[MAINOS: Otava Oppiminen] Oppimateriaalien puute eriarvoistaa – ”On todella vaikeaa oppia lukemaan ilman kirjaa”

19.9. 7:00

Suomen Kustannusyhdistyksen kartoitus paljastaa, että vuonna 2024 keskimääräinen panostus oppimateriaaleihin oli 145 euroa oppilasta kohden. Oppilaskohtaiset oppimateriaalikustannukset kuitenkin vaihtelevat eri kuntien välillä alle kymmenestä eurosta yli kolmeensataan.

Kunnilla ei ole lakiin kirjattua velvoitetta oppimateriaalien hankintaan. Näin kuntien ja koulujen panostukset oppimateriaaleihin voivat erota suurestikin. Tämä asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan.

Otava Oppimisen sisältöjohtaja Anna-Reetta Sipilä on huomannut, että myös vanhemmat ovat heränneet ongelmaan. Hän muistuttaa, että asianmukaisia oppimateriaaleja saa myös vaatia. Valinnanvaraa kyllä on.

– Ymmärrän hyvin kuntien vaikean taloudellisen tilanteen. Oppimateriaaleihin käytettävä summa on kuitenkin keskimäärin alle kaksi prosenttia opetukseen käytetyistä menoista. Se pitäisi suojata tuottavuustavoitteilta ja leikkureilta, Sipilä sanoo.

– Herääkin kysymys, pitääkö oppimateriaalien olla tuottavuus- ja säästötavoitteiden piirissä.

”On hurjaa, että osa oppilaista joutuu opiskelemaan ilman kirjaa”

Oppikirjojen ja laajempien materiaalikokonaisuuksien sijaan koululaiset saattavat opiskella yksittäisiä aineita tai kokonaisia vuosiasteita pelkästään vihkoista tai monisteista.

Pahimmillaan tämä tarkoittaa, että yhden koulun oppilailla on uudet oppi- ja tehtäväkirjat sekä opiskelua tukevat digitaaliset materiaalit, mutta toisessa koulussa samaa ainetta opiskellaan pelkistä monisteista.

Helsinkiläinen opettaja Johanna Lehtinen kertoo kuulleensa kouluista, joissa ei ole riittävästi oppikirjoja jokaiselle oppilaalle. Tämän seurauksena oppilaat joutuvat vuorottelemaan, kuka saa kirjan minäkin päivänä luettavakseen.

– Onneksi koulussamme ei ole tällaista tilannetta. On todella hurjaa, että osa oppilaista joutuu opiskelemaan ilman kirjaa. Se on todella eriarvoistavaa, Lehtinen sanoo.

Luokanopettaja Johanna Lehtinen on saanut tunnustusta oppilaiden lukuinnon eteen tekemästään työstä. Kuva: Jussi Riekki

Jos kirjoja on riittävästi jokaiselle, usein ne ovat niin käytettyjä, että kannet puuttuvat.

– Mielestäni pitäisi olla minimivaatimus, että lukukirja ei olisi kuin rekan alle jäänyt tai kokonaan alleviivattu. Meillä Suomessa tehdään hyviä kirjoja, niin miksi niitä ei saada käyttöön? Lehtinen pohtii.

Kotimaisten oppimateriaalien taustalla on opetussuunnitelma ja tutkittu tieto

Otava Oppimisen Anna-Reetta Sipilä korostaa, kuinka opettajilla tulisi säilyä pedagoginen vapaus opettamiseen, tunteehan opettaja itse oppilaansa parhaiten.

– Opettaja on varmasti paras henkilö päättämään, missä tilanteessa hänen oppilailleen sopii painettu kirja ja milloin digitaalinen materiaali. Formaatilla ei ole suurta merkitystä, kunhan se on laadukkaasti toteutettu – tarvitsemmehan nykymaailmassa myös digitaalisia taitoja, Sipilä muistuttaa.

