Samaa mieltä vai eri mieltä? Syksyn ensimmäisissä kuumissa väitteissä NHL-toimituksen Jaso Sairanen, Teemu Utriainen ja Antti Wennström kommentoivat esitettyjä väitteitä.
Väsynyt Florida Panthers on vielä vuodenvaihteessa pudotuspelipaikan ulkopuolella
Wennström: No ei nyt sentään. Eiköhän Panthersilla ole omat vaikeammat jaksonsa, ja divarin voittajaksi on tyrkyllä myös Tampa Bay Lightning, mutta tämä väite pudotuspeliviivan alapuolelle valumisesta vaatisi jo maksimitason konttausta.
Panthers on syvä, vankalla materiaalilla vahvistettu joukkue. Anton Lundellista lähtien ratkaisijoita ja vastuunkantajia löytyy kärjen takaakin. Ehkä ainoa, jolle näen todellista taaperruspotentiaalia, on aina maalivahti Sergei Bobrovski. Taaperrus nyt on voimakas sana, mutta sellaista alakanttiin pelailua on nähty häneltä ennenkin, ainakin runkosarjassa.
Joten ei kyllä ole, vaan sijoilla 2.–3. divisioonassaan.
Utriainen: En yllättyisi pätkääkään Panthersin nihkeästä alkukaudesta. Pelit ovat jatkuneet kolmena kesänä peräkkäin niin pitkään kuin on mahdollista, ja joskus sen on pakko näkyä.
Bobrovski on vielä lomafiiliksillä ja uuden kakkosvahdin Daniil Tarasovin taitoihin en luota yhtään. Puolustajat säästävät voimiaan ja hyökkääjätkään eivät oikein syty syksyn arkipeleihin. Matthew Tkachuk viettääkin alkukauden sairastuvalla.
Joulupukin kiertäessä reellään lahjojaan jaellen on Panthers vielä Atlantin divisioonan viitossijan paikkeilla. Siitä ne pelit vasta alkavat, ja pudotuspelipaikka tulee nihkeästä alkukaudesta huolimatta lopulta vaivattomasti.
Kirill Kaprizov vaihtaa joukkuetta jo kuluvan kauden aikana
Utriainen: Kirill Kaprizov tietää arvonsa. Ei mikään halpa tyyppi ollenkaan. Hiukan halpamainen ehkä, jos niin haluaa asian kokea. Toki työläinen on palkkansa ansainnut.
Minnesota Wild ei tule nyt tarjottua enemmän pistämään rahaa peliin. Ymmärtäähän sen. GM Bill Guerin kilpailee lähinnä itseään vastaan. Kaprizov taasen haluaa olla maailman kovapalkkaisin jääkiekkoilija. Voi hyvinkin olla, ettei hän suostu sopimus tarjousta allekirjoittamaan ennen Connor McDavidia. McDavidilla taas ei ole mikään kiire. Ja siis tilannehan on se, että Kaprizov haluaa kausikohtaisen palkkansa olevan enemmän kuin McDavidilla.
Sopimusvääntö pitkittyy, ja Guerin on se, joka räpsyttää tuijotuskilpailussa ensimmäisenä silmiään. Aikoinaan Marián Gáborík lähti joukkueesta ilmaiseksi, mutta Kaprizovin kanssa ei noin tule käymään. Megakauppaa pukkaa, ja Iso Omena on venäläisille kotoisa paikka. Sinne siis.
Wennström: Surullista, mutta mahdollista. Ja hieman raivostuttavaa.
Ensimmäinen kieltäytyminen jättisopimuksesta, ennätyssopimuksesta nyt tietysti oli suurta teatteria ja taktiikkaa. Osapuolten on kerrottu olevan hyvissä väleissä. Tyypillisiä kommentteja ennen ratkaisujen tekemistä, joskus toki sitten paljastuukin, että kaikki on tulehduksissa.
Minä uskon kuitenkin Wildin ja Kaprizovin onnelliseen yhteiseen loppuun. Kiekkoromantiikkaa, lämpöä, ikuinen liitto. Nimet lyödään vain hieman nyt paljasteltua parempaan jättidiiliin, ja Wildin ikoni sementoi oman asemansa organisaation kaikkien aikojen ykköspelaajana. Aivan järkyttävän taitava pelaaja, ja vaikka Wild on myös pelitapansa puolesta ollut (oli etenkin Dean Evasonin aikaan) kiinnostava joukkue, niin kyllä Kaprizov on se suurin syy seurata heitä.
Laitan korvat tukkoon kaikille isojen markkinoiden houkutuksille! Hys, hys! En kuule mitään!
Huippusyksyn pelaava Matias Maccelli nousee Suomen Olympiajoukkueeseen
Sairanen: Samaa mieltä.
