Eva-Stina työskentelee luokanopettajana Sipoossa ja Minna Utsjoella. Nyt he kertovat, kuinka paljon opettajana tienaa ja miten työ on muuttunut.
Opettajien uupuminen, oppilaiden lisääntynyt tuen tarve ja riittämättömät resurssit. Koulun ongelmat puhuttavat julkisuudessa, mutta miten opettajan työ on vuosikymmenten aikana muuttunut?
Luokanopettajina yli 30 vuotta työskennelleet Eva-Stina Törnroos ja Minna Karjalainen kertovat.
Minna on työnsä ohessa ollut pitkään kiinnostunut myös laajemmin yhteisten asioiden edistämisestä ja toiminut 12 vuotta kaupunginvaltuutettuna Kuhmossa. Nyt hän työskentelee luokanopettajana Utsjoella.
– Laajoistakin muutoksista huolimatta pidän työstäni yli 30 vuoden jälkeen edelleen, Minna sanoo.
Millaiset työajat sinulla on?
Eva-Stina: ”Opetan neljättä luokkaa Sipoossa. Luokanopettajan opetusvelvollisuusaika on 24 opetustuntia viikossa. Teen noin 90 prosenttista työviikkoa maanantaista torstaihin.
Teen viikossa 7–8 tunnin työpäiviä. Aloitan opettamisen kahdeksalta, ja minulla on viisi oppituntia päivässä. Pyrin tekemään valmistelutyöt koululla, mutta töitä jää välillä kotiinkin.”
Minna: ”Opetan ensimmäistä lukuvuottani Utsjokisuun koulussa yhdysluokassa. Ryhmässäni on yhdeksän 4–6-luokkalaista. Opetus alkaa yhdeksältä ja päättyy kello 14 tai 15. Työskentelen yleensä noin kahdeksasta neljään joko koululla tai kotona.”
Mitä kaikkea työhösi kuuluu?
Eva-Stina: ”Aloitan aamut kotona katsomalla, onko Wilmaan tullut viestejä. Varsinaisen opetustyön lisäksi työhön kuuluu paljon suunnittelutyötä, kuten oppituntien rakentelua ja opetusmateriaalien valitsemista, oppilaiden töiden tarkistamista ja arviointia, palavereita yhteistyötahojen ja vanhempien kanssa, viikoittaiset opettajakokoukset ja yhteistä suunnittelua. Lisäksi valvon välitunteja.
Työpäiväni koululla ovat tiiviitä ja intensiivisiä. Kahvi jäähtyy pääosin kuppiin, eikä vessaan ehdi päivän aikana.”
Minna: ”Työnkuvani on hyvin monipuolinen ja vaatii paljon suunnittelua. Teen viikoittain excelin siitä, mitä oppitunneilla on tarkoitus käydä läpi ja täsmennän sitä yleensä koulupäivää edeltävänä iltana. Lisäksi pidän tuntipäiväkirjaa siitä, mitä kunkin vuosiluokan kanssa tehdään.
Miten opettajan työ on muuttunut urasi aikana?
Eva-Stina: ”Olen toiminut luokanopettajana vuodesta 1987. Yhteistyö huoltajien kanssa on lisääntynyt vuosien kuluessa ja se on intensiivisempää sähköisten välineiden myötä. Kun aloitin, reissuvihko oli uusi juttu: silloin oppilaiden mukana kulki pieni sininen vihko.
Opetuksessani on edelleen käytössä vanhanaikaisesti myös vihkot ja kynät. Uskon, että sillä on runsaasti positiivisia vaikutuksia aivojen kehittymiseen ja keskittymiseen.
Osaamisen taso, jota oppilailta vaaditaan, on laskenut. En haluaisi ajatella, että opettajien uupuminen vaikuttaisi asiaan. Uskon syyn olevan yhteiskunnassa: halutaan, että kaikki suoriutuisivat jonkin keskiverron mukaan. Toisaalta oppilaat ovat monessa asiassa fiksumpia ja tiedostavampia kuin ennen. Iso osa oppilaista tietää yhteiskunnasta paljon enemmän kuin urani alussa.”
Minna: ”Selkeä muutos työssä on moniammatillisuuden lisääntyminen, eli yhteistyötä tehdään esimerkiksi kuraattorin, koulupsykologin ja erityisopettajan kanssa.
Pyrimme siihen, että lapsi saisi tarvitsemansa tuen mahdollisimman varhain. Myös yhteistyö vanhempien kanssa on lisääntynyt. Wilma yhteydenpitovälineenä herättää tunteita suuntaan ja toiseen. Vanhemmat saattavat kokea, että Wilma-merkinnöillä seurataan lasten toimintaa koulussa turhan tarkkaan.
