Samuel Helenius on raivannut tiensä NHL:ään suomalaispelaajalle poikkeuksellisessa roolissa.

  • Kovaotteinen Samuel Helenius tappelee tarvittaessa, kuten isänsä Sami Helenius aikoinaan.
  • Lokakuun 7. päivänä alkavaan NHL-kauteen Helenius valmistautui kesällä armeijan harmaissa.

Samuel Helenius, 22, valmistautuu jo neljänteen kauteensa Pohjois-Amerikassa ja toiseen NHL:ssä.

– Tavoite on taistella neloskentän sentteripaikasta ja ottaa rosteripaikka ylhäältä. Se on ihan selkeä tavoite mulle, Helenius ilmoittaa.

– Taistelu on kovaa, mutta sitähän se on aina.

Toisen polven NHL-kiekkoilija debytoi Los Angeles Kingsin riveissä viime marraskuussa. Hän pelasi kauden aikana kaikkiaan 50 NHL-ottelua tehoin 4+3 ja kuusi playoff-ottelua pistein 0+1.

Tehopisteet eivät isommin säväytä, kuten eivät ole tehneet aiemminkaan.

Parhaalla juniorikaudellaan Helenius iski Jokerien U18-joukkueessa 43 otteluun 28 pistettä, ja kaksi liigakautta JYPissä poiki yhteensä 23 tehomerkintää. Toissa kaudella AHL:ssä järvenpääläislähtöinen hyökkääjä teki 69 ottelussa 19 pistettä.

Iso pelaaja

Nämä eivät ole surkeita tehoja, mutta eivät myöskään sellaisia, joilla normaalisti tavoitellaan NHL-paikkaa.

Kun tähän yhdistää tavoitteena olevan nelosketjun roolin, saattaa hätäisempi erehtyä vähättelemään pelaajaa tai hänen merkitystään joukkueelle.

Siihen on kuitenkin syynsä, että Kings varasi lähes kaksimetrisen ja satakiloisen Heleniuksen vuonna 2021 jo NHL-draftin toisella kierroksella.

Ja siinä yksi iso syy jo tulikin. Puhutaan varsinkin hyökkääjäksi jättikokoisesta jääkiekkoilijasta, joka osaa pelata luotettavasti, haluaa pelata kovaa ja tappelee tarvittaessa.

Vaikka jääkiekko on lajina siistiytynyt ja vanhan liiton poliisi- ja goonikulttuuri alkaa olla lähinnä kansantarustoa, tällaiselle pelaajalle on NHL:ssä aina kysyntää.

Rankka rooli

Samuel Helenius pelaa fyysistä jääkiekkoa, kuten Edmonton Oilersin Connor Brown (vas.) saa tässä tuta. AOP

Heleniuksen tehtävä ei ole tehdä taikoja kiekon kanssa. Hänen vahvuutensa ovat muualla, minkä mies itse on sisäistänyt täydellisesti.

– Pelityylini on ollut ihan nuoresta asti sellainen, että pelataan kahteen suuntaan ja pelataan kovaa. Siitä minä tykkään, hän sanoo painokkaasti.

– Roolini on ollut B-junioreista lähtien samantyyppinen, ja sen roolin sisällä haluan edelleen kehittyä.

Raakaa fyysistä vääntöä ja taistelua kaukana tähteyden valokeilasta: helpompia ja kiitollisempiakin rooleja voisi jääkiekkoilijalle löytyä.

– On henkisesti kovaa kyllä, ei siitä pääse minnekään, Helenius myöntää.

– Mutta se on pitänyt omaksua, ja sillä saadaan elanto. Eikä siinä mitään, tykkään kyllä pelata näin.

NHL-tappelut

Aivan kuten isänsä Sami Heleniuksen NHL-aikoinaan, isona pelaajana Samuel Heleniuksen on pitänyt omaksua myös se, mitä isolta pelaajalta kaukalossa odotetaan.

Tilanteen vaatiessa hän on valmis tappelemaan joukkueen puolesta. Myös siinä rajoilla oleva oma, kova taklaus saattaa tulla maksuun paljaiden nyrkkien muodossa.

