One Battle After Another ei ole vain Paul Thomas Andersonin mestariteos, jossa sävy vaihtuu häkellyttävän taitavasti komediasta ja takaa-ajotoiminnasta Hollywood-elokuvalle harvinaiseen ahdistavuuteen. Se on myös tinkimätön poliittinen purkaus solidaarisuuden puolesta. Itsestäänselvyydet tai opettavaisuus eivät Andersonia kiinnosta.
Jo ensimmäinen vartti vyöryttää enemmän ristiriitoja kuin tyypillisen vuoden koko amerikkalainen elokuvatuotanto.
Leonardo DiCaprio näyttelee vasemmistolaisen terroristiryhmän jäsentä, joka vetäytyi vauvaikäisen tyttärensä kanssa pikkukaupunkiin, kun virkavalta pääsi porukan jäljille. Rämäpää on käräyttänyt aivonsa alkoholilla ja huumeilla. Tyttärestä (Chase Infiniti) kasvoi vastuullinen ja tiedostava teini.
Elokuva alkaa hurjilla kierroksilla radikalismin kuvauksena, tarjoaa suvannon luuserin perhe-elämässä ja ryntää taas action-rytmiin, kun vainoajat saapuvat kaupunkiin. Melkein kolmen tunnin kesto on perusteltu.
Andersonin fresko käsittelee sukupolvien kuilua, rodullistamista, kapinaideologian taantumista sekä sitä, miten etnofasismi tuli Amerikkaan maahanmuuttokritiikiksi puettuna. Satiirin puolelle astutaan Sean Pennin äärioikeistolaisen everstin seurassa, mutta ohjaajan palettiin ei kuulu kyynisyys. Väkivalta on järkyttävää, sen tekijöiden asenteet kylmäävämpiä.
Anderson kirjoitti ja ohjasi kunnianhimoiset Boogie Nightsin (1997) ja Magnolian (1999) alle kolmikymppisenä. Viileät There Will Be Blood (2007) ja The Master (2012) kirvoittivat vertauksia Stanley Kubrickiin.
Inherent Vice (2014) oli postmodernistikirjailija Thomas Pynchonin teokseen pohjautuva masentunut hippifarssi, ja nyt alkutekstit mainitsevat inspiraation lähteeksi Pynchonin romaanin Vineland.
Aiemmin Anderson on julistanut nostalgiaa 1970-luvun amerikkalaiselle draamalle ja elämäntavalle. Uuden elokuvan maailma on niin lähellä Yhdysvaltojen vuoden 2025 todellisuutta, että edes juoniainekset viranomaisten kuolemanpartioista eivät tunnu liioittelulta. Absurdiikkaa on myös radikaalijengin ylilyönneissä, olivatpa kyseessä vallankumouksellisten seksuaaliset motiivit tai korrektin kielenkäytön edellyttäminen hengenvaarallisessa tilanteessa.
Yläpuolella on rakkaudellisuus. Agit prop -elokuva tuskin uskaltaisi muistuttaa ihmissuhteiden kipeydestä ja läheisyyden tarpeesta.
Inhimillisyyttä Anderson suo myös rasistisalaliiton jäsenelle, jonka heikkoudet paljastavat rikkinäisen sielun.
Paul Thomas Anderson: One Battle After Another. Elokuvateattereissa 26.9. ★★★★★