Oppimateriaali konkretisoi oppimistavoitteet ja auttaa myös huoltajia näkemään, mitä lapsilta odotetaan. Anna-Reetta Sipilä kuitenkin korostaa luku- ja tehtäväkirjojen roolia erityisesti lasten oppimisessa.

– On todella vaikeaa oppia lukemaan ilman luettavaa kirjaa. On myös hankala harjoitella asioita, jos ei ole harjoituskirjoja, Sipilä sanoo.

”

”Suomessa kustannetun oppimateriaalin pohjalla on aina tieteellinen maailmankuva, mikä on tässä maailmantilanteessa todella tärkeää.”

Yksi oppikirjasarja pitää yleensä sisällään useita kirjoja, joiden taustalla on kymmenien ihmisten yhteinen, vuosia kestävä työ. Sarjan ympärille rakentuu pedagogisesti eheä polku, jota on suunnittelemassa pedagogiikan asiantuntijoita, mutta myös videotuotannon, visuaalisen suunnittelun ja musiikin ammattilaisia.

Oppimateriaaleihin kuuluu painetun kirjan lisäksi esimerkiksi yhteisiä materiaaleja, jotka ovat Sipilän mukaan sitä tärkeämpiä, mitä nuorempia oppilaat ovat. Myös kirjojen iällä on väliä, sillä uudet kirjat noudattavat viimeisintä opetussuunnitelmaa, jolloin myös opetettava tieto on ajantasaista.

– Teemme Suomessa oppimateriaalit aina kulloinkin voimassa olevan opetussuunnitelman pohjalta. Lisäksi Suomessa kustannetun oppimateriaalin pohjalla on aina tieteellinen maailmankuva, mikä on tässä maailmantilanteessa todella tärkeää, Sipilä kertoo.

”Oppimateriaali voi olla ainoa kirja, jota lapsi lukee kotona”

Lasten ruutuaika ja puhelimien käyttö kouluissa on herättänyt paljon keskustelua viime vuosina. Anna-Reetta Sipilä muistuttaa, että digilaitteiden vastapainoksi tarvitaan myös painettuja oppimateriaaleja.

– Pienillä oppilailla ei välttämättä ole digilaitteita, eikä kaikilla yläkoululaisillakaan ole kuin oma kännykkä. Myös tästä syystä oppikirjan vieminen kotiin tukee oppimista ja antaa paremman kontekstin opittavalle asialle, Sipilä kertoo.

”

”On valitettava totuus, että kaikilla ei ole yhdenvertaista pääsyä tietoon. Siksi oppimateriaali voi olla ainoa kirja, jota lapsi lukee kotona.”

Lehtinen kertoo tuntemastaan opettajasta, jonka oppilaat nostivat arvosanojaan jopa kahdella sen jälkeen, kun hän aloitti säännöllisten lukuläksyjen määräämisen. Myös Lehtinen vannoo painettujen kirjojen nimeen ja vaatii lapsille yhdenvertaista pääsyä oppimista tukevien materiaalien pariin.

– Itse rummutan ikuisesti lukemisen puolesta. Ei saisi olla kiinni siitä, missä kunnassa lapsi asuu, vaan oppimisen pitäisi olla yhdenvertaista ympäri Suomen. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus oppikirjoihin, Lehtinen sanoo.

”On surullista, että kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta omaan lukukirjaan”

Lehtisellä on myös itsellään kokemusta oppikirjojen ja lukemisen vaikutuksesta oppilaiden koulumenestykseen. Hänen luokkansa on parhaillaan mukana väitöskirjatutkimuksessa, jonka osana kaikki oppilaat saavat ikiomat ympäristöopin oppikirjat.

Kirjat jäävät oppilaille lukuvuoden jälkeen, joten he saavat tehdä merkintöjä kirjoihin. Lisäksi oppilaat voivat harjoitella uudenlaisia lukustrategioita, kun jokainen ehtii tutustua sisältöön omassa tahdissaan. Kokeilu on vasta alussa, mutta Lehtinen on jo huomannut ikiomien kirjojen vaikutuksen.

