Sydän tykytti, hikoilutti, kädet vapisivat. Joskus yökötti niin, ettei oksentamista voinut estää. Niina Laukkanen, 42, pelkäsi lapsena esitelmien pitämistä eikä uskaltanut viitata koulussa. Entä jos vastaus olisi väärä ja kaikki huomaisivat epäonnistumisen?
”Olen aina ollut luonteeltani vaativa, sellainen täydellisyydentavoittelija.”
Ahdistusoireilua oli ollut yläasteelta lähtien, mutta Niina piti itseään vain jännittäjänä.
Sitten paniikkikohtaus tuli kesken työpäivän vuonna 2010, kun Niina oli erikoistumassa naistentautien lääkäriksi. Edessä oli ensimmäinen sektio yksin ilman erikoislääkärin tukea. Vastuu kahdesta ihmisestä painoi, ja päässä pyöri kauhukuvia.
Niina päätti vaihtaa terveyskeskustyöhön. Kuusi kuukautta myöhemmin yökkiminen alkoi kesken lounaan, eikä itkusta meinannut tulla loppua.
”Varasin ajan yksityiselle psykiatrille ja vuodatin kaiken. Sain täytettäväkseni oirearviokyselyitä, mutta en pystynyt päättämään, minkä numeron olisin ympyröinyt. Itkin vain. Psykiatri ymmärsi heti, miten huono tilanne oli.”
Diagnoosi oli masennus. Niina sai lääkityksen, ja psykiatri passitti hänet sairauslomalle. Niina palasi töihin kolme kuukautta myöhemmin, mutta sairausloma ei jäänyt viimeiseksi.
Arki alkoi sakata
”Totaalinen romahdus tuli tammikuussa 2021. Lapsellani oli haasteita koulussa, ja olin töissä osastolla, jossa oli lääkärivajetta. En jaksanut tehdä kotona yhtään mitään. Yritin vain selvitä arjesta, kunnes homma alkoi sakata.
Töissä oli vaikea tehdä päätöksiä, ja muistini oli huono. Luulin, että tilanne helpottuu, kun osastolle tuli avuksi lääketieteen kandi. Hän oli ehtinyt katsoa verikoevastaukset sekä kirjoittaa reseptit ja kotiutuspaperit, kun minä vasta auoin järjestelmää. Hidastuin ja hidastuin.
Kun aloin vapista ja itkeä hillittömästi, ymmärsin, että on parempi, että joku muu hoitaa hommat. En kokenut itseäni turvalliseksi potilaille. Olen ollut siitä asti kuntoutustuella ja poissa kokopäivätyöstä.
Sairauslomani olivat alkuun lyhyitä: kahdesta kuuteen viikkoa. Suoritin sairauslomaa pitkään. Ajattelin, että jos liikun, syön oikein ja nukun hyvin, paranen. Ostin juoksuvalmennuksenkin. Aina, kun työterveyskäynti lähestyi, ahdistuin töihin paluusta.”
Myssyhoito selkiytti ajattelua
”Sain syksyllä 2023 työterveyslääkäriltä lähetteen psykiatrille arvioitavaksi, voisiko hoitoani tehostaa, sillä vointini oli pysynyt pitkään samana.
Vastaanotolla psykiatri kertoi, että pilottikokeilussa oli uusi myssyhoito, jossa aivoalueita aktivoidaan sähköllä. Psykiatri sanoi, että kaikki eivät välttämättä hyödy tasavirtastimulaatiosta. Vastasin, että jos hoidosta on vähääkään hyötyä, se kelpaa minulle.
Päähän laitettava myssy näytti uimalakilta tai Väinämöisen hatulta. Ihoon kiinnittyviin anturoihin tuli sähköä, kun piuhan päässä olevasta kapulasta painoi nappia. Päässä tuntui pientä kihelmöintiä tai nipistelyä, joskus kutinaa.
