Danny ja Michael Philippoun toinen täyspitkä elokuva vie kauhumetaforansa trauman, hyväksikäytön ja surun käsittelyssä todella epämiellyttäville tasoille.
Ensi-ilta: 15.8.2025
Alkuperäisnimi: Bring Her Back
Ohjaus: Danny Philippou & Michael Philippou
Käsikirjoitus: Bill Hinzman & Danny Philippou
Pääosissa: Sally Hawkins, Billy Barratt, Olga Miller, Sally-Anne Upton, Stephen Phillips
Pituus: 105 minuuttia
Ikäraja: K18
Australialaisveljekset Danny ja Michael Philippou todistivat parin vuoden takaisella Talk to Me -debyyttitäyspitkällään osaavansa kirjoittaa ja ohjata erityisen uskottavasti teini-ikäisiä hahmoja.
Demonikauhuleffa erottui genressään edukseen aidon oloisten yllytyshullujen teinien ansiosta.
Myös veljesten Bring Her Back -elokuvan pääosissa nähdään mainiosti rustattuja lapsi- ja teinihahmoja, mutta tyyliltään uutuus eroaa reippaasti debyytistä. Veljekset eivät edelleenkään luota halpoihin jump scare -säikyttelyihin. Meillä aivan aiheesta K18-ikärajan saanut leffa on edeltäjäänsä enemmän surullisen ahdistava ja häikäilemättömän julma kuin pelottava.
Bring Her Backin levittäjä A24 on tuonut viimeisen vuosikymmenen aikana valkokankaille lukuisia traumatisoituneisiin hahmoihin keskittyviä elokuvia. Suru on todelllista kauhua -alagenren parhaita edustajia ovat esimerkiksi Ari Asterin Hereditary ja Midsommar.
Philippoun veljekset vievät kauhumetaforansa trauman, hyväksikäytön ja surun käsittelyssa todella epämiellyttäville leveleille, useiden gorekohtausten sisältäessä liki sadistista kehokauhua.
Kuva: © A24
Sally Hawkins erilaisessa roolissa
Yhdysvalloissa meidän K16-ikärajaamme vastaavalla R-leimalla julkaistu Bring Her Back on yksi harvoista moderneista kauhuleffoista, joka ansaitsee K18-merkinnän. Sen ääriväkivalta kohdistuu useampaan otteeseen liki puolustuskyvyttömiin hahmoihin. Muutama kohtaus saanee jopa kovimmin kauhufanin kavahtamaan.
Leffan nuorten näyttelijöiden lisäksi aina mainio Sally Hawkins pääsee esittelemään erilaista puoltaan. Hän jätti kolmannen Paddington-elokuvan ja sen taatusti suuremman palkkion väliin Bring Her Back -roolin takia. Valinta oli ehdottomasti oikea.
Hawkinsin esittämässä Laura-sijaisäidissä on paljon samaa kuin hänen Mike Leigh’n vuoden 2008 Happy-Go-Lucky-leffassa esittämässään ylienergisessä Poppy-hahmossa. Touhottajatäti on päällisin puolin väsymätön häseltäjä, mutta aivan pinnan alla vaanii menetyksen tuskan tuottama silkka ilkeän vaarallinen hulluus.
Entinen sosiaalivirkailija on menettänyt tyttärensä ja tarjoaa nyt sijaiskotia vastaavassa tilanteessa oleville nuorille.
Kuva: © A24
Omituinen Oliver
17-vuotias Andy (Billy Barratt) ja hänen näkövammainen pikkusiskonsa Piper (Sora Wong) päätyvät Lauran hoiviin, ainakin siihen asti kunnes veli on täysi-ikäinen ja voi ryhtyä siskonsa huoltajaksi. Kaksikon yksinhuoltajaisä kuolee sairaskohtaukseen suihkussa, josta sisarukset löytävät tämän veden yhä valuessa.
Vesiteema kulkee mukana läpi elokuvan, syyn tullessa selville aivan loppupuolella. Lauran edesmennyt Cathy-tytär oli myös sokea ja hukkui perheen talon takapihan uima-altaaseen, joka on nyt ymmärrettävästi tyhjä. Omalaatuinen Laura on sijaisäiti myös mykälle ja mystiselle Oliver-pojalle (Jonah Wren Phillips), jonka kummallisen käytöksen nainen laittaa trauman piikkiin.
