Juttu tiivistettynä
- Hämeenlinnassa uuden Assi-sairaalan julkisivun varjohahmot herättävät paheksuntaa sosiaalisessa mediassa.
- Taiteilija Tuula Närhisen varjohahmot ovat nimeltään Tervetulijat.
- Assi-sairaalan taidehankinnat ovat maksaneet 800 000 euroa, mikä on vain 0,2 prosenttia rakentamiskustannuksista.
- Julkisen taiteen tilaaminen on lisääntynyt Suomessa, ja monissa sairaaloissa on runsaasti taidetta.
- Taiteilijat kokevat julkisen taiteen byrokratian rajoittavan luovuutta ja heikentävän taiteen merkitystä.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Hämeenlinnan uuden Assi-sairaalan julkisivulla olevat varjohahmot ovat herättäneet paheksuntaa sosiaalisessa mediassa. Taiteilija Tuula Närhisen luomia varjomaisia olentoja pidetään liian pelottavina sairaalaan.
Julkisten rakennusten, varsinkin sairaaloiden taideteoksien valitseminen on vaativaa. Sairaala on erityinen julkinen tila. Taideteosten on oltava helposti puhdistettavia ja huollettavia: niiden pitää myös sopia hyvin erilaisiin tiloihin ja yleensä potilaat makaavat vuoteissa.
Lasten osastot, psykiatrian osastot tai hiljainen huone, jossa voi pysähtyä kohdatessaan ahdistavia tilanteita, ovat erilaisia ympäristöjä kuin eteisaula.
Assi-sairaalan taidehankintojen mottona on ollut ”inhimillinen ja terveyttä edistävä sairaala”. Taidehankinnat palkkoineen ovat maksaneet 800 000 euroa, mikä on 0,2 prosenttia rakentamiskustannuksista.
Julkinen taide kuuluu jo sairaaloiden arkeen
Suomessa julkisen taiteen tilaaminen on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi vuonna 2023 kunnista 31 prosenttia ilmoitti käyttäneensä yhden prosentin rakentamiskustannuksista taiteen hankintaan.
Aikaisemmin sairaaloiden seinät olivat valkoisia. Nykyään monissa uusissa sairaaloissa on runsaasti taidetta. Näitä ovat esimerkiksi Oulun yliopistollinen sairaala, Turun T-sairaala ja Helsingin uusi lastensairaala. Vuodesta 2014 alkaen taidehankkeita on tuettu 4,4 miljoonalla eurolla. Esimerkiksi vuoden 2024 aikana myönnettiin 500 000 euroa uusille hankkeille, kertoo Taiteen edistämiskeskus.
Assin taidetyöryhmässä on ollut sairaalan henkilökunnan, OmaHämeen, ArsHämeen, Hämeenlinnan taidemuseon, rakennuttaja Skanskan sekä asiakkaiden edustaja. Työryhmä kokoontui kuuden vuoden aikana 27 kertaa. Viimeinen kokous pidettiin maanantaina.
Sairaalan asiakkaita taidetyöryhmässä edustanut Pirkko Mattila sanoo, että häntä on kuultu. Hänen mukaansa lähtökohtana on ollut Ahvenistonmäen historia ja parantolan väki.
– Nämä kuusi vuotta ovat olleet haastavia, mutta kyllä me olemme onnistuneet, Mattila sanoo. Hän oli itsekin virkkaamassa pitsiä aulan taideteokseen.
Avaa kuvien katselu
Pääaulan suunnittelukilpailun voitti Pekka ja Teija Isorättyän pitsipaloista koostuva Baby Whale -teos. Hämeenlinnalaiset ovat virkanneet tai lahjoittaneet siihen pitsit. Yhteisöllisyyttä pidettiin tärkeänä. Kuva: Maarit Piri-Lahti / Yle
Taidekoordinaattori Kirsi Pitkänen toteaa, että asiantuntijoiden arvioon pitää luottaa. Julkisten tilojen taiteen täytyy kestää myös aikaa ja tarjota syvyyttä, ei vain toimia koristeena.
– Hankalinta on se, että teoksen kokeminen on aina henkilökohtaista. Kehotan rohkeasti tutustumaan sairaalan teoksiin ja muodostamaan oman mielipiteen. Toki se voi olla sen jälkeenkin kriittinen, mikä on ihan hyväksyttävää, Pitkänen sanoo.
Pitkään päivystänyt muistuttaa itsekin varjohahmoa
Taiteilija Tuula Närhinen kertoo ottaneensa valokuvia omasta varjostaan kalliolla, jonka lätäkköinen pinta vääristi hahmoja. Näistä 15 varjokuvasta syntyi teossarja uuden keskussairaalan Ahvenistontien puoleiseen julkisivuun. Teoksen olentojen on sanottu olevan sairaalan suojelijoita.
Kun kysyimme lähellä olevan päiväkodin lapsilta, mitä kuvissa näkyy, he näkivät hirviön, suden ja hyviksiä. Hassuinta lasten mielestä oli, kun teokset näyttivät seuraavan heitä.
Avaa kuvien katselu
Taiteilija Tuula Närhisen teossarja on nimeltään Tervetulijat. Kuva: Dani Branthin / Yle
Anestesiasairaanhoitaja, leikkausosaston superkäyttäjä ja taiteen harrastaja Virpi Ylitalo vertaa Assi-sairaalan julkisivun rohkeita henkilöhahmoja sairaalan työntekijöihin.
– Ihminen, joka päivystää kaksikymmentä tuntia ja tekee kaiken voitavansa potilaiden eteen, saattaa aika pitkälle jo muistuttaa sairaalan seinässä olevaa hahmoa. Ainakin henkisesti, hän kuvailee työtään.
Yleisön reaktioita ennakoidaan liikaa
Virpi Ylitalo uskoo Närhisen teoksen arvostuksen kasvavan ajan kuluessa. Hän olisi kuitenkin toivonut enemmän rohkeampia taideteoksia uuteen sairaalaan.
Taiteen tohtori, kuvataiteilija Mika Karhu arvostelee suomalaisen julkisen taiteen varovaisuutta ja keskinkertaisuutta. Hänen mukaansa taidehankinnoissa pyritään välttämään kiistoja ja ennakoidaan liikaa yleisön reaktioita.
Karhu näkee ongelmaksi järjestelmän, jossa taidebyrokratia on saanut yhä enemmän valtaa ja taiteilijoiden ammattitaito on sivuutettu. Hän kutsuu ilmiötä sisäänrakennetuksi sensuuriksi.
Avaa kuvien katselu
Mika Karhu pitää janakkalalaisen Simo Ripatin työtä visuaalisesti mielenkiintoisena ja hiljaiseen tilaan rohkeana teoksena. Kuva: Dani Branthin / Yle
Taiteilijoiden ehdotukset julkiseksi taiteeksi ovat Karhun mukaan laskelmoituja, koska he tietävät, millaista taidetta järjestelmä suosii. Tämä johtaa kulttuurisesti merkityksettömään taiteeseen.
Karhu nostaa esimerkiksi Hugo Simbergin teoksen Kuoleman puutarha. Tampereen tuomiokirkon maalaus herätti aikoinaan seurakuntalaisissa kovaa vastustusta, mutta toteutettiin silti. Nyt se on kulttuurihistoriallisesti merkittävimpiä julkisia taideteoksia Suomessa. Tällainen syvempi ajattelu jää nykyään piiloon julkisesta taiteesta, sanoo Karhu.