Täydelliset vieraat, Suomi 2025. Ohjaus: Rike Jokela. Käsikirjoitus: Juha Jokela. Kuvaus: Anssi Leino. Pääosissa: Laura Birn, Hannu-Pekka Björkman, Pirjo Lonka, Malla Malmivaara. – Plaza & Star, Oulu.
Italialaisen Paolo Genovesen ohjaaman ja ideoiman Salaisuuksien illallinen -draamakomedian (2016) asetelma on todettu niin herkulliseksi ja teemat yleismaailmallisiksi, että elokuvasta on tehty paikalliset versiot ennätyksellisesti jo peräti 27 maassa tai kielialueella.
Täydelliset vieraat -nimen saaneen Suomi-version ovat tehneet ohjaaja Rike Jokela ja hänen käsikirjoittajaveljensä Juha Jokela. Ja ihan mukavasti konsepti tuntuu taittuvan tännekin.
Elokuvassa on seitsemän tasapäistä keskushenkilöä, joilla jokaisella on yhtä tärkeä rooli jännitteiden kasvattamisessa. Heidän elämäntilanteitaan taustoitetaan pikaisesti, kun he ovat matkalla vanhojen ystävysten illanviettoon Karoliinan (Pirjo Lonka) ja Valtterin (Pekka Strang) luo.
Ruokapöydässä Pinja (Malla Malmivaara) tulee ehdottaneeksi, josko he pelaisivat peliä, jossa kaikki laittaisivat älypuhelimensa pöydälle ja näyttäisivät toisilleen illan aikana siihen tulevat viestit ja puhuisivat pelkästään kaiutinpuheluita.
Pepen (Hannu-Pekka Björkman) mielestä kyse ei sen kummemmasta kuin teinivuosien pullonpyöritys – ellei jollakin ole salattavaa.
Kukaan ei tietenkään tunnusta salattavaa olevan, mutta niin vain salaisuuksia alkaa paljastua. Epätoivoiset peittely-yrityksetkään eivät tuota toivottua tulosta. Päinvastoin.
Alkuteokselle uskollisina Jokelat antavat alkuun pientä siimaa myös komedialle, mutta jossain vaiheessa vaaka keikahtaa absurdejakin piirteitä saavan tragedian puolelle. Salaisuuksien valossa kukaan ei näytä samalta kuin ennen, ja ystävyydet ja parisuhteet nitkahtavat lopullisen oloisesti.
Konseptiin kuuluva keventäväksi tarkoitettu vaihtoehtoinen lopetus kuitenkin suorastaan vesittää kokonaisuuden. Ajatuksia sekin toki herättää. Selitykset ihmisten epärehellisyydestä ja tekopyhyydestä sen sijaan jäävät jotenkin vajaiksi.
Tapahtumat sijoittuvat pääosin yhteen kerrostaloasuntoon, eikä visuaalisille hienouksille ole sijaa, niinpä elokuva nojaa käsikirjoituksen ohella nimenomaan näyttelijöihin.
Eturivin näyttelijät tekevätkin kelpoa jälkeä. Vaikka elokuvaa vaivaa tietty jähmeys, dialogi pysyy eläväisenä pitkin matkaa.
Fakta
Kriitikko kiteyttää
Ennätyksellisen määrän kieliversioita poikineen kamarielokuvan suomalainen versio on näyttelijöiden juhlaa.