköyhillä alueilla, kuten aavikolla.
MycoHABin sieniharkoista rakennettu talo sisältä. Kuva: MycoHAB
Sienirihmastojen avulla voi valmistaa myös itse tavaroita ja rakennusharkkoja. Salon Seudun Sanomien haastattelemat asiantuntijat kuvailevat prosessia täysin uudenlaiseksi tekemisen tavaksi: työ muistuttaa enemmän hoivaamista kuin passiivisen materiaalin hyödyntämistä.
– Kasvattajan täytyy vain luoda puitteet, jotta sieni voi hyvin, ja sieni hoitaa itse loput, kuvailee Niina Kuusanniemi-Abbotts, joka vetää Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa muotoilukurssia sienirihmastoista.
– Olen arkkitehti, mutta nykyään myös viljelijä, nauraa Maurer.
Joka tapauksessa isoja investointeja tai rekkaralleja ei tarvita. Sienitavarat ja -harkot voi tehdä paikan päällä siellä, mistä löytyy sopivaa pohjamateriaalia, kuten olkea, järviruokoa tai sahanpurua. Myös poistotekstiili ja pahvi käy, sekä haittakasvit. Namibiassa kerättiin ja haketettiin aggressiivisesti leviävää Acacia mellifera -piikkipensaikkoa, ja Suomessa on hyödynnetty lupiinia.
Tähän pohjamateriaaliin laitetaan sienirihmastoa kasvamaan. Rihmastoja voi ostaa, mutta sopivia sienenpaloja voi myös hakea itse metsästä.
Yritysten ja maatilojen, joissa syntyy kutterinpurun, oljen ja risujen kaltaista sivuvirtaa, kannattaa harkita sienirihmastoihin tutustumista. Biomassasta saa pienilläkin resursseilla kiinnostavia sienikomposiitteja. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo
Lopputuotteet ovat ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään hyvin erilaisia sen mukaan, mitä sientä, pohjamateriaalia ja kasvatustapaa on käytetty. Vain pienin muutoksin Kuusanniemi-Abbotts on saanut kasvatettua esineisiin esimerkiksi samettisen, karhean tai silkkisen pinnan.
Toisilla yhdistelmillä tulee hyvin lujaa materiaalilla, toiset jäävät hauraiksi. Maurer kertoo MycoHAB-säätiön rakennusharkkojen muistuttavan työstettävyydeltään, käsituntumaltaan ja jopa tuoksultaan puuta. Ne ovat läpäisseet kantavilta rakenteilta vaaditut testit Namibiassa ja Yhdysvalloissa, mutta vielä ei tiedetä, miten hyvin harkot kestävät ikääntymistä.
Päänvaivaa aiheuttaa valmiiden tuotteiden epätasainen laatu. Tähän tarvitaan yhä tutkimusta, kommentoi Tuula Jyske, joka vetää sieniavusteisten materiaalien hankkeita Helsingin yliopistossa. Maurer kertoo, että heidän projektissaan hajonta saatiin kuriin standardoimalla menetelmät.
– Sienten viljely ei ole yhtä yksinkertaista kuin kasvien mutta riittävän helppoa, hän ynnää.
Joitakin satunnaisia sieniprojekteja ovat kiusanneet hyönteiset: ne ovat syöneet valmiit tavarat tomuksi. Ilmiötä ei tunneta vielä kunnolla. Maurerin hankkeissa hyönteisistä ei ole ollut vaivaa, ja hän arvelee syyksi erilaista tuotantoprosessia kuin monilla muilla.
Hän uskoo harkkojensa kestävän Suomen ilmastoa. Hankkeen yhteistyökumppani on NASA, joka havittelee sienitaloja Marsiin ja kuuhun. Harkkoja on jo testattu avaruudessa eli ääriolosuhteissa.
Valmiit sienirihmastotuotteet tulee suojata säältä, oltiin sitten maan tai kuun pinnalla. Namibiaan pystytetyn sieniharkkotalon ulkopintaan vedettiin savilaasti.
Yksi sienikomposiittien etu on, että ne maatuvat nopeasti takaisin luonnon kiertokulkuun. Nopealiikkeisessä yhteiskunnassa tarvitaan lyhytaikaisia rakennelmia, joista voi päästä eroon hyvällä omallatunnolla.
