Jännityksen mestareina tunnettujen Mike Flanaganin ja Stephen Kingin yhteistyö yllättää molempien tekijöiden ystävät. Tom Hiddlestonin tähdittämä elokuva kertoo niin elämän pienuudesta kuin suuruudestakin.
Ensi-ilta: 26.9.2025
Alkuperäisnimi: The Life of Chuck
Ohjaus: Mike Flanagan
Käsikirjoitus: Mike Flanagan, pohjautuu Stephen Kingin tarinaan
Pääosissa: Tom Hiddleston, Chiwetel Ejiofor, Karen Gillan, Annalise Basso, Mark Hamill & Jacob Tremblay
Pituus: 111 minuuttia
Ikäraja: K12
Suomen elokuvateattereissa on kahden viikon aikana saanut ensi-iltansa kaksi Stephen Kingin tuotantoon pohjautuvaa elokuvaa – The Long Walk ja Chuckin ihmeellinen elämä. Molemmat näistä eroavat perinteisemmästä, kauhupainotteisesta King-materiaalista, minkä lisäksi molemmat eroavat täysin myös toisistaan.
Siinä missä The Long Walk on brutaalin intensiivinen tappotarina, on Chuckin ihmeellinen elämä puolestaan herkempi ja kuvastoltaan huomattavasti kevyempi. Se on kaukana niin Kingin kuin myös ohjaajana toimivan Mike Flanaganin (The Haunting of Hill House) tyypillisemmistä kauhutarinoista, mutta mitä vähemmän elokuvasta tietää etukäteen, sitä enemmän se voi yllättää.
Chuckin ihmeellisen elämän tarina avautuu takaperoisesti lopusta alkaen kolmessa erillisessä, keskenään hyvin erinäköisessä näytöksessä. Tämä toimii samaan tapaan kuin Kingin alkuperäisessä, samannimisessä novellissa (löytyy vuonna 2020 julkaistusta novellikokoelmasta ”If It Bleeds”, joka on julkaistu myös suomeksi nimellä ”Mitä enemmän verta”). Elokuva ei ole uskollinen alkuperäistarinalle pelkästään teknisen rakenteensa osalta, se on sitä myös Flanaganin itsensä käsikirjoittaman tarinan osalta.
Kuva: Scanbox Entertainment
Maailmanloppu on tulossa
Chuckin ihmeellinen elämä alkaa maailmanloppua muistuttavasta tilanteesta. Ihmisen aiheuttamat ja luonnonkatastrofit romuttavat elämää, Kalifornia on fyysisesti katoamassa kartalta, Saksassa on purkautunut tulivuori ja pätkivä internet lopettaa lopulta kokonaan toimintansa.
Chiwetel Ejioforin esittämä opettaja odottaa alkujärkytyksen jälkeen kylmän rauhallisesti lopullista tuhoa. Hänen sairaalassa työskentelevä ex-vaimonsa (Karen Gillan) on puolestaan kyynistynyt itsemurha-aallolle. Sitten yllättäen kaikkialla alkaa näkyä outoja mainoksia, missä kiitellään Charles “Chuck” Krantzia 39 mahtavasta vuodesta.
Kukaan ei kuitenkaan tunnu tietävän, kuka tämä Tom Hiddlestonin esittämä Chuck on.
Tämä alkaa avautua Nick Offermanin kertojaäänellä myöhemmissä luvuissa, missä mukana nähdään muun muassa Mark Hamill, Jacob Tremblay, Annalise Basso ja Mia Sara. Mutta mitä vähemmän elokuvan tapahtumista tietää etukäteen, sen parempi. Siksi emme avaa tapahtumia tämän enempää tässäkään arvostelussa.
Elokuva kannattaa mennä katsomaan mahdollisimman avoimin mielin, sillä sen mysteerin (joka lopulta ei edes ole varsinainen mysteeri) avautuminen on kaunis kokemus.
Kuva: Scanbox Entertainment
Kauniisti elämän tarkoituksesta
Chuckin ihmeellinen elämä ei tarjoa lainkaan tuttua King-kauhua, vaan se kuuluu kirjailijan ihmisläheisempien tarinoiden joukkoon. Varsinaisen jännityksen sijaan se kertoo alkuperäisen novellin tapaan pienen, mutta samalla suuren tarinan elämästä. Elokuva jättää mieleen itämään siemenen, joka kasvaa näkemisen jälkeen ja antaa ajattelemisen aihetta.
Siksi myös sellaisten katsojien, jotka normaalisti eivät katso King-tuotantoja niiden sisältämän kauhun takia, kannattaa antaa Chuckille mahdollisuus.
Elokuvassa ei lopulta tapahdu paljoakaan ja sen keskeisimmäksi nousee kohtaus, missä Chuck alkaa tanssia keskellä katua katusoittajan tahtiin. Kohtaus saattaa äkkiseltään tuntua irralliselta ja oudolta, mutta se kuvastaa sitä, millaiset asiat yksittäisen ihmisen elämässä nousevatkaan tärkeimmiksi. Se on maailmankaikkeuden mittakaavassa äärimmäisen pieni asia, mutta yksittäisen ihmisen elämässä se voi tarkoittaa paljon enemmän kuin vaikkapa se, miten nopeasti asuntolainan on saanut maksettua.
Ajan ja elämän skaalalla leikittelevä elokuva kertoo kuvaavasti, kuinka lyhyen aikaa ihminen oikeastaan onkaan asuttanut maapalloa, kuinka mitäänsanomattoman pieni yhden ihmisen elämä todellisuudessa on. Mutta samalla meille itsellemme kokemuksemme ovat valtavia, joskus koko elämäämme määritteleviä. Miten pieneen voikaan mahtua niin paljon.
Kuva: Scanbox Entertainment
Etenkin elokuvansa alkupuolella Flanagan tavoittaa Kingin alkuperäisen tarinan aavemaisen tunnelman. Hän pitää kokonaisuuden hillittynä ja hallittuna, ja keskittyy kuvaamaan maailmanloppua yksittäisten ihmisten henkilökohtaisesta näkökulmasta. Flanagan ei esimerkiksi vie katsojaa ihmettelemään katastrofia laajojen ilmakuvien kautta, koska tällaisia eivät pääse näkemään tarinan hahmotkaan. Ohjaaja hallitsee erinomaisesti tilanteen, missä jotain on tapahtumassa, mutta kukaan ei oikein ymmärrä mitä.
Elokuvan näytökset ovat keskenään hyvin erilaisia niin visuaalisesti, tunnelmallisesti kuin kertomuksellisestikin. Kaikin puolin vaikuttavin on niistä ensin esitetty, eteerisen aavemainen, mysteerin esittelevä kolmas näytös. Lopussa kaiken yhteen vetävä ensimmäinen näytös on puolestaan perinteisempään tarinankerrontaan nojaavana heikoin. Se sortuu lievään alleviivaavuuteen, etteivät vain tapahtumien yhteydet jäisi kenellekään epäselväksi. Kokonaisuutena Chuckin ihmeellinen elämä kuitenkin herättelee kauniin vaikuttavalla tavalla ajatuksia elämän tarkoituksesta.
CHUCKIN IHMEELLINEN ELÄMÄ
”Tanssivan Tom Hiddlestonin tähdittämä, Stephen Kingin tarinaan pohjautuva Chuckin ihmeellinen elämä on pienuudessaan kaunis elokuva, joka herättää ajatuksia elämän tarkoituksesta.”