Nina Sointu rakastui vanhaan taloon Raaseporissa ja muutti perheineen sinne Espoon Tapiolasta. Remonttia tehdään hissukseen, koska jos talo on pysynyt paikallaan 300 vuotta, miksi uusimpien asukkaidenkaan tulisi kiirehtiä. Esimerkiksi yläkerran lattialankut ovat olleet työn alla parikin vuotta.

Remonttia ei tarvitse saada valmiiksi kuukauden, vuoden tai kymmenenkään vuoden päästä, uskoo Raaseporissa yli 300-vuotiaassa talossa asuva Nina Sointu.

– Paasaan tästä kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella. Mielestämme elämme pikaremonttikulttuurissa. On pikamuotia, pikaruokaa ja pikaremontteja. Kaikki halutaan saada mahdollisimman nopeasti valmiiksi, laadusta usein tinkien.

Tämä johtaa muun muassa siihen, että remonteissa käytetään materiaaleja, joita ei voi kunnostaa. Kun ne kuluvat tai saavat kolhuja, niistä tulee kaatopaikkamateriaalia ja sen tilalle joudutaan hankkimaan uutta.

Nina näkee, että hitaammasta tahdista on monenlaista hyötyä. Kun aikataulusta ei ole stressiä, päätöksiä ehtii miettimään huolella. Samalla jää aikaa opetella tekemään asioita itse. Budjetointikin on helpompaa.

– Kun jää enemmän aikaa kerätä rahaa, ei tarvitse tehdä kompromisseja siksi, jos jokin maksaisikin vähän enemmän. Se on silloin sen väärti maksaa paksummasta puutavarasta, jota voi hioa ja joka tulee kestämään talossa seuraavat 200 vuotta.

Ninan perhe tekee parhaillaan kotinsa yläkertaan uutta lattiaa. Puutavara on parin kilometrin päästä kaadettua kuusta, joka sai ensin kuivua parin vuoden ajan. Nyt Nina ja hänen miehensä höyläävät sitä hiljalleen lankuiksi.

– Välillä toki tuntuu, että nopeamminkin voisi tehdä, mutta niin kauan kuin katto pitää, millään muulla ei ole niin akuuttia kiirettä.

Pikaremontoinnin sijaan Nina kannustaa kunnostamaan hiljakseen. Näin kompromisseja ei tarvitse tehdä niin paljoa. Nina Sointu

Ostopäätös heti

Oli Ninan sanojen mukaan ”vähän vahinko”, että hänen perheestään tuli vuonna 1696 rakennetun talon viimeisimpiä asukkaita.

Nina ja hänen miehensä alkoivat ensin katsoa itselleen kesämökkiä. Heidän poikansa oli tuolloin noin vuoden vanha, ja Espoon Tapiolassa asuva perhe halusi pihaa ja paikan, jossa voisivat viettää viikonloppuja. Pian ajatus laajeni mökistä vakituiseksi asunnoksi.

Perheen kriteerit täyttäviä ja heidän budjettiinsa sopivia asuntoja tuntui olevan parhaiten Länsi-Uudellamaalla. Eräänä päivänä Nina ja hänen miehensä kävivät asuntonäytössä Fiskarsin kupeessa. Nykyinen koti oli matkan varrella. Se kiinnosti, ja oli myös myynnissä.

Ostopäätös syntyi jotakuinkin samalla sekunnilla, kun perhe astui nykyisen kotinsa ovesta sisään.

– Kiersimme kyllä kiltisti silloisen omistajan perässä, kun hän esitteli taloa kolmen tunnin ajan. Kierroksen päätteeksi sanoimme, että ostamme tämän. Omistaja oli äimän käkenä, että tämänkö perusteella, ettekö halua ensin tehdä kuntotutkimuksia.

Talokaupat tehtiin keväällä 2019 ja muuttamaan perhe pääsi elokuussa 2019.

– Siitä, kun aloimme katsella taloja, meni noin neljä viikkoa ostopäätökseen. Se oli yllätysrykäisy, eikä tarkoituksemme ollut edetä näin nopealla aikataululla.

”Itse purkanut itsensä”

Nina on aiemmin toiminut kiinteistövälittäjänä ja siksi nähnyt paljon taloja ja asuntoja. Nykyiseen kotiinsa astuessaan hän vaikuttui, koska sellaisia ei ole enää kauhean monia.

