Turkulaista Aram Behbodia on kutsuttu Suomen ensimmäiseksi yksityiskokiksi. Kysyimme, millaista työ on.
Turkulainen Aram Behbodi, 30, saapuu haastatteluun suoraan Italiasta pinkissä hameessa ja korkokengät kopisten. Hän on ollut viikon Toscanassa, jonne 15 hengen kaveriporukka palkkasi hänet kokiksi lomansa ajaksi.
– Se oli kuin jostain elokuvasta! Sain tehdä heille ruoaksi mitä halusin ja kokata upeassa keittiössä, jossa oli kaasuliesi ja kuusi hellaa, Aram huokaa.
Aram on monille tuttu somesta: hänellä on Tiktokissa yli 25 000 seuraajaa ja Instagramissa pian 10 000. Videoilla hän kokkaa ruokaa ja kertoo työstään yksityiskokkina.
Yksityiskokki voi kuulostaa tyypiltä, jollaisia rikkaat Hollywood-julkkikset palkkaavat itselleen miljoonillaan. Aramia onkin kutsuttu somessa Suomen ensimmäiseksi yksityiskokiksi. Häntä se huvittaa.
– Olen vain ehkä ainoa, joka kutsuu itseään sillä nimellä. Yksityiskokkihan on sama kuin freelancer-kokki tai catering-kokki. Halusin mediaseksikkäämmän tittelin.
– Suomessa ollaan tosi vaatimattomia. Ehkä se on etuni, etten ole suomalainen – minulla oli munaa tehdä tällainen veto, Iranissa syntynyt Aram sanoo.
”
Minusta tuli kokki, koska ei ollut vaihtoehtoa.
Uupumuksesta unelmatyöhön
Aram ei haaveillut nuorena kokin ammatista – ei hän ollut kiinnostunut ruoasta lainkaan. Hänestä piti tulla sisustussuunnittelija tai matkaopas, mutta peruskoulun jälkeen hän ei päässyt opiskelemaan muualle kuin suurtalouskokiksi Naantalin ammattiopistoon.
– Haluaisin kertoa romanttista tarinaa, kuinka vietin pienenä aikaa mummin kanssa hellan äärellä. Mutta minusta tuli kokki, koska ei ollut vaihtoehtoa.
Koulussa Aram huomasi olevansa hyvä ruoanlaitossa ja nauttivansa työn visuaalisuudesta. Työharjoittelut ammattikeittiöissä olivat kuitenkin järkytys: miesvaltaisissa tiloissa nuorelle naiselle puhuttiin rumasti.
– Tuli asiattomia kommentteja. Päädyinkin sitten työskentelemään salin puolella tarjoilijana 15 vuotta.
Alkuvuodesta 2023 Aram paloi loppuun ja oli kolme kuukautta pois työelämästä.
– Olen miellyttäjäpersoona. Otin aina vastaan kaikki työvuorot, vaikka olin tosi loppu. Ravintoloissa harmitti, kun asiakkaat purkivat huonoa päiväänsä huutamalla tarjoilijoille. Tajusin, että haluan valita itse asiakkaani ja milloin olen töissä.
Iranilainen ruoka, erityisesti iranilainen riisi, on Aramin bravuuri. ”Suomalaiset eivät ole välttämättä ikinä syöneet sellaista ruokaa. On kivaa, että he pääsevät uudelle makumatkalle.”
Aram kertoo rakastaneensa pienestä asti tv:n ruokaohjelmia ja erityisesti julkkiskokki Nigella Lawsonia. Omissa kaveriporukoissaan hän oli aina se, joka kutsui muut luokseen syömään ja laittoi pöydän kauniiksi.
Uupumuksesta toipuessaan hän ihasteli somessa, kuinka ihmiset järjestivät hienoja illallisia ympäri maailman ja mietti, miksei Suomessa ole samanlaista kulttuuria.
– Ei auttanut kuin laittaa hihat heilumaan ja alkaa järjestää itse.
Ensimmäisen illallisen Aram piti kotonaan. Vaikka kaikki osallistujat olivat tuttuja, oli Aram kauhusta kankeana.
– Oli niin pelottavaa, että mitä jos he eivät viihdy tai tykkää ruoasta. Kokkasin jaettavia annoksia. Haudutettuun purjoon piti tulla valkoviiniä, mutta Alko olikin kiinni, joten tein sitten purjoa oluessa. Kaikki meni onneksi hyvin.
”
Kun kysyttiin, mitä haluan tehdä isona, sanoin, että haluan vain kokata ja näyttää nätiltä. Ja nyt teen niin.