– Näen, kuinka paljon paremmin oppilaat löytävät tiedon ja kuinka he vastaavat kysymyksiin, Lehtinen kehuu.

Monet oppilaat kokevat oppivansa paremmin, kun saavat tehdä merkintöjä kirjaan.

Oppikirjat ja -materiaalit ovat opettajille keskeinen työväline, mutta niiden puute ajaa osan opettajista kopioimaan materiaaleja luvatta. Ääritapauksissa vanhemmat ovat ostaneet lastensa oppikirjat itse, jos niitä ei ole tarjottu koulun puolesta.

Otava Oppimisen Anna-Reetta Sipilä muistuttaa, että Suomen peruskoulu tavoittaa puoli miljoonaa oppilasta joka päivä. Hänen mielestään koulu olisi loistava paikka tasata kotitaustan tuomia eroja.

– Mielestäni peruskoulumme on Suomessa todella hyvä ja siellä tapahtuu ihan hirveän hyviä asioita. On kuitenkin valitettava totuus, että kaikilla ei ole yhdenvertaista pääsyä tietoon. Siksi oppimateriaali voi olla ainoa kirja, jota lapsi lukee kotona, Sipilä sanoo.

”Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus oppikirjoihin”

Sipilä toivoo, että kunnissa mietittäisiin, miten jokaiselle oppilaalle varmistetaan riittävät oppimateriaalit. Hän myös muistuttaa, että Ruotsissa havahduttiin oppimistulosten heikkenemiseen ja nyt oikeus oppimateriaaleihin on nostettu koululakiin.

Lisäksi Sipilä odottaa jonkin kunnista näyttävän esimerkkiä ja päättävän oppimateriaalien varmistamisesta kouluille.

– Myös vanhemmat pystyvät kuntalaisina ja kaupunkilaisina vaatimaan ja vaikuttamaan. Nyt syksyllä päätetään ensi vuoden budjettiasioista, joten niihin voi vaikuttaa oman kunnanvaltuutetun kautta. Jos oppimateriaalia ei ole, niin se on kunnan tai kaupungin arvovalinta eikä johdu opettajan päätöksestä tai siitä, etteikö materiaaleja olisi kustantajilla tarjolla, Sipilä sanoo.

Myös Johanna Lehtisen mielestä oppikirjoista leikatessa säästetään väärästä paikasta.

– Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus hyviin, ajantasaisiin ja siisteihin oppikirjoihin. On huolestuttavaa, jos jokaiselle lapselle pitää olla luokassa oma tietokone, mutta tarjolla ei ole omaa oppikirjaa. Mielestäni se ei ole oikea suunta, Johanna painottaa.

– Jos olemme huolissamme lasten oppimisesta ja koulumenestyksestä, niin kyllä me tarvitsemme opiskeluun hyvät välineet. Ja tietenkin me tarvitsemme hyvät opettajat. Heillä pitäisi kuitenkin olla oikeus välineisiin, joilla mahdollistetaan oppimista. Koen, että oppikirjat ovat tässä keskeisessä roolissa.

• Kuntakohtaisesti oppimateriaaleihin käytettiin vuonna 2024 keskimäärin 145 € oppilasta kohden.

• Erot kuntien välillä ovat suuria: vuonna 2024 oppimateriaalikustannukset vaihtelivat alle kymmenestä eurosta yli kolmeensataan per oppilas.

• Oppimateriaalien osuus on alle kaksi prosenttia kuntien koulutukseen käyttämistä menoista.

• Esimerkiksi Ruotsissa valtio tukee kuntien oppimateriaalihankintoja suoraan.

• Suomessa kustannetaan laadukkaita oppikirjoja sekä digitaalisia materiaaleja, jotka perustuvat viimeisimpään opetussuunnitelmaan sekä tieteelliseen maailmankuvaan.

Lue lisää kuntien oppimateriaalipanostuksista Suomessa.