Kun Jonna Kaasalainen vei keväällä poikaansa tutustumaan tulevaan esikouluunsa Kuopion Jynkässä, huomio kiinnittyi jo pihan ankeuteen.

– Harmaata betonia, asfalttia ja muovimattoa. Lapset yrittävät kaivaa hiekkaa leikkeihin puiden alla olevien ritilöiden välistä, lusikallinen kerrallaan. Kyllä vielä 5-vuotiaat kaipaavat hiekkalaatikkoa.

Pihasta löytyy kiipeilyteline, keinuja sekä pari muuta kiinteää leikkivälinettä. Pihaan on istutettu 3 pientä puuta, mutta muuta kasvillisuutta ei esikoulun puolella pihassa ole.

– Poikakin sanoi, että niin, heillä on hiekkalelut, mutta ei hiekkalaatikkoa.

Ajatus saa Kaasalaisen purskahtamaan itkuun kesken haastattelun.

– Tällä pihalla lapset viettävät kaksi tuntia iltapäivisin. Päivällä he käyvät muuallakin leikkimässä, mutta ei tuohon pihaan iltapäivällä mahdu edes kaikki lapset kerralla.



Pihaan on istutettu kolme puuta. Niiden alla olevien ritilöiden välistä lapset yrittävät kaivaa multaa tai hiekkaa leikkeihinsä, Jonna Kaasalainen kertoo. Jonna Kaasalainen / Lukijan kuva

Kaasalainen muistuttaa, että 5-vuotias on vielä osan päivästä varhaiskasvatuksen piirissä, vaikka osa päivästä harjoitellaan jo koululaisen elämää. Kaasalainen sanoo, että esimerkiksi hiekkalaatikon lisäys ei suuria toimenpiteitä edes vaatisi.

– Suodatinkangas ja laatikko, johon laitettaisiin hiekkaa. Pihaan voisi tuoda myös esimerkiksi kasvatuslaatikoita, pergolan tai katoksen. Lasten voisi antaa maalata tuon betonisen muurin. Parasta olisi, jos muovimaton poistaisi ja tilalle laittaisi esimerkiksi puuhaketta.



Näkymä lapsen korkeudelta katsottuna Jynkän esikoulun pihan toisessa päädyssä. Jonna Kaasalainen / Lukijan kuva

Jynkän esikoululaisten käytössä oleva piha on Kaasalaisen mielestä yllättävänkin pieni pinta-alaltaan. Hän on selvittänyt, että esikoulussa oli aluksi vain yksi ryhmä.

– Nyt siellä on kolme ryhmää, joten ei tuota pihaa ole sille lapsimäärälle suunniteltu. Ja miltä nuo näkymät näyttävät lapsen katselukorkeudelta? Aikuinen näkee toisella puolen pihaa alkavan asuinalueen ja metsää, mutta lapsen korkeudella kaikki on harmaata.

Kaasalainen opiskelee viidettä vuotta arkkitehdiksi ja opintoihin on kuulunut myös piha-alueiden suunnittelua. Kaasalaisen mielestä lapset ovat kovin eriarvoisessa asemassa, jos eri puolilla kaupunkia pihoihin on satsattu eri tavoin.

– Kävin katsomassa Kuopion kaupungin verkkosivuilta löytyvää päiväkotikonsepti-ohjetta, jolla suunnitellaan uusia oppimisympäristöjä. Siellä sanotaan, että täällä inspiraatio on luonnonvoima. Tässä pihassa ei ainakaan ole inspiraatiota.

Päiväkotikonseptin esipuheessa todetaan esimerkiksi, että ”oppimisympäristö on paljon muutakin kuin pelkkä päiväkotirakennus. Oppimisympäristön voidaan ajatella muodostuvan fyysisestä ja toiminnallisesta, psyykkisestä, sosiaalisesta, kulttuurisesta ja teknisestä oppimisympäristöstä.”

Kaasalainen muistuttaa, että konseptissa mainitaan myös se, että leikkipihalla tulisi olla varjoa tuova katos. Konseptissa todetaan, että katettua tilaa tulisi olla 4–8 neliömetriä lapsiryhmää kohti. Katosta tarvitaan, jotta lapset voivat leikkiä ulkona suojassa kovimmalta auringon paahteelta tai huonolta säältä.

Kaasalainen on ottanut pihan ankeuden puheeksi myös päiväkodin johtajan kanssa, joka on kehottanut häntä olemaan yhteydessä suoraan Kuopion kaupunkiin.

– Hän sanoi, että henkilöstö on jo antanut kaupungille palautetta ja toivonut, että pihaa uudistetaan. Aion kysyä ja kerätä myös muiden vanhempien ajatuksia, että antaisimme palautetta mahdollisesti yhdessä.

Millaisessa ympäristössä oma lapsesi viettää päiväkoti-, esikoulu- tai koulupäivänsä? Voit lähettää vinkin alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen verkkotoimitus@savonsanomat.fi.