– Kaikki etsivät vanhoja taloja, joita ei ole ehditty pilata. Kun astuimme kuistilta sisään, katselin vaaleanpunaista seinää, johon oli sabluunalla maalattu koristeellinen kuvio. Ajattelin, että vain arvomuseot näyttävät tältä, mutta tämä voisi olla meidän kotimme.

Ninan perheellä kävi tuuri, koska edelliset omistajat olivat tehneet isoimman pelastustyön. He olivat suoristaneet seiniä, tukeneet perustuksia ja tehneet katosta kestävämmän.

Kun edelliset asukkaat ostivat talon, se oli ehtinyt olla nelisenkymmentä vuotta tyhjillään. Katto vuosi ja talon toinen pää oli sortunut, kun aika oli päässyt tekemään temppujaan. Pihapiirin navetta oli ilman kattoa ja sen seinät olivat sortuneet.

– Jos sanotaan, että jotkut talot ovat purkukuntoisia, tämä oli käytännössä itse purkanut itsensä.

Talo oli ennen tyhjilleen jäämistään ehtinyt toimia myös autoverstaana ja -korjaamona, Nina kertoo. Siitä muistona talon salin lattia oli moottoriöljytahrojen koristama. Salin hieno kaakeliuuni oli aikoinaan viskattu pihalle ja korvattu tehokkaammalla öljylämmityksellä.

Vielä paljon tehtävää

Vaikka edelliset omistajat olivat tehneet paljon, Ninalla ja hänen miehellään oli edelleen paljon tehtävää.

– Kun muutimme, sisustustyylimme oli ämpäreitä lattialla, koska katto jatkoi vuotamistaan. Talo oli ollut pitkään tyhjillään, joten luonto oli ottanut valtaa. Yhdessä nurkassa oli melkein koko seinän kokoinen ampiaispesä ja ampiaiset olivat syöneet itsensä läpi talon sisäpuolelle.

Ninalla oli ennestään remonttikokemusta, tosin pienemmässä mittakaavassa.

– Aikoinaan kerrostaloasunnon keittiöremontti tuntui todella isolta jutulta, mutta nykyisellä kokemuksellani tekisin sen vasemmalla kädellä samalla ruokaa laittaen. Olen oppinut niin paljon uutta.

Nykyisin Ninalla on ystävänsä kanssa Talonhalaajat-podcast, jossa kaksikko kertoo kokemusasiantuntijoina omista remonttikokemuksistaan. Podcastissa myös vierailee eri alojen asiantuntijoita.

Ninan vinkit vanhan kodin etsintään

  • Rakastu ensin tonttiin, koska sitä ei voi muuttaa. ”Taloa voi aina tehdä kodikseen, mutta naapurin talo tulee näyttämään juuri siltä kuin se näyttää ja koulu tulee olemaan juuri niin kaukana tai lähellä kuin mitä se on.”
  • Ota mukaan talon aikakauteen perehtynyt ihminen, kun menet katsomaan vanhaa taloa. ”Hän osaa katsoa tarkemmin teknisiä asioita.”
  • Varaudu yllätyksiin. ”Ikinä ei voi tietää, mitä vanhasta talosta löytyy. Kun yllätyksiin varautuu, silloin ne eivät enää ole yllätyksiä.”

– Rakastuimme taloon tällaisena kuin se on, joten emme haluakaan muuttaa tätä miksikään muuksi, Nina kertoo. Nina Sointu

Piha-alue yksi projekteista

Vanhan, suojellun rakennuksen remontoimiseen liittyy omat kommervenkkinsa. Jos Nina haluaisi esimerkiksi tehdä isoja muutostöitä, vaikkapa siirtää seinien paikkaa, hänen täytyy ensin pyytää museovirastolta lausunto.

– Rakastuimme taloon tällaisena kuin se on, joten emme haluakaan muuttaa tätä miksikään muuksi. Olemme kokeneet, että museoviraston kanssa toimiminen on rikkaus. Se on kuin ilmainen avunantokanava: voimme soittaa vastuuhenkilölle ja sanoa, että olemme miettineet tällaista, osaatteko sanoa, miten se tehdään tai kuka ammattilainen osaisi opastaa meitä.

Talon kunnostuksessa perhe on käyttänyt rakennusaikakaudelle tyypillisiä materiaaleja, muun muassa paperitapetteja ja pellavaöljymaaleja.

Edelliset asukkaat eivät muulta remontoinniltaan ehtineet ehtineet alkaa kunnostaa talon piha-aluetta. Se on ollut yksi Ninan projekteista.