Tähän tarkoitukseen pystytettiin myös maailman ensimmäinen sienirihmastorakennelma, Tea House -kaari, jossa kasvatettiin samalla teesieniä. Sen valmisti taiteilija Phil Ross Düsseldorfiin vuonna 2009, ja näyttelyn jälkeen se kompostoitiin.
VTT on valmistanut sienirihmastoista korvikkeita tekstiilille ja nahalle. Kuva: VTT/Manuel Arias
Sienirihmastojen läpimurtoa kaikenkattavaksi perusmateriaaliksi ennustetaan parhaimmillaan 5–10 vuoden päähän.
Niiden toivotaan ratkaisevan monia nykyisen materiaalituotannon ongelmia. Esimerkiksi Jyske kuvailee sienikomposiitteja täysin biopohjaisiksi, kierrätettäviksi ja maatuviksi tuotteiksi, joiden valmistaminen ei vaadi monimutkaista infrastruktuuria eikä runsaasti energiaa.
Sienirihmastoja tutkinut mikrobiologi Milla Koponen arvioi, että sienirihmastot voisivat turvata Suomen huoltovarmuutta. Sienten avulla jätteistä ja paikallisista biomateriaaleista saisi sekä ruokaa että tarvikkeita, ja jäljelle jäävä massa pääsisi peltoihin maanparannusaineeksi.
– Mitään ei menisi hukkaan, energiaa tarvittaisiin vain vähän ja koko prosessi pysyisi Suomessa.
Bioteknisiä prosesseja voisi käynnistää hajautetusti nykyisissä muuttotappiokunnissa, miettii Szilvay.
– Ja ihminen saisi tehdä yhteistyötä lähiluonnon kanssa siinä paikassa, missä on, Kuusanniemi-Abbotts täydentää.
Sienirihmastoesineitä valmistetaan usein käävistä muotin avulla. Niillä saadaan esineisiin kova, puumainen rakenne, mutta myös sienirihmaston kasvatusalusta vaikuttaa lopullisen tuloksen kovuuteen. Kuva: TS-arkisto/Juha Paju-Heikkilä
Sieni tarvitsee ruokaa, kosteutta ja hyvää hygieniaa
Sienikomposiitteja voi valmistaa itse. Ulkomailta on tilattavissa esimerkiksi kasvatuspaketteja, joissa on sopiva sienirihmasto ja pohjamateriaali valmiina. Silloin tuotteet saa valmiiksi asti kotikeittiössä.
Astetta kunnianhimoisessa projektissa on hankittava erikseen sienirihmasto, sen ruuaksi olkea, sahanpurua tai muuta biomateriaalia, desinfiointivälineet sekä teltta tai halli, jossa kasvatus onnistuu kosteassa ja lämpimässä. Lisäksi tarvitaan uuni tai jonkinlainen kuivuri. Sienikuivuri kelpaa.
Mikäli sienirihmastoa ei osta valmiina, Niina Kuusanniemi-Abbotts neuvoo laittamaan metsästä haetun sienenpalan petrimaljaan agariin kasvamaan. Kun rihmasto lähtee alkuun, se ympätään esimerkiksi sahanpuruun.
Ymppääminen on työn vaikein osuus. Sahanpuru on ensin steriloitava, jotta väärät sienet eivät syrjäytä haluttua. Pieniä määriä voi steriloida painekattilassa, mutta teollisessa tuotannossa rihmasto kannattaa istuttaa laminaarivirtauskaapissa, jossa on HEPA-suodatin.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun eli Xamkin luontopohjaisen muotoilukurssin satoa. Kuvan esineet kasvatettiin lakkakäävän ja muottien avulla hamppukuidusta, oljesta ja sahanpurusta. Kuva: Niina Kuusanniemi-Abbotts
Usein sienikomposiiteissa hyödynnetään käävänsukuisia eli kovia, puumaisia lajeja. Silloin rihmasto kasvatetaan haluttuun kokoon ja muotoon sopivassa muotissa. Tämän jälkeen sieni tapetaan kuumuudella. Aikaa menee muutama viikko.
