Huhtikuu 2019. Wiljami Myllylä oli juuri täyttänyt 18 vuotta, ja taskussa oli ammattilaissopimus jääkiekkojoukkue Helsingin IFK:n kanssa. Elämä maistui ja alkoholi kului.
Aikuisuuden alku oli juhlimista, mutta pian Myllylä huomasi juovansa päivittäin. Treeneihinkin laitahyökkääjä saattoi mennä humalassa tai ainakin krapulassa.
Myllylän pari vuotta vanhempi sisko Olivia Myllylä huolestui veljensä touhuista, sillä käytöksessä oli jotain perin tuttua. Yhteisellä ulkomaanmatkalla sisko joutui katsomaan vierestä, kun veli heräsi omasta oksennuksestaan rajun ryppäämisen jälkeen.
– Taisin todeta, että Wiljamihan on kuin iskä. Tässä pahasti näyttää siltä, että lähdetään samaan suuntaan, Olivia Myllylä muistelee.
”Oli paha olla itseni kanssa”
Sisarusten lapsuudenkodissa Mika Myllylä, yksi Suomen kuuluisimmista hiihtäjistä, oli sekä lämmin isä että täysin alkoholin sumentama hahmo. Vuoden 2001 Lahden MM-kisojen dopingskandaalin jälkeen perheen elämä romahti. Turvallisuuden tunne katosi täysin.
– Kun viina otti isästä vallan, hän oli kuin piru. Silloin häneen muutti paha. Sitä en muista hyvällä, Olivia Myllylä sanoo.
Isän alkoholismi ei pysynyt salassa.
– Poliisi piti joskus soittaa, ja ikkunoita hajosi. Äiti otti meidät kainaloon, ja lähdettiin turvaan, Wiljami Myllylä kertoo.
Pienten lasten ei kuulu nähdä sellaista.
Wiljami Myllylä
Hän oli vasta 10-vuotias, kun Mika Myllylä kuoli heinäkuussa 2011. Isän viimeiset vuodet olivat vahvasti alkoholin värittämät. Myös pojan juhliminen muuttui nopeasti riippuvuudeksi.
– Oli paha olla itseni kanssa. Viinan avulla yritin päästä pakoon pelkoja ja kauhuja, Wiljami Myllylä tunnustaa.
Jääkiekkotreenit jäivät väliin, raha-asiat menivät solmuun ja välit perheeseen katkesivat.
– Wiljamilla oli ryyppyputki päällä, kun törmäsimme häneen sattumalta kaupungilla äidin ja vanhemman veljeni Benjamin kanssa. Katsoimme toisiamme hetken silmiin ja käännyimme pois. Emme halunneet kohdata häntä siinä tilassa, Olivia Myllylä muistelee.
”En ollut vielä tarpeeksi pohjalla”
Perhe ei kuitenkaan hylännyt kuopusta kokonaan. Äiti otti yhteyttä entiseen huippukiekkoilijaan Marko Jantuseen, joka oli itse toipunut päihderiippuvuudesta ja auttoi nyt muita. Jantunen haki Myllylän hoitoon yksityiselle Avominne-päihdeklinikalle Ouluun.
– Ajomatkan aikana me tutustuttiin ja juteltiin paljon. Kerroin Wiljamille, että varmasti sinun isäsi olisi halunnut auttaa samassa tilanteessa, Jantunen sanoo.
Ensimmäinen neljän viikon hoitojakso ei tuottanut tulosta. Kotiuduttuaan Myllylä sinnitteli pari päivää perheen luona, mutta ratkesi taas juomaan.
Toinen hoitojakso järjestyi Myllylän edustaman jääkiekkojoukkueen toimesta. Tällä kertaa hoitopaikkana oli Avominnen Riihimäen yksikkö, jossa Jantunenkin työskenteli. Sovittuna aamuna Myllylä saapui paikalle taksilla vahvassa humalassa, vaikka hoidossa on vaatimuksena ehdoton päihteettömyys.
– Me tehtiin arvio, että nuorella ihmisellä promillet varmasti laskevat nopeasti. Maksettiin taksi ja otettiin Wiljami erilliseen huoneeseen. Illalla hän oli jo mukana hoidossa, Jantunen kertoo.