Enää Aram ei kutsu ihmisiä kotiinsa, vaan hänet kutsutaan muiden koteihin. Yksityisillallisten lisäksi hän on järjestänyt muun muassa puistopiknikejä sekä pop up -tapahtumia, jotka on myyty loppuun parissa tunnissa.
Vuoden 2025 alussa hänet palkattiin Leville luksushuvilan yksityiskokiksi laittamaan ruokaa ”rikkaille ja kuuluisille” turisteille. Sinne hän on menossa tänäkin talvena.
– Kun joku ennen kysyi, mitä haluan tehdä isona, sanoin, että haluan vain kokata ja näyttää nätiltä. Ja nyt kokkaan ja näytän nätiltä.
Miljoonakoteja ja 15 tunnin päiviä
Kun asiakas palkkaa Aramin yksityiskokiksi, useimmiten kyse on kolmen ruokalajin illallisesta 4–10 hengen seurueelle. Yleensä Aram saa ruoan suhteen vapaat kädet.
– Saan inspiraatiota ruokaohjelmista, somesta ja Turun torilta, joka on elämäni rakkaus. Minua inspiroi myös rakkaus niitä ihmisiä kohtaan, joille teen ruokaa.
Aram valmistelee kaiken edellisenä päivänä ja illallispäivän aamuna. Asiakkaan luona tapahtuu vain viimeistely. Aram myös kattaa pöydän kauniiksi, tarjoilee ja kertoo ruoasta.
Sekä esivalmistelupäivä että illallispäivä venyvät helposti 10–15-tuntisiksi. Viikkoon mahtuu muiden töiden lisäksi ihannetilanteessa yksi keikka, mutta joskus niitä on kolmekin.
– On hirveän vaikea sanoa ei, jos joku pyytää. Yritän opetella sitä, etten uupuisi uudelleen.
”
Moni luulee, että hintalappu on isompi.
Keikkoja on kaikenlaisia: tyttöjen iltoja, polttareita, syntymä- ja vuosipäiviä. Aram kieltäytyy vain hääjuhlista – niissä on liikaa vastuuta – sekä miesten polttareista ja miesporukoiden reissuista.
– Ravintoladuunissa olen nähnyt, millaiseksi se meno voi mennä ihan julkisellakin paikalla, niin entäs sitten, kun oltaisiin suljettujen ovien takana. Pienenä naisena se olisi turvallisuusriski.
Katso videolta, kun Aram kokkaa polttariporukalle nauvolaisessa vuokrahuvilassa:
Entä kenellä on Suomessa varaa yksityiskokkiin? Ihan tavallisilla, keskiluokkaisilla ihmisillä, Aram sanoo. Hän laskuttaa tällä hetkellä kolmen ruokalajin illallisesta 82 euroa per henkilö.
– Moni luulee, että hintalappu on isompi.
Isompi hintalappu on toki silloin, jos Aramin haluaa palkata yksityiskokiksi mukaan matkalle. Viikon hinta korkeintaan 10 hengen porukalle on, että asiakas maksaa Aramin lennot, majoituksen ja 2 000 euroa sekä alv:n.
”
Olen nähnyt miljoona-asuntoja, joiden en tiennyt olevan mahdollisia Turussa.
Yksi työn hauskimmista puolista on Aramin mielestä se, että hän pääsee näkemään erilaisia koteja. Monet niistä ovat ”ihan peruskoteja”, mutta yksityiskokin asiakkaaksi hakeutuvat toki myös rikkaat.
– Olen nähnyt sellaisia miljoona-asuntoja, joiden en tiennyt olevan mahdollisia Turussa. Sellaisia, että menet omalla hissillä ylimpään kerrokseen kuin jenkkielokuvissa ja ikkunoista näkyy kaupunki. Silloin mietin, että how is this my life.
Asiakkaiden taustoja Aram ei kysele, eivätkä ne häntä kiinnosta. Häntä kiinnostaa vain se, millaisesta ruoasta ihminen pitää ja onko tällä allergioita. Suomalaisjulkkiksia Aram ei omien sanojensa mukaan edes tunnistaisi, ellei kyseessä olisi ”joku Cheek tai Elastinen”.
– Tarjoilijan työssäkään en tunnistanut koskaan ketään ja kohtelin kaikkia samalla tavalla. Kerran työkaveri kuiskasi, että tarjoilin Samuli Edelmannille. Olin vain, että ai jaa, oho.
Aramille on tärkeää, että asiakkaat saavat osallistua illallisen kulkuun. ”Mun dinnereillä ei pönötetä, vaan jaetaan yhteisiä annoksia. Iranilaisessa perheessä meillä on aina pelkästään jaettavia annoksia, sitä kulttuuria haluaisin lisää Suomeen.”