AHL:ssä Helenius on tapellut ainakin 15 kertaa.

– Voi olla enemmänkin, hän arvioi.

– Jos Pohjois-Amerikassa haluaa siinä roolissa pelata, niin sitäkin joutuu aina välillä tekemään.

NHL:ssä Helenius on ottanut yhteen New York Rangersin Connor Mackeyn, Calgaryn Justin Kirklandin ja Vegasin Nicolas Haguen kanssa. Isoja miehiä kaikki, ja 197-senttinen ja 110-kiloinen Hague on todellinen raskaansarjan ottelija.

Pelin henki

Samuel Helenius (vas.) ja Vegas Golden Knightsin Nicolas Hague tappelivat viime maaliskuussa. AOP / USA TODAY SPORTS

Kun tällaisia köriläitä tulee vastaan kehän vastakkaisesta nurkkauksesta, herää kysymys, miten Helenius valmistautuu heitä kohtaamaan.

– Täytyy vain luottaa omaan tekemiseen, enkä tietenkään ennen peliä valmistaudu mihinkään tappeluun, hän vastaa.

– Jos tulee, niin tulee. Se on tämän pelin henki ja sillä mennään. Luotetaan omaan hommaan ja kokoon ja koetetaan käyttää käsiä mahdollisimman paljon hyväksi.

Tappeluiden vähentymisestä huolimatta ne eivät ole NHL:stä poistuneet, ja realismin nimissä myös Kingsin palkkalistoilla on kehitysvalmentaja tällekin osa-alueelle.

– Silloin tällöin katsellaan tekniikoita. Se on ihan hyvä, Helenius tuumii.

– Varsinkin nuorena poikana, kun tulin tänne, sain paljon neuvoa. Katseltiin vähän, että miten suojata paremmin sun muuta.

Nyt mennään

Alan osaaminen on tarpeen, sillä tappelu voi arkiajattelun perusteella olla pelottavakin tilanne. Helenius puhuu asiasta rehelliseen tapaansa.

– Tiedän ketä vastaan pelaan. Se on pakko tietää, hän avaa.

– Jos tappelu lähtee jostain maalin edestä, niin ei siinä kerkeä miettiä. Mutta jos aloituksessa jo tietää, että nyt mennään, niin voihan se hetkellisesti vähän jännittää.

– Tulee sellainen nopea, pieni ajatus, että mitä helvettiä! Varmasti joku pieni pelon tunne tai semmoinen, hän kuvailee.

– Mutta se on tosi nopea, eikä sitä jää miettimään. Sitten se vaan tapahtuu ja olet adrenaliinin vallassa.

Useimmat tappelut alkavat spontaanisti.

– Käskytystä ei ole tullut ikinä, Helenius vakuuttaa.

– Kyllä itse pitää tietää ne paikat.

Ylpeä isä

Sami Helenius pelasi puolustajana SM-liigassa ja Pohjois-Amerikassa 1993–2010. Joona Rissanen

Helenius huomauttaa, ettei hän ole omaksunut tappelijan roolia isänsä jalanjäljissä.

– Ei todellakaan, vaan se on tullut ihan pelityylin kautta, hän alleviivaa.

– Maassa maan tavalla. Suomessa voi taklailla vaikka miten, eikä siitä tarvitse maksaa hintaa, mutta täällä pitää. Se on ollut täällä kulttuuri aina, ja se tulee kyllä pysymään.

Yhdeksän vuotta Pohjois-Amerikassa kiekkoillut Sami Helenius keräsi 155 NHL-ottelussaan 260 jäähyminuuttia ja iski yhteen NHL:n kovimpien tappelijoiden kuten Georges Laraquen kanssa.

– Olen ylpeä isä, hän sanoo Samuelin hyvällä alulla olevasta NHL-urasta ja täydentää heti perään olevansa yhtä lailla ylpeä myös Samuelin isoveljestä ja isosiskosta.