MycoHAB kasvatti puolestaan osterivinokkaita eli pehmeitä ruokasieniä. Yhdestä rihmastoharkosta kerättiin ensin noin kolme kiloa sienisatoa. Jäljelle jäänyt, metrin korkuinen kasvatuspalikka puristettiin 12-senttiseksi hydraulipuristimella. Lopuksi harkko kuumennettiin uunissa.
Kymmenestä kilosta haitallista piikkipensasta valmistettiin osterivinokkaan avulla kymmenen kiloa painava rakennusharkko. Lisäksi samassa harkossa kasvoi ruokasieniä. Kuva: MycoHAB
Sienikomposiittien valmistamiseen ei ole vielä olemassa virallisia standardeja, mutta verkosta löytyy vinkkejä englanniksi. Lisäksi Salon Seudun Sanomien haastattelemat asiantuntijat pohtivat, että koulutusten perään voi jo kysellä. Suomessa on paljon tietotaitoa.
Mikäli sienistä tehtyjä tuotteita tai yhteistyökumppaneita etsii Suomen ulkopuolelta, niitä löytyy hakusanoilla mycelium (sienirihmasto) ja fungi (sienikunta). Ainakin Christopher Maurer suhtautui innostuneesti ajatukseen yhteistyöstä suomalaistahojen kanssa.
Maailman ensimmäisessä sienitalossa on ulkopinnassa savilaastia, mutta muukin ulkoverhoilumateriaali olisi ollut mahdollinen. Katossa on aurinkopaneeli ja perustuksina betonia. Kuva: MycoHAB
Alan pioneeri on yhdysvaltalainen Ecovative Design -yritys. Se valmistaa Grow It Yourself -paketteja, joiden avulla voi kasvattaa tavallisen kodin varusteilla sienirihmastoesineitä. Kuva: Ecovativen mediapankki
– Tuhannen euron konetta ei kannata hankkia parin euron tuloja varten, Tuohitussa sahaa pitävä Tapio Suonio kommentoi. Sienikomposiiteista pitäisi saada riittävästi taloudellista tuottoa, jotta niihin olisi järkevää tuhlata sahan puruja ja lastuja. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo
Tuplatuotto voisi tehdä sahanpurusienet kannattaviksi
Aurinko paistaa viistosti Suonion Sahan hallien sisään Tuohitussa. Tuore lautatavara tuoksuu, ja naapurin sikala.
Isäntä Tapio Suonio sohaisee lattian sahanpurukasoja ja sitten osoittaa kädellä mustaa putkea. Putki lähtee sahauskoneesta korkealle hallin kattoon, kääntyy sivulle ja katoaa näkymättömiin. Se imee purun viereiseen varastoon.
Varastossa Suonio kauhoo kämmeniinsä pehmeää kutterilastua, jota syntyy höylätessä. Se on sähköistä ja silkkisen oloista.
Sahalla syntyy vuodessa arviolta tuhat kuutiota purun, lastun ja hakkeen kaltaista sivuvirtaa. Se olisi enemmän kuin omiaan sienikomposiitteihin. Sienirihmastojen vallankumous ei kuitenkaan herätä Suoniossa varauksetonta innostusta, kuten ei Salon Seudun Sanomien yhyttämissä maanviljelijöissäkään.
– Vaikka puru on meille sivuvirtaa, kyllä se käsistä viedään, Suonio kommentoi.
Tapio Suonio pitää sahaa sukutilallaan. Pellot on nykyään vuokrattu muiden viljeltäväksi. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo
Salossa koetaan, että biopohjaisille sivuvirroille on jo olemassa riittävän hyvät markkinat.
– Kaikenlaisissa uusissa hankkeissa on usein hypettä, mutta ne kaatuvat reunaehtoihin. Olen ollut kuuntelemassa luentoja, miten esimerkiksi oljesta kannattaisi tehdä eristeitä, mutta kuka maksaisi oljen korjuun, kuljetuksen ja varastoinnin, kommentoi MTK-Salon Seutun puheenjohtaja Aki Riski.