Andy alkaa epäillä liki saman tien syrjäiseen taloon muutettuaan, että jokin on pielessä ja pahasti. Laura aloittaa järjestelmällisen gaslightingin, manipuloiden nuoren miehen uskomaan ainakin osittain, ettei hän kykene pitämään siskostaan huolta. Piper alkaa uskoa kahjoa naista, joka kääntää siskon veljään vastaan sairain keinoin.
Andylle ja katsojalle on alusta asti selvää, että sijaisäiti on kajahtanut. Hän pitää mykkää Oliver-poikaa jatkuvasti lukittuna huoneeseensa, juottaa alaikäisille viskiä ja rakastaa kuollutta koiraansa niin paljon, että säilyttää täytettyä otusta olohuoneen nurkassa.
Kuva: © A24
Ei lainkaan armoa
Äärimmäisen epämiellyttävä hulluus hiipii salakavalasti mukaan tarinaan. Leffan järkyttävimmät kohtaukset menevät väkisin ihon alle. Andyn epäilys omasta sekoamisestaan tarttuu katsojaan karmivalla tavalla, ahdistuksen muuttuessa loppua kohden liki sietämättömäksi. Esimerkiksi kohtaus, jossa keittiöveitsi kohtaa hampaat ja suun niiden omistajan omasta tahdosta jää kummittelemaan mieleen.
Danny Philippoun jälleen yhdessä Bill Hinzmanin kanssa käsikirjoittama Bring Her Back on silkkaa tunnelmaa ja toinen toistaan rankempia väkivallanpurskahduksia. Visuaalisesti elokuvasta tulee paikoin mieleen japanilaiset kauhuleffat, jota Laura-äidin toistuvasti tuijottamat suttuiset VHS-nauhat vain korostavat.
Netin pimeältä puolelta peräisin olevat tallenteet avaavat kuollutta tytärtään kaipaavan ja surevan äidin suunnitelmaa auki ehkä hieman liikaakin. Ohjaajaveljekset luottavat silti näytä, älä kerro -tyyliin, antaen katsojan ihmetellä syitä yliluonnollisen häiriintyneisiin tapahtumiin.
Myös Talk to Men kuvanneen Aaron McLiskyn kiertelevä ja kaarteleva kamera korostaa edeltäjäänsä rujompaa tunnelmaa. Tuttavalliset lähikuvat huijaavat katsojan kuvittelemaan kaiken olevan ainakin hetkellisesti hyvin. McLiskyn kuvat esittelevät leffan kauheuksia myös tahallaan hieman liian pitkään, antamatta lainkaan armoa.
Kuva: © A24
Likainen olo
Hawkinsin lisäksi kaikki nuoret näyttelijät ovat erinomaisia. Toivottavasti leffan jo ensi viikolla Jenkeissä julkaistavan Blu-rayn bonusmateriaalilta löytyy selitys kuinka Jonah Wren Phillipsin esittämän Oliver-pojan osuudet on taltioitu. Melkoinen osa hänen kohtauksistaan sisältää materiaalia, jota juniorille ei todellakaan voi näyttää. Jo pojan pelkkä maskeeraus on painajaismateriaalia.
Säveltäjä Cornel Wilczekin uhkaava score ja Emma Bortignon särisevä ja oudosti muriseva äänisuunnittelu tukevat taitavasti rauhassa omalla painollaan kohti karmivaa loppua kulkevaa kertomusta. Toismaailmallisen ääniraidan ja suurilta osin kameran edessä toteutettujen veristen erikoistehosteiden yhdistelmä pysäyttää kylmällä julmuudellaan.
Bring Her Back voisi olla vielä vähän pelottavampi, mutta sen surun ja menetyksen riivaamat hahmot ja karmeat teot saavat taatusti aikaan huonon olon. Leffa jyrää katsojan yli, jättäen jälkeensä likaisen olon.
BRING HER BACK
”Bring Her Back on onnistuneen voimakas ja ahdistava kauhuelokuva, jonka loppu leviää veljesten edellisen elokuvan tavoin hieman käsiin.”
