ELOKUVA-ARVIO. Jos Täydellisten vieraiden konsepti tuntuu epäilyttävän tutulta niin ei syytä huoleen.
Rike Jokelan ohjaama elokuva nimittäin on suomalainen versio, ellei peräti kopio, Paolo Genovesen vuoden 2016 Salaisuuksien illallisesta. Siinä joukko vanhoja ystävyksiä istui iltaa yhteisen pöydän ääressä ja päätti pelata klassisen pullonpyörityksen digitaalista versiota: jokainen asetti kännykkänsä illallisen ajaksi pöydälle, jokainen saapunut puhelu kuunneltiin porukalla, ja kaikki viestit luettiin ääneen.
Käsikirjoittaja Juha Jokela ei ole lähtenyt suuremmin modifioimaan Salaisuuksien illallisen perusideaa, vaan on tuonut jutun sellaisenaan suomalaiseen syysiltaan ja tähän päivään.
Kaveriporukan ydin on neljässä miehessä, jotka ovat aloittaneet yhteiset illanvietot jalkapallon kisastudiona. Keski-iän myötä mukaan on tullut puolisoita, ja Valioliigan ottelukierros on jäänyt taustakohinaksi – viimeistä futiksesta kiinnostunutta porukan jäsentä jopa paheksutaan tämän vilkaistessa puhelimestaan matsin väliaikatilannetta.
Jossain taustalla kuu on pimenemässä, ja parvekkeelle on rontattu kaukoputki verikuun ihailemista varten. Luonnonilmiö kuitenkin unohtuu, kun porukan puhelimet alkavat piippaamaan.
Niin kuin Paolo Genovesen lähdetekstissä myös Täydellisissä vieraissa kännyköiden välittämä bittivirta muuttaa viesti kerrallaan illan tunnelmaa ja lopulta romahduttaa ihmisten elämät. Jokaisella osallistujalla on omat pienet ja hiukan isommatkin salaisuudet, joiden paljastumisesta ei seuraa mitään hyvää. Naamiot putoavat, parisuhteet murskaantuvat ja ikuisiksi kuvitellut ystävyydet saavat lommoja kylkeensä.
Valkoiset valheet pitävät meidät elossa ja onnellisina ja kerrassaan tekevät meistä inhimillisiä olentoja, Täydelliset vieraat esittää. Valkoisilla valheilla ihminen välttää loukkaamasta lähimmäistään ja osoittaa kykyään empatiaan.
Täydelliset vieraat on filmattua teatteria, mutta pelkästään hyvässä merkityksessä. Varsinaisia elokuvailmaisun keinoja ei tarvitse käyttää, sillä lähes kokonaan yhteen huoneeseen sijoittuvana kamarinäytelmänä koko juttu on intiimiä draamaa, jonka ei ole tarkoituskaan laventua ulkomaailmaan. Elokuvan katsoja on kuin tirkistelijä, joka huoneen nurkassa tarkkailee draaman osapuolten elämien mullistumista.
Kerronnan rytmi on napakka ja koko ajan lisää kierroksia keräävä. Intensiteetti säilyy hämmästyttävän hyvin aina Täydellisten vieraiden vaihtoehtoiseen lopetukseen saakka. Siinä Jokela todistaa, kuinka rehellisyys ei aina perikään maata ja joskus vaikeneminen suojelee itseä ja läheisiä armeliaammin kuin raaka rehellisyys.
Rike Jokelan metodissa paljon jää näyttelijöiden vastuulle. Hyvä niin, sillä Täydellisten vieraiden ensemble on – täydellinen. Laura Birn tulkitsee illallisen tunnelman kääntymisen päälaelleen kasvojensa pienellä ilmeenmuutoksella, ja Pekka Strang näyttelee illan isännän rooliaan auktoriteetilla kuten aina.
Täydellisten vieraiden jännite ja koskettavuus kumpuaa sen tarjoamasta samaistumispinnasta. Jokaisella meillä on kännykkä ja kaikkien elämät, salaisuuksineen, lymyävät sen sisällä. Ja kun nuo yksityisiksi luokiteltavat asiat nostetaan kirjaimellisesti pöydälle, paremmankin väen kauluspaidan niskat hikoavat, kajalit valuvat ja deodorantit pettävät.
TÄYDELLISET VIERAAT (Suomi 2025). Ohjaus: Rike Jokela. Käsikirjoitus: Juha Jokela ja Rike Jokela. Kuvaus: Anssi Leino. Leikkaus: Jussi Lehto. Musiikki: Juri Seppä ja Tuomas Väinölä. Näyttelijät: Laura Birn, Hannu-Pekka Björkman, Pirjo Lonka, Malla Malmivaara, Joonas Saartamo, Pekka Strang, Jani Volanen, Elina Patrakka, Vesa Vierikko.