Liikaa
Ahkera työ ja someaktiivisuus on tehnyt tehtävänsä. Aramin kalenteri on täynnä pitkälle alkuvuoteen 2026.
Menestyksensä salaisuutena Aram pitää sitä, että hän tekee työtä persoonallaan ja koko sydämellään.
– En ole vain kokki, olen elämysten tuottaja. Haluan, että kaikki on kaunista, kirjoitan ruokalistat omin pikku kätösin ja jään hostaamaan iltaa.
”
Häpesin nuorena tosi paljon sitä, että olin liian äänekäs ja erilainen. Työelämässä se on vahvuuteni.
Juhlaseurueen pöytään Aram ei kuitenkaan istu, sillä hän on töissä, kunnes ruoka on syöty ja keittiö on siivottu.
– Joskus saatan kyllä lähteä porukan kanssa jatkamaan iltaa, jos energiat kohtaavat ja minut pyydetään mukaan. Aika usein pyydetään!
Juuri kuplivan persoonan vuoksi moni Aramin palkkaakin.
– Häpesin nuorena tosi paljon sitä, että olin liian äänekäs ja erilainen. Pojat eivät halunneet olla kanssani vaan hiljaisten tyttöjen kanssa. Deittailuelämässä saan vieläkin kuulla usein, että olen liikaa. Mutta työelämässä se on vahvuuteni.
Aramin lempipaikka on Turun Kirkkopuisto, jossa hän on pitänyt muutaman illallisen. ”Se on niin kaunis miljöö, taianomainen.”
”
Tämä työ on taiteen muotoni ja rakkauden kieleni.
Koko Suomen kotivaimo
Uurastus näkyy myös pankkitilillä.
Aramin tienestit riippuvat hänen mukaansa keikkojen määrästä ja siitä, montako kaupallista yhteistyötä hän on tehnyt somessa. Parhaimmillaan palkka voi olla puolet suurempi kuin tarjoilija-aikoina.
– Parhaimpina kuukausina tulot ovat olleet lähes 6 000 euroa. Siitä täytyy tietysti maksaa raaka-aineet ja 25,5 prosenttia veroja.
– Totta kai haluan tehdä rahaa, mutta olisi helpompiakin tapoja. Tämä työ on ennen kaikkea taiteen muotoni ja rakkauden kieleni.
Aram toimii toiminimellä.
– Minua peloteltiin tosi paljon, että älä ryhdy yrittäjäksi, se on vaikeaa. Mun äiti on aina ollut kampaamo-alan yrittäjä ja mietin, että hei, jos hän on pärjännyt rikkinäisellä suomellaan, miten en muka pärjäisi?
Aram tekee joskus myös keikkahommia Turun ravintoloissa. Ei rahan vuoksi, vaan työkavereita nähdäkseen. Rahallisesta kannattavampaa olisi tehdä vain yksityiskeikkoja ja sometöitä.
– Olen aina ajatellut, että minusta tulee rikas kotivaimo, joka elää miehen rahoilla. Nyt olenkin rikas kotivaimo koko Suomelle ja elän omilla rahoillani.
Aram oli juuri Italiassa kokkaamassa 15 hengen lomaporukalle. ”Se oli ihan kreisiä! He ihmettelivät, miten rohkea olen, kun lähdin tuntemattomien kanssa viikoksi reissuun.”
Suuria unelmia
Millaisia tulevaisuuden haaveita Aramilla on?
Aram hymyilee leveästi ja alkaa listata: Oma studio, jossa voisi järjestää illallisia. Tulla valituksi vuoden turkulaiseksi. Ja tietysti oma tv-ohjelma.
– Ruokaohjelmissa mieskokit matkaavat usein maailmalla ja naiset kokkaavat kotona. Ihanaa sekin, mutta minun ohjelmassani matkustettaisiin. Ensimmäinen kausi sijoittuisi Iraniin ja Lähi-Itään. Suomalaisilla on niin vääristynyt kuva Lähi-Idästä, että siellä vain soditaan. Haluan murtaa sen käsityksen.
Upeaa olisi myös päästä kokkaamaan omille idoleille, kuten Nigella Lawsonille tai artisti Pitbullille sekä Sabrina Carpenterille.
Se ei ole kovin mahdoton haave, sillä tulevana talvena Levin-huvilalla asiakkaat voivat olla superjulkkiksia.
– Suomalaisista haluaisin kokata Jorma Uotiselle ja Sami Sykölle. Siis varmaan pyörtyisin, rakastan heitä! Kokkaisin heille jotain klassista ranskalaista ja juomaksi samppanjaa. Siihen pöytään todellakin istuisin myös itse.