– Kaikkien leikkuupuimurien perässä on jo tehokkaat silppurit, joiden kautta olki palaa peltoon maanparannusaineeksi.
Suonion ja naapurin hakevoimala lämpeää sahanpuruilla, lastuilla ja hakkeilla. Lisäksi sahan sivuvirtoja lähtee kuivikkeeksi possuille sekä lähiseudun hevosille ja karjatiloille.
– Meille on ehdotettu, että kutterilastu kannattaisi puristaa pelleteiksi. Niistähän saisi hyvän hinnan. Kaikki, mikä toisi lisää tuloja, tuo kuitenkin lisää työtä, hän sanoo.
– Jos täytyy investoida laitteisiin ja sitoa yksi mies niitä pyörittämään, taloudellinen tuotto on äkkiä kääntynyt päälaelleen. Metsässäkin on mustikoita ja puolukoita ilmaiseksi, mutta ei niiden kerääminen ilmaista ole.
VTT on valmistanut sienirihmastoista eristettä kylmäkuljetuksia varten. Sen valmistusta ei ole vielä saatu niin edulliseksi, että se pystyisi kilpailemaan styroksin kanssa. Kuva: VTT/Manuel Arias
Sienirihmastojen hyödyntäminen on sinällään Salon seudulla tuttua. Tilojen olkia päätyy Mykora Oy:lle herkkusienten kasvualustaksi, ja Mikkolan Sienituote kasvattaa siitakkeita syötäväksi.
Tavaroiden ja rakennusharkkojen kasvattaminen on vierasta.
Suonio kuuntelee epäilevän näköisenä, miten sienikomposiitteja on tähän mennessä kasvatettu. Hänen kiinnostuksensa kuitenkin herää MycoHAB-säätiön ratkaisusta, jossa tuotettiin samasta pohjamateriaalista sekä ruokasieniä että rakennusharkkoja ja päästiin haittakasvista eroon.
– Jos saisi tuplatuoton, työ voisi tulla taloudellisesti kannattavaksi.
Toisaalta sisäilma pohdituttaa häntä. Taloihin pesiytyneet homeitiöt ja sädesienet sairastuttavat ihmisiä. Voivatko sienikomposiitit olla oikeasti turvallisia?
Salon Seudun Sanomien haastattelemat asiantuntijat vakuuttavat, että näin on. Sieniprojekteissa ei hyödynnetä lajeja, jotka tiedetään ihmisille haitallisiksi.
– Lisäksi sienirihmastoilla voi olla antimikrobisia vaikutuksia, eli ne estävät muiden mikrobien kasvua, Géza Szilvay selittää.
Salon seutu on Suomen vilja-aitta, ja täkäläisillä pelloilla syntyy olkea yli oman tarpeen. Se on sienirihmastoille hyvää kasvualustaa. Kuva: TS-arkisto/Eeva Suojanen
Salolaiset pohtivat maatilan sivuvirtojen keräämistä. Vaikka Salossa tuotetaan Aki Riskin mukaan olkea huomattavasti yli oman tarpeen, sen korjuu pellon ulkopuolelle on työlästä. Yksi lehden jututtamista viljelijöistä harmittelee esimerkiksi Suomen säitä: keruu onnistuu yleensä vasta kostean vuodenajan alettua.
Rihmastoasiantuntijat eivät pidä tätä ongelmana. Sienikomposiitin kasvatus tarvitsee joka tapauksessa kosteutta, ja home kuolee sterilointiprosessissa.
– Jos maatila haluaisi kokeilla sienikomposiittien valmistusta, ehkä parasta olisi ryhtyä yhteistyöhön ammattikorkeakoulun tai tutkimuslaitoksen kanssa, jolla on jo kokemusta sienten kasvattamisesta. Siten voisi kätevimmin löytyä se oikea lajike ja tuntuma, millaista kosteutta ja steriiliyden tasoa tarvitaan, miettii Niina Kuusanniemi-Abbots.
Kuvan tavaroiden kasvattamiseen hyödynnettiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kurssilla lakkakääpää ja osterivinokasta sekä hamppukuitua, olkea, sahanpurua ja järviruokoa. Kuva: Niina Kuusanniemi-Abbotts