Sain laitteen kotiin jo joulukuussa. Hoitaja sanoi, että myssyhoito olisi hyvä ajoittaa viitenä päivänä viikossa suurin piirtein samaan kellonaikaan ja samalla tulisi aktivoida aivoja. Itse tein ristikoita kolmen neljän aikaan iltapäivällä.
Aloin huomata muutosta reilu viikon jälkeen. Tuntui, että ajattelu selkiytyi. Kotitöiden aloittaminen oli helpompaa, ja pystyin asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Olin rauhallisempi ja iloisempi. Kärttyisyys väheni.
Aluksi vointi palautui taukopäivien jälkeen ennalleen. Kolmen–neljän viikon jälkeen hyvä olo alkoi kantaa viikonlopun yli. Jaksoin miettiä jumppaan lähtemistä ja sitä mitä haluan kasvattaa lavapuutarhassa ensi kesänä. Aiemmin minulla ei ollut voimavaroja tai intoa tehdä suunnitelmia.”
Olisiko myssyhoito voinut auttaa enemmänkin?
”Kuusi viikkoa kestänyttä myssyhoitoa oli jäljellä vain muutama päivä, kun lääkitystäni jouduttiin hetkellisesti keventämään veriarvojen vuoksi. Lääkityksen lasku johti ahdistuksen pahentumiseen.
Olen jäänyt miettimään, olisiko myssyhoito antanut pitkäaikaisempaa vastetta, jos annokseen ei olisi tehty hoidon loppupuolella muutoksia. Voisin kokeilla myssyhoitoa uudelleen.
Masennukseni on krooninen. Välillä on parempia, välillä huonompia jaksoja. Innokkuus puutarhanhoitoon ja käsitöihin on säilynyt arjessani. Aiemmin vaativa minä olisi puskenut läpi kuormituksen, mutta nyt osaan löysätä. Olen oppinut luottamaan, että tilanne tasaantuu ja että parempia kausia tulee.
Työ määritti minua pitkään. Tällä hetkellä teen reseptien uusintaa kaksi päivää viikossa neljän tunnin ajan. Olen hyväksynyt tilanteeni ja ymmärrän, että elämässä on muita tärkeitä asioita. Perhe ja koti tuovat turvaa ja tukea.”
Kitkeminen rauhoittaa
”Käsillä tekeminen auttaa pysymään hetkessä. Rikkaruohojen kitkeminen äänikirjaa kuunnellessa on uskomattoman rauhoittavaa. Ennen rikkaruohot piti kitkeä joka paikasta heti ja täydellisesti. Nykyään saan hyvän olon tunnetta, kun näen, että asiat etenevät, vaikka en saisi kaikkea kerralla valmiiksi.”
Myssyhoito tasapainottaa aivoalueita
1. ”Myssyhoitona” tunnettu aivojen tasavirtastimulaatio on masennuksen hoitomuoto, jossa aivoalueita aktivoidaan heikolla, 2 milliampeerin sähkövirralla. Elektrodit asettuvat oikeisiin hoitokohtiin myssyn avulla. Elektrodit kastellaan keittosuolaliuoksella.
2. Masennuksesta kärsivien potilaiden aivoissa on kuvantamistutkimuksissa todettu vasemman etuotsalohkon alueella heikompaa aineenvaihduntaa ja oikealla aivopuoliskolla kiihtynyttä toimintaa. Tasavirtastimulaatio tasapainottaa puolieroa.
3. Tasavirtastimulaatio sopii parhaiten lievän tai keskivaikean masennuksen hoidon aloitukseen yksinään tai yhdistettynä lääke- ja/tai keskusteluhoitoon. Myssyhoito voidaan toteuttaa kotona lainalaitteella tai terveydenhuollon vastaanotolla. Hoitoa on 30 minuuttia viitenä päivänä viikossa kuusi viikkoa.
Lähteet: psykiatrian erikoislääkäri Kaija Järventausta, Käypä hoito, TYKS, Lääkärilehti 6/2021