Millaista on olla suurmiehen vaimo? Jääkö tilaa olla oma itsensä, jos aina vain määritellään miehen kautta?

Laura Lähteenmäen Marian kirja antaa äänen Maria Piponiukselle, Elias Lönnrotin vaimolle. Kirja avaa oven perheen arkeen, joka on jäänyt Lönnrotin suurtekojen varjoon. Mikä arvo on perheen arjen pyörittämisellä, jos mies on mm. Kalevalan ja Kantelettaren kokoaja, tiedemies, filosofi, muusikko, runoilija, kirjailija, toimittaja, kielentutkija, keksijä, lääkäri sekä suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja? Eläkepäivillään mies vielä kokosi 200.000 sanan suomi-ruotsi-sanakirjan, jossa oli lukuisia hänen kehittämiään uusia sanoja, esimerkiksi sivistys ja itsenäisyys. Miten siihen rinnalle mahtuu nainen, joka huolehtii kodista, lapsista ja vieraiden kestitsemisestä?

Kuvasin kirjan Bulevardilla, Naisasialiitto Unionin tiloissa, jossa Laura Lähteenmäki järjesti Marian kirjan julkkarit. Maria Piponius ja Elias Lönnrot asuivat perheineen Helsingissä kivenheiton päässä juhlatilasta.

Maria Piponiuksen kirja

Biofiktiosta genrenä olen kirjoittanut aiemminkin. Minulle se on miellyttävä ja kiinnostava tapa tutustua ihmisiin, eräänlainen portti tutustua kyseisistä henkilöistä tai tapahtumista kirjoitettuun tietokirjallisuuteen. Myönnän tosin, että olen eräiden suurmiesten vaimojen biofiktioiden perusteella muuttanut käsitystäni ”suurmiehestä” eli täysin neutraalisti en ole biofiktioihin kyennyt suhtautumaan. Tällaisia esimerkkejä ovat Jari Järvelän Aino A., Marie Benedictin Rouva Einstein ja Johanna Venhon Ensimmäinen nainen.

Laura Lähteenmäen Marian kirja tutustutti minut Maria Piponiukseen. Minulla oli Kalevalaan erikoistunut äidinkielen opettaja yläasteella, mutta en muista, että olisimme mitenkään käsitelleet Elias Lönnrotin perhe-elämää. Opettelimme vain Kalevalaa ulkoa. Minulla ei siis ollut mitään ennakkokäsityksiä Maria Piponiuksesta, en ollut edes hänen nimeään kuullut. Nyt luulen – kiitos Laura Lähteenmäen koskettavan kirjan – etten unohda häntä ikinä.

Lönnrotin perhe 1860-luvulla. Marian sylissä oleva Thekla syntyi 1860. Kuva: Wikimedia Commons

Rakkaustarina

Maria ja Elias tutustuivat 1848 Kajaanissa. Heidän avioliittonsa päättyi Marian kuolemaan 1868. Kahteenkymmeneen yhteiseen vuoteen mahtui Laura Lähteenmäen kuvittelun mukaan intohimoista onnea ja faktojen perusteella myös suurinta surua.

Laura Lähteemäkin kertoi Ylen Luomiskertomus -ohjelmassa, että hänellä oli kirjoittaessaan Lönnrotin perhekuva työpöydällään. Kun itse katsoin samaista kuvaa (yllä), mieleeni tuli ensimmäiseksi, mitä ihmettä Maria näki paljon vanhemmassa Eliaksessa?

Tiedämme historian kirjoista todella vähän Mariasta. Laura Lähteenmäki kertoi, että on käyttänyt tarinassa ihan kaikki tiedonhippusetkin, mitä taustakartoituksessa löysi. Faktaa on, että Maria oli nuorena isosiskonsa kanssa pari vuotta merillä. Palattuaan Ouluun, hän lähti Kajaanin, serkkunsa Gerhard Snellmanin sahan konttoriin töihin. Jo näiden faktojen perusteella voi olettaa, että Maria oli Eliaksen tavatessaan maailmaa nähnyt, uusiin haasteisiin tarttuva nuori nainen.

Marian kirjassa romanssi alkaa uimakopin avaimesta. Elias lainaa avainta sahan konttorilta Marialta ja näissä hetkissä syttyy romanssi. Laura Lähteenmäki kuvittaa romanttisten tunteiden kehittymisen tavattoman hienosti. Maria näkee ystävällisen, jäntevän, kiinnostavan miehen, jonka kosketusta ja kirjeitä hän kaipaa, kun mies on poissa.

Rakkaus. Se että epätodennäköisin tapahtui. Roihu joka syttyi kahden ihmisen välille ja paloi. Rakkaus ei ollut lapsekasta ja naurettavaa, hävettävää ja kätkettävää vaan totisinta totta. Kun Maria kohtasi rakkauden silmästä silmään, hän oli sen edessä heikko ja luja, sekaisin ja tosissaan. Hän katsoi sitä vakavana, halusi asettua sen suojaksi, varjella sitä varrellaan kaikelta, mitä edessäpäin saattoi olla.

Marian kirja, sivu 98

Kirjassa Maria ja Elias ovat erimieltä kuvassa olevista valkoisista kukista.