– Losin puolelta pojalle kerrottiin pari vuotta sitten, kun hän pelasi farmissa, että kun pelaat tuolla tyylillä, olet iso ja tykkäät taklailla, niin pitää ruveta tappelemaankin välillä. Poika on ottanut sen ylpeänä ja on oppinutkin.

– Se on lisä Samuelin repertuaariin, joka tekee hänestä arvokkaamman. Hänen tiensä on vähän samanlainen kuin isällä, vaikka hän osaa pelatakin.

Iskujen riskit

Monien takavuosien tappelijoiden aivoista on kuoleman jälkeisissä tutkimuksissa löydetty toistuneiden aivotärähdysten aiheuttama aivorappeumatauti CTE.

NHL:ssä asiasta on puhuttu paljon, ja Helenius tiedostaa riskit.

– Turha sitä kuitenkaan on pelaajauran aikana ruveta pelkäämään. Sitten ei voisi oikeasti pelata tällä lailla kovaa eikä pelata Pohjois-Amerikassa, Samuel sanoo.

– Eihän se mikään kiva asia olisi, jos semmoinen sattuisi joskus tulemaan, mutta en minä osaa enkä halua pelätä semmoista.

– Lähtökohtaisesti kypäräkin suojaa päätä. Tappeluissa on myös tietynlaista herrasmiesmäisyyttä: jos toinen kaveri menee jäähän, niin silloin ei enää lyödä.

Helenius on välttynyt tappeluvammoilta.

– Joitain vekkejä on tullut, mutta edes tikkejä ei ole tarvinnut laittaa.

Asepalvelus

Samuel Heleniuksen alokasaika on jo takana. Heleniusten kotialbumi

Heleniuksen valmistautuminen kauteen poikkesi kesällä tavallisesta: hän aloitti varusmiespalveluksen 7. heinäkuuta puolustusvoimien urheilukoulussa Helsingin Santahaminassa.

Sami Helenius sanoo olevansa ylpeä myös poikansa halusta suorittaa asepalvelus.

– Isänmaallisuus on aina isänmaallisuutta, hän lausuu.

– Nyt oli mielestäni oikea aika, Samuel itse sanoo.

– Se on parempi käydä nyt, kun on vielä suhteellisen nuori. Eihän se jäätreenien osalta tietenkään aivan optimaalista ollut, mutta ihan hyvin siellä pystyi harjoittelemaan. Puntit pystyi hyvin hoitamaan.

Helenius suorittaa palveluksensa kahdessa osassa. Alokasajan ja elokuun puolivälin valatilaisuuden jälkeen hän suuntasi työpaikalleen Kaliforniaan, kunnes palaa ensi kesänä armeijan harmaisiin.

– Sitten tulee täyteen se palvelusajan minimi 165 vuorokautta, kaartin jääkäri ynnää.

Kesällä oli paljon puhetta NHL-pelaajien varusmiespalveluksista saamista vapautuksista. Suomessa miespuolisen asevelvollisen tulee suorittaa asepalvelus viimeistään sen vuoden loppuun mennessä, jona hän täyttää 30 vuotta.

Tuota ikää vähitellen lähestyvät Dallasin tähdet Roope Hintz ja Mikko Rantanen saivat vapautuksen terveydellisistä syistä. Sen sijaan Sveitsissä pelannut Aleksi Saarela aloitti intin kesällä ja pelaa nyt SM-liigaa TPS:n riveissä.

Armian siirto

Yksi 7. lokakuuta alkavan NHL-kauden positiivisista jutuista Heleniuksen kannalta on kokeneen Joel Armian muutto Montrealista Los Angelesiin.

– Viime kaudella, kun ylhäällä olin, siellä ei ollut ketään suomalaista. Tosi kiva saada suomalainen joukkueeseen, niin saa puhua suomeakin kopissa, Helenius iloitsee.

Kingsin organisaatiossa pelaa kolmaskin suomalainen, 23-vuotias Aatu Jämsen, joka hakee NHL-paikkaa AHL:n Ontario Reignin kautta.

Heleniuksen tulokassopimus Kingsin kanssa umpeutuu kauden jälkeen, joten jatkopahvin saaminen hