Lukijan mielipide|Naisiin kohdistuva väkivalta on pääasiassa piilorikollisuutta, joka tulee vain harvoin viranomaisten tietoon.
21.9. 16:15
Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.
Suomen mediakentällä on viime päivinä keskusteltu naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Muun muassa Maiju Tanskanen ja Karoliina Suonpää ottivat Vieraskynä-kirjoituksessaan (HS 5.9.) kantaa Eurostatin (2024) viime vuonna julkaisemaan raporttiin, jonka mukaan lähes 60 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa. Luku perustui kyselytutkimukseen ja oli korkeampi kuin missään muussa EU-maassa.
Kyselytutkimukset ovat tärkeä keino saada tietoa väkivallasta ja sen yleisyydestä, vaikka väkivallan mittaamiseen liittyy monia raportissakin eriteltyjä haasteita, kuten erilaiset kulttuuriset käsitykset väkivallasta tai sen hyväksyttävyydestä. Riippumatta siitä, mille sijalle Suomi asettuu eurooppalaisessa tai kansainvälisessä vertailussa, naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa valtava ongelma.
Naisiin kohdistuva väkivalta on pääasiassa piilorikollisuutta, joka tulee vain harvoin viranomaisten tietoon. Esimerkiksi häpeän ja pelon tunteet, epäluottamus viranomaisiin tai väkivallan kokijan taloudellinen tai muu riippuvuus tekijästä voivat estää avun hakemisen.
Rikosprosessit etenevät hitaasti, ja moni tapaus jää kokonaan tutkimatta. Lisäksi väkivallan eri muodot, kuten digitaalinen, henkinen tai kunniaan liittyvä väkivalta, voivat jäädä tunnistamatta. Poliisin tai muiden viranomaisten tietoon tulleet väkivaltatapaukset ovatkin vain jäävuoren huippu.
Väkivaltaan liittyy aina inhimillistä kärsimystä ja sen seuraukset ovat moninaiset ja usein ylisukupolviset. Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikkomus, joka loukkaa itsemääräämisoikeutta, rajoittaa yhteiskunnallista osallistumista ja pahimmassa tapauksessa tappaa. Suomessa noin 15 naista kuolee vuosittain lähisuhdeväkivallan seurauksena tekijän ollessa useimmiten uhrin nykyinen tai entinen kumppani.
Sijaa ilmiön vähättelylle ei ole, vaan aiheesta on voitava keskustella rakentavasti ja ennen kaikkea ratkaisuja etsien.
Naisjärjestöt ovat ehdottaneet esimerkiksi turvakotien, Seri-tukikeskusten sekä muiden tukipalvelujen resurssien turvaamista, vihapuheen ja maalittamisen kriminalisointia, lähisuhdeväkivallan ehkäisytyötä selkeyttävän lain säätämistä, järjestöjen tuen kasvattamista sekä pakottavan kontrollin kriminalisointia.
Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole marginaalinen ilmiö vaan kansallinen häpeätahra. On korkea aika suhtautua siihen asian vaatimalla vakavuudella.
Oona Foster
vaikuttamisen päällikkö
Naisjärjestöjen keskusliitto
HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.