Perhe

Koti perustetaan Kajaaniin. Maria tulee hyvin pian raskaaksi, perhe kasvaa pienellä pojalla ja parin vuoden päästä tyttärellä. Kajaaniin nousee myös kylän suurin talo Lönnrotien kodiksi. Rakennustöiden johtaminen on Marian vastuulla, Eliaksella ei sellaiseen ole kiinnostusta.

Tämän elämänvaiheen kuvaaminen on hyvin kiinnostavaa, mielestäni Laura Lähteenmäki on onnistunut erinomaisesti Marian nahkoihin uimisessa. Mariasta rakentuu tavattoman uskottava kuva, hänen monet pohdintansa ovat aidonoloisia. Maria toistaa omassa päiväkirjassaan lausetta ”Sinä tiedät, minä tiedän. Du vet, jag vet” osin vakuuttaaksen itsensä, että hänenkin tiedoillaan ja taidoillaan on merkitystä.

Sitten perhettä kohtaa suuri suru. Tähän asti Marian kirjan lukeminen on ollut suuri ilo. Laura Lähteenmäen kieli on rikasta, kaunista, soljuvaa ja hän on poiminut hyvin symbolisia hetkiä kuvaamaan Marian ja Eliaksen suhdetta. Kirjan tyyli ei tietenkään muutu yhtään heikommaksi, mutta Marian elämässä on niin vahva surureunus, että lukiessakin ahdistaa. Toivoisi, että tapahtumien kulku olisi toisenlainen. Teksti meni minulla vahvasti tunteisiin.

Tärkeät sanat

Perhe muuttaa Helsinkiin, Elias menee yliopistolle töihin. Helsingin akateemisissa piireissä Maria saa jälleen etsiä paikkaansa. Avioliiton ensi huuma on laantunut, mutta kunnioitus on säilynyt. Helsingissä Maria löytää uuden ystävän, serkkunsa J.V. Snellmanin vaimon. Naiset jakavat elämänsä onnen hetkiä ja kipupisteitä, vertailevat aviomiestensä tekemisiä ja esimerkiksi heidän suhtautumistaan tyttöjen koulutukseen.

Eliaksella oli työt, Marialla tytöt. Suomeksi siinä oli yhden kirjaimen ero.

Marian kirja, sivu 242

Pian kuitenkin rakennetaan jälleen, lue: Maria rakennuttaa. Uusi talo nousee Eliaksen lapsuudenmaisemiin Sammattiin. Maalla myös Marialla on rauha toteuttaa niitä asioita, joissa hän on hyvä.

Marian perheeseen kuuluu myös hänen edesmenneen siskonsa poika Gustaf. Poika osaa olla hurmaava, mutta hänestä on myös huolta. Nuori mies, jolla on sydänsuruja ja joka lukee Lordi Byronia, siitä ei hyvää seuraa. Maria puuttuu tapahtumien kulkuun, ja saa sanoistaan elinikäiset tunnontuskat. Tämäkin osio kirjasta on sellainen, että sen lukeminen kiristi minua rinnasta. Marian sairastuminen ja lopun ajat eivät enää shokeeranneet yhtä vahvasti.

Laura Lähteenmäellä oli tietenkin Kalevalakorut Marian kirjan julkkareissa 23.4.2025.

Unohtumaton Maria

Maria Piponius oli suurmiehen vaimo, Elias Lönnrotin elämänkumppani ja viiden lapsen äiti, mutta vasta tämä yli kaksisataa vuotta hänen syntymänsä jälkeen kirjoitettu romaanin teki hänestä meille edes vähän tutun. Marian kirja on koskettava, älykäs ja kauniisti kirjoitettu kertomus naisesta, jonka elämässä rakkaus, vastuu ja rohkeus kietoutuvat yhteen. Surut piirtävät tarinaan tummia sävyjä, mutta tekevät siitä samalla sitäkin inhimillisemmän. Laura Lähteenmäki on onnistunut kirjoittamaan Marian näkyväksi tavalla, joka jäi mieleen ja meni sydämeen. Maria Piponius on henkilö, jota en unohda.

Uteliaisuuteni myös heräsi: saatan perehtyä myös uuteen Irma Sulkusen Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa –teokseen (SKS 2025).

Maria Piponiuksen ja kolmen tyttären hauta Sammatissa. Kuva: Wikimedia Commons.

Kirjan tiedot

  • Laura Lähteenmäki: Marian kirja
  • WSOY 2025
  • Kansi: Ville Laihonen
  • 358 sivua / 10 h 13 min
  • Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn

⭐⭐⭐⭐⭐

Rating: 4.5 out of 5.

P.S. Olemme lukeneet lukupiirissä Laura Lähteenmäen Sukella silmät auki -romaanin. Hauskasti, siinäkin päähenkilön nimi on Maria.

Mukana olevat blogit löydät Tuulevin koontijutusta.

Naistenviikkohaaste on koonnut kirjabloggaajat jo yhdentoista vuoden ajan kirjoittamaan naiskirjailijoiden teoksista. Tänä vuonna haastetta emännöi Tuulevin lukublogi.

Kirsin Book Club on mukana tuttuun tapaan: julkaisemme viikon aikana joka päivä uuden kirjajutun. Poimi parhaat kesälukuvinkit omalle listallesi!

Naistenviikko Kirsin Book Clubissa:

Aiheeseen liittyy