Toinenkaan yritys ei onnistunut. Hoidon loputtua Myllylä lähti junalla Helsinkiin ja hommasi matkan aikana rahaa päästäkseen taas ryyppäämään.
– Minua ei pakotettu hoitoon, mutta vietiin sinne molemmilla kerroilla ikään kuin kädestä pitäen, Myllylä myöntää.
En ollut vielä tarpeeksi pohjalla tai valmis hoitoon.
Wiljami Myllylä
”Kohti ennenaikaista kuolemaa”
Pian Myllylä sai potkut HIFK:sta ja muutti takaisin Kokkolaan. Seuraava kesä meni ryyppäämiseen, eikä elämässä tuntunut olevan muuta sisältöä kuin alkoholi. Kotia ei ollut ja laskut olivat maksamatta. Myllylä yöpyi missä milloinkin.
Elämä oli lähtenyt menemään kohtalokkaaseen, isän viitoittamaan suuntaan.
– Varmaan kohti ennenaikaista kuolemaa. Vaikea sanoa, milloin se olisi tapahtunut, mutta mistä sitä tietää, olisinko kolmekymppisenä enää ollut täällä, Wiljami Myllylä pohtii.
Syksyllä 2021 Rauman Lukko tarjosi vielä yhden mahdollisuuden jääkiekon parissa. Sopimukseen kirjattiin, että seura huolehtii asunnosta, ruoasta ja pienestä taloudellisesta tuesta, jos pelaaja sitoutuu raittiuteen.
Arki pysyi kasassa hetken, mutta marraskuussa tuli retkahdus. Lukko irtisanoi sopimuksen, mikä Jantusen mielestä oli pelkästään hyvä asia ja välttämätön osa toipumisprosessia.
– Wiljamin kemialliselle riippuvuudelle piti osoittaa rajat, ja ne on rakkautta. Ei mahdollisteta päihteiden käyttöä enää, Jantunen toteaa.
Retkahduksen jälkeen Myllylä päätti yrittää raitistumista vielä kerran. Tällä kertaa hän otti ohjat omiin käsiinsä, hakeutui hoitoon ja halusi todella toipua. Jantusen mukaan tämä oli käännekohta.
Avaa kuvien katselu
Wiljami Myllylää (vas.) ja Marko Jantusta yhdistävät sekä jääkiekko että päihdemenneisyys. Kuva: Tero Kyllönen / Yle
– Aito toipuminen alkaa vasta, kun ihminen on itse motivoitunut. Wiljami on mahtava esimerkki, että nuorellakin on mahdollisuus toipua.
”Nyt kaikilla on hyvä olla”
Syyskuu 2025. Wiljami Myllylä on ollut raittiina lähes neljä vuotta. Elämä maistuu ja onni löytyy tavallisista nuoren aikuisen asioista, on töitä ja läheiset ihmiset ympärillä.
Jääkiekko ei ole enää ammatti vaan rakas harrastus. Myllylä toimii myös vertaistukena muille urheilijoille, jotka kamppailevat päihdeongelmien kanssa.
Wiljami ja Olivia Myllylän sisarussuhde on ainutlaatuinen.
– Olivia oli usein se, jolle soitin, kun asiat olivat huonosti. Hän tiesi, että olin pohjalla jo ennen kuin itse myönsin sen, Wiljami Myllylä sanoo.
Olivia Myllylä puolestaan kertoo, miten Wiljamin juominen laukaisi omat masennuskaudet ja pakotti kohtaamaan lapsuuden traumat uudelleen.
– Se oli elämäni vaikeimpia asioita. Suurin pelko oli, että menetän Wiljamin – että tämä loppuu huonosti.
Nyt voin olla ylpeä, että me ollaan yhdessä selvitty tästä.
Olivia Myllylä
Kaikki kolme Myllylän sisarusta kantavat isänsä nimikirjoitustatuointia ranteissaan.
– Se ei merkitse meille mitään, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän oli meidän rakas isä, Olivia Myllylä sanoo.
Wiljami Myllylä suhtautuu isänsä muistoon rauhallisesti ja hyväksyvästi.
– Ajattelen, että nyt kaikilla on hyvä olla. Isällä on hyvä olla tuolla ylhäällä ja meillä on hyvä olla täällä. Minun mielestä se on tärkein juttu tällä hetkellä.