Lapset ovat jo hyvin nuorina eri sosiaalisen median alustoilla, ja sieltä kumpuava maailmankuva johtaa siihen että koulussa joudutaan ratkomaan yhä enemmän lasten välisiä ristiriitoja ja kasvattamaan erilaisuuden hyväksymiseen.”
Kuinka paljon saat palkkaa?
Eva-Stina: ”Peruspalkkani on 3 217 euroa kuussa. Lisäksi saan täydet vuosisidonnaiset lisät, 789 euroa. Verojen jälkeen palkasta jää käteen vähän alle 3 000 euroa. Palkalla pärjää, mutta mitään extraa sillä ei tehdä.”
Minna: ”Luokanopettajan peruspalkka on noin 3 000 euroa. Palkkaan vaikuttavat muun muassa työyhteisön vastuutehtävät ja lisät, joita maksetaan 20 palvelusvuoteen saakka. Tienaan noin 4 500 euroa kuussa, josta jää käteen verojen jälkeen 2 740 euroa.”
Onko palkka mielestäsi linjassa työn vaatimusten kanssa?
Eva-Stina: ”Ei, vaikka olen urani huipulla ja saan täydet ikälisät. Työhön vaaditaan kuitenkin maisterin koulutus ja se on luonteeltaan vaativaa ihmissuhdetyötä, jota tehdään koko ajan vaihtuvissa tilanteissa.
Joistain tehtävistä maksetaan pieniä kuukausipalkkioita. Palkkaan tulee noin 100 euroa lisää, jos luokanopettajalla on jonkin aineen pätevyys yläkouluun.”
Minna: ”Palkka ei ole riittävä, kun ajatellaan, että vaatimuksena on yliopistotason tutkinto ja teemme vaativaa vuorovaikutustyötä. Palkkaus on tuulahdus patriarkaalisesta yhteiskunnasta, jossa hoiva ja koulutus nähdään kutsumusammatteina.”
Mikä työssäsi on parasta?
Eva-Stina: ”Parasta työssä on monipuolisuus ja pedagoginen vapaus eli se, että voi itse harkita, mikä on juuri tietylle oppilaalle tai ryhmälle paras tapa opettaa.
Lasten kanssa on hirveän mukavaa. Joka päivä saa nauraa, ja välillä voi itkukin tulla.”
Minna: ”Laajoistakin muutoksista huolimatta pidän työstäni yli 30 vuoden jälkeen edelleen. Näen, että jokaisessa päivässä on mahdollisuuksia.
Parasta työssä on lasten elämänilo ja vilpittömyys. Myös työyhteisöllä on suuri merkitys paitsi yhteisönä myös kannattelevana voimana.”
Entä mikä työssäsi on vaikeinta?
Eva-Stina: ”Työn haasteet liittyvät siihen, onko minulla riittävästi keinoja saada lapset oppimaan ja ymmärtämään. Jos lapsilla on haasteita omassa elämässään, ne näkyvät myös täällä koulutyössä. Haasteita, yhteiskunnassa ja perheessä olevaa pahoinvointia, on ollut urani alusta asti.
Minulle henkilökohtaisesti työ ei ole kuormittavampaa kuin ennen, mutta tiedän että työn kuormittavuus vaihtelee opettajasta, koulusta ja ryhmästä riippuen.
Tänä päivänä puhutaan, että iso osa lapsista tarvitsee erilaista tukea. Ajattelen, että osittain kyse on siitä, että nykyään diagnosoidaan ja selvitetään. Asioille, jotka ovat olleet olemassa ennenkin, on saatu nimiä ja nyt niihin pyritään reagoimaan.”
Minna: ”Joskus voi olla haastavaa löytää yhteistä suuntaa lapsen parhaaksi. Vaativimmissa tapauksissa opettajan virkavelvollisuuteen kuuluu lastensuojeluilmoituksen tekeminen.
Tässä työssä on aina sata lasissa ja työtä tekee vahvasti omalla persoonalla. Lämminhenkinen kasvatusote vaatii sitä, että on koko ajan läsnä. Se kuluttaa sisäisiä voimavaroja.
Joskus vastuu painaa. Kun yhteiskunnassa jokin asia ei ole kohdallaan, katse kääntyy kouluun. Joskus tuntuu siltä, että opettaja on hermokeskus, jonka pitäisi revetä kaikkialle. Koulu ei yksin pysty ratkomaan esimerkiksi kännykkäongelmaa. Yksittäiset lakimuutokset eivät ole siihen ratkaisu.
Kuormittavuutta lisää se, jos oppilas ei saa tarvitsemaansa tukea. Tuen antaminen edellyttäisi myös sitä, että opettajalla on aikaa oppilaille.”