Toronton kirkkaisiin valoihin siirtynyt Matias Maccelli on lopullisen läpimurtonsa kynnyksellä. Taitava turkulainen tulee sopimaan Maple Leafsin tulosketjuihin kuin hansikas käteen – varsinkin nyt kun Leafsilla on Mitch Marnerin lähdön myötä aitoa tilausta Maccellin kaltaiselle pelintekijälle.
Vierelleen Maccelli tulee saamaan niin paljon maalintekotaitoa esimerkiksi Auston Matthewsin, William Nylanderin ja John Tavaresin myötä, ettei hän ole vastaavaa päässyt kokemaan missään.
Maccellin pelipaikka löytyy suurella todennäköisyydellä Leafsin kahdesta kärkiketjusta ja peliaikaa tulee varmasti myös ylivoimalla. Siksi onkin helppo ennustaa, että Maccelli löytyy tulevalla kaudella myös kymmenen tehokkaimman suomalaisen joukosta NHL:ssä.
Se riittää myös Milanon matkaan, sillä Maccellia ei tällä kertaa sivuuteta Suomen miesten olympiajoukkuevalinnoissa.
Wennström: Jos Maccelli pärjää Leafsissa, ei häntä yksinkertaisesti voida sivuuttaa olympiavalinnoissa.
Roolitukset näyttelevät kyllä omaa osaansa Leijonien kokoonpanoa valitessa. Omaan makuuni ja arvaukseeni 4 Nations -turnauksessa mukana olleista Teuvo Teräväiselle ja Joel Armialle voisi kuitenkin jo hiljalleen kuvitella varamiehen roolia. Sanotaan näin, että ainoa asia, mikä hänet voi Suomi-hierarkiassa pudottaa, on se yksinkertaisuus, että valmennusjohto ei näe hänelle paikkaa kahdessa ensimmäisessä ketjussa ja alkaa täyttää jo kolmosketjua rouhijoilla. Mikä on sinällään ehkä sekin hieman venytetysti sanottu, kun Suomen ”rouhijat” ovat niinkin taitavia pelaajia kuten Eetu Luostarinen ja Artturi Lehkonen.
Anaheim Ducks nousee Mikael Granlundin johdolla pudotuspelijoukkueeksi
Sairanen: Eri mieltä.
Anaheim Ducks on eittämättä oikealla tiellä, mutta aika ei ole kypsä pudotuspeleille.
Jos katsotaan Ducksin kokoonpanoa niin hyökkäyksessä on kyllä potentiaalia, varsinkin jos Mason McTavishin kanssa saadaan jatkosopimussolmu aukaistua hyvissä ajoin. Maalivahtipelikin on Lukas Dostalin ansiosta ensiluokkaista, mutta puolustus jättää toivomisen varaa. Oman uransa ehtoopuolella oleva Radko Gudas ja innokkaista kyynärpäistään tunnettu Jacob Trouba eivät riitä kannattelemaan muuten niin nuorta ja kokematonta puolustusta, vaikka siellä yksi jo valmis pelimies onkin Jackson LaComben muodossa.
Viime kaudella Ducksilla oli ongelmia maalinteon ja erikoistilanteiden kanssa ja näihin ongelmakohtiin eivät kesällä tulleet Mikael Granlund ja hiipuva Chris Kreider tuo vielä tarpeeksi isoa muutosta, jotta ankkaparvi pudotuspeleihin asti puskisi. Läntisestä konferenssista löytyy edelleen 8-9 parempaa joukkuetta.
Ducksin aika koittaa vielä, mutta kausi 2025-26 tulee liian aikaisin.
Wennström: Miksipäs ei? No, konferenssissa on tosiaan pelivoimalla mitattuna vielä kovempia joukkueita. Ducksissa pitäisi myös hieman liian monen pelaajan ottaa juuri tällä kaudella niitä isoja harppauksia. Mahdollisuudet eivät ole merkittävän suuret.
Kaikki alkaa kuitenkin näyttämään mukavalta. Aion katsoa alkukaudesta Ducksin pelejä paljon normaalia enemmän, sillä joukkueessa on paljon katsottavaa. Leo Carlssonin NHL-taso kiinnostaa erityisesti. Lisäksi länsirannikon pelit alkavat aikaan, mihin tällaisen keski-ikäisen on helpompi virittäytyä.
Minun kristallipallossani on hieman lisätoivoa siitä, että Golden Knightsin, Kingsin ja Oilersin takana on sopivasti kaaospotentiaalia. Canucks vaihtoi valmentajaa ja tähtipelaajilla on omat murheensa. Flames jälleenrakentaa, ja jos sen kausi lähtee huonosti, voi tulla tyhjennystä. Kraken jälleenrakentaa tai varustautuu uusiksi. Sharks ei ole vielä likimainkaan Ducksin tasolla.
Pisteitä on otettavissa illasta toiseen. Hyvä tästä tulee…