Elli Harju
Presidentin puolison asemaa tulisi muuttaa. Rooli on monella tapaa vanhanaikainen, ja vähintäänkin edustamisesta tulisi maksaa korvaus, kirjoittaa Elli Harju.
Eilen klo 19:56
Kuva viime vuodelta Oslosta. Presidenttipari oli Norjassa valtiovierailulla. Jenni Gästgivar
Maakuntamatkoja kotimaassa, puhetilaisuuksia, monipäiväisiä valtiovierailuja ulkomailla. Matkat ja esiintymiset vaativat tietysti valmistautumista, niin asujen kuin puheenvuorojen osalta.
Tasavallan presidentin puolisolla on lukuisia edustustehtäviä, mutta roolille ei ole lainsäädännössä määriteltynä asemaa – ja mitään rahallista korvausta ei edustamisesta saa.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb aloitti tehtävässään maaliskuussa 2024. Rinnalla edustaa puoliso Suzanne Innes-Stubb. Hän on jatkanut roolissa samantyyppisesti kuin edeltäjänsäkin. Hän luopui työstään kovapalkkaisena juristina ja tekee nyt töitä Suomelle vailla korvausta.
Eikö jonkin olisi aika jo muuttua?
Iltalehti otti asiaan kantaa jo tammikuussa 2024, presidentinvaalien alla.
Pääkirjoituksessa kirjoitimme, että presidentin puolison palkkiosta tulisi keskustella. Virallisessa mielessä puolison työ on nimittäin vapaaehtoistyötä, josta ei makseta palkkioita, päivärahoja tai kulukorvauksia. Edes asuja ei korvata.
Presidentin puolisolla ei ole velvollisuutta osallistua edustustehtäviin, mutta käytännössä paine osallistumiselle on kova.
Presidentin puolison rooliin ei ole tehty tällä kaudella muutoksia. Puolisolle ei nykyisinkään ole osoitettu erillistä määrärahaa edustustehtäviin.
Samanaikaisesti suuri yleisö odottaa, että presidentin puoliso – etenkin naispuolinen – valitsee vaatetuksensa tarkasti ja suosii kotimaista.
Joitain rahanarvoisia etuja puolisolla toki on. Hallinnollisissa asioissa puolisoa tukee presidentin kanslian sihteeri. Puolisolle kuuluu sama asuntoetu henkilökuntineen kuin presidentillekin.
Viisikymppinen Innes-Stubb on korkeasti koulutettu ja menestynyt juristi. Kun Stubb oli aloittanut tasavallan presidenttinä, kanslia kertoi, että Innes-Stubb on irtisanoutunut tehtävästään Kone Oyj:ssä ja siirtyy Aalto-yliopiston palvelukseen.
Yliopistossa Innes-Stubb on yritysjuridiikan johtava työelämäasiantuntija, osa-aikaisessa tehtävässä. Lisäksi hän on muun muassa Pelastakaa Lapset -järjestön kunniapuheenjohtaja.
Hienoja pestejä nämäkin, mutta ne eivät vastaa sitä, millainen ura hänellä olisi odotettavasti ollut vielä edessään juristina.
Edellisten tasavallan presidenttien puolisot tekivät niin ikään omia töitä, mutta sellaisia, joissa edustustehtävät onnistuivat. Jenni Haukio toimi Turun kirjamessujen ohjelmajohtajana. Pentti Arajärvi teki töitä tutkijana ja yliopiston professorina, mutta on jälkikäteen sanonut kärsineensä vapaudenmenetyksestä ja sosiaalisesta paineesta.
Omistautumista edustustehtäville ei odoteta muiden politiikan kärkinimien puolisoilta. Pääministeri Petteri Orpon (kok) puoliso Niina Kanniainen-Orpo on niin ikään juristi ja työskentelee syyttäjänä. Häntä nähdään julkisuudessa lähinnä vaalivalvojaisissa.
Muutostarpeita olisi myös presidentin puolisoiden vierailuohjelmissa. Vuodesta toiseen niissä käydään museoissa, lastensairaaloissa ja kouluissa.
Kulttuuri, terveys ja lapset ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta vierailukohteet ylläpitävät perinteistä sukupuolittunutta työnjakoa ja kuvastavat naisten tehtäviksi miellettyjä asioita, eivätkä läheskään aina heijastele presidenttipuolisoiden todellisia osaamisalueita.
Jonkinlainen muutos puolison asemaan olisi tarpeellinen. Monelle puolisolle edustustehtävät ovat varmasti mieluisia. Joka tapauksessa, mikäli puoliso luopuu ainakin osin omasta urastaan ja osallistuu aktiivisesti edustustehtäviin, hänen tulisi saada ansionmenetyskorvaus.
Kansainvälisten vierailuiden puoliso-ohjelmiin Suomi ei oikein voi vaikuttaa. Ainakin kotimaassa puoliso voisi ottaa aiempaa vapaammin roolin, jossa tehtävät esimerkiksi poikkeavat perinteisistä valinnoista ja sopivat presidenttipuolison omaan osaamiseen. Mikäli Suomen nykyinen tai tuleva presidentin puoliso ei haluaisi hoitaa aktiivisesti edustustehtäviä, tämäkin pitäisi hyväksyä.