Vilma Jää tekee musiikissaan tunnetuksi kansanperinnettä, jotta ihmiset oppisivat juuristaan.
”Musiikki on työnä sellainen, että se alkaa yleensä harrastuksena. Aloitin viulunsoiton nelivuotiaana Itä-Helsingin musiikkiopistossa, ja myöhemmin soitin myös pianoa Pop- ja jazz-konservatorion musiikkiopistossa.
Kotona musiikkiin kannustettiin. Suvussamme on ammattimuusikoita ja molemmat vanhempani laulavat kuorossa.
Kahdeksannella luokalla löysin kansanmusiikin, jonka ympäröimänä olin ollut aina, koska äitini on tapahtumatuottaja. Kansanmusiikissa viehätti, että siinä ei pönötetty viulun kanssa, vaan pidettiin hauskaa. 15-vuotiaana pääsin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen, jossa pääaineeni oli viulu.
Vuonna 2015 aloitin ammattiopinnot Sibelius-Akatemiassa tuplapääaineella, sillä viulun rinnalle oli noussut myös laulu. Olin laulanut esimerkiksi Sibelius-lukion kamarikuorossa. Myöhemmin viulu jäi pois ja toiseksi pääaineeksi otin säveltämisen.”
Musiikkia olen tehnyt aina, mutta on aivan eri asia tehdä sitä muiden arvioitavaksi.
”Olin keikkaillut opiskeluaikana aktiivisesti, mutta urani lähti rysäyksellä liikkeelle, kun sain roolin Kaija Saariahon Innocence-oopperassa. Olin juuri valmistunut musiikin maisteriksi. Kantaesitys oli Ranskassa 2021. Helsingin Sanomat kirjoitti, että se oli läpimurtoni, ja sen pohjalta oli helpompi alkaa julkaista omaa musiikkia.
Musiikkia olen tehnyt aina, mutta on aivan eri asia tehdä sitä muiden kulutettavaksi ja arvioitavaksi.”
”Soolomusiikissani yhdistän kansanmusiikkia ja poppia. Soolouran kohokohtia on ollut itse tuotettu ensimmäinen single, joka pääsi YleX:n soittolistalle ja sai innostuneen vastaanoton. Esikoisalbumini Koston vastaanotto on myös ollut huikea. Sain siitä Emma-palkinnon vuonna 2024.
Menen tekemään viimeisen roolini Innocencessa keväällä 2026 Metropolitanissa New Yorkissa. Metropolitan on maailman tunnetuin oopperatalo, eikä siellä ole kovin moni suomalainen laulanut. Sen jälkeen en jatka oopperassa. Innocence kertoo kouluampumisesta, ja on henkisesti raskasta kuolla lavalle kaksi kuukautta putkeen, ensin harjoituksissa ja sitten esityksessä. Se on alkanut ottaa enemmän kuin antaa.”
Koitan raivata tilaa kalenteriin uuden luomisen viikoille.
”Arkeeni kuuluu paljon sekalaista työtä. Yhtenä päivänä saatan äänittää sinkkua, toisena päivänä sävellän musiikkia elokuvaan. Toimin myös ystäväni albumin laulutuottajana, ja sitä haluaisin tehdä enemmänkin.
Sitten on tietysti keikat ja niihin valmistautuminen. Keikkojen jälkeen myyn merkkaa eli levyjä, teepaitoja ja itse tekemiäni koruja. Kun pitää mainostaa uutta sinkkua, somen tekeminen vie paljon aikaa, samoin yrittäjyyteen liittyvät asiat, kuten laskutus.
Ihmettelin, kun eräs opettaja sanoi opiskeluaikana, että valmistumisen jälkeen hänellä ei ollut aikaa harjoitella. Nyt tajuan sen. Kalenteri täyttyy helposti, joten koitan raivata tilaa luovuudelle laittamalla kalenteriin uuden luomisen viikkoja.
Minä olen itse työni. Se on vähän rasittavaa, koska työ kulkee aina mukana, sitä ei voi jättää työpaikalle.”
Työni merkitystä luo myös se, että taide voi auttaa traumojen käsittelyssä.
”Elantoni tulee monista lähteistä, keikkapalkkioiden lisäksi tekijänoikeuskorvauksista, mutta apurahat ovat mahdollistaneet sen, että olen pystynyt keskittymään taiteen tekemiseen, eikä ole tarvinnut tehdä muita töitä. Olen ollut onnekas, koska se on aika harvinaista.
Pärjäisin varmaan ilman apurahojakin, mutta musiikin julkaiseminen olisi vaikeaa. Yhden biisin julkaisuvalmiiksi saaminen maksaa noin 2 000 euroa. Apurahoilla olen kustantanut myös viisikielisen viuluni ja erilaisia mikrofoneja. Apurahat mahdollistavat paljon, eikä niistä tai kulttuurista saisi yhtään leikata, koska kulttuuri on yleissivistävää. ”
”Suuri ideoideni lähde on Suomen kansan vanhat runot, kirjasarja, jossa on runolaulutekstiä, loitsuja ja kaikkea sellaista. Sieltä olen hakenut kiinnostavia tarinoita tai henkilöhahmoja. Tai sitten minulla on valmiina joku aihe, esimerkiksi kosto, ja katson, miten siitä on joskus ennen kerrottu.
Laulutekniikkana käytän perinteistä suomalaista karjankutsuhuutoa ja vienankarjalaiselle joiulle tyypillistä hehetystä eli äänenkatkontaa. Esiintymisasuissani on vaikutteita kansallis- ja kansanpuvuista. Teen tavallaan perinnekasvatustyötä, koska yhdistelen eri kansanperinteitä tekemiseeni. Siten ihmiset oppivat omista juuristaan.
Työni yhteiskunnallista merkitystä luo myös se, että taide voi auttaa traumojen käsittelyssä. Omakohtaisia aiheita käsittelevät biisini voivat antaa vertaistukea monille, erityisesti naisille.”
Vilma Jää (29 v.)
- Muusikko-säveltäjä. Oma yritys Jäähile Oy vuodesta 2023. Yrityksen toimialaa ovat esiintyminen, musiikin säveltäminen, sanoittaminen, sovittaminen ja tuottaminen sekä oheistuotteiden myynti ja markkinointi.
- Kuuluu Muusikkojen liittoon.
”Olen Muusikkojen liitossa rivijäsenenä. Tärkeää liittoon kuulumisessa on lakiavun saaminen, ja sitä olen käyttänytkin.”
Katso video Vilma Jään työpäivästä
Tämä juttu on osa SAK:n Työelämän ammattilaiset -sarjaa. Esittelemme noin kerran kuukaudessa SAK:n ammattiliittojen jäseniä ja heidän työtään.
Tunnetko oikeutesi työelämässä?
Kun osaat työelämän pelisäännöt, voit välttää monet ongelmat. Suomessa työelämässä on paljon oikeuksia – tutustu oikeuksiisi Työelämän pelisäännöt -palvelussa ja pidä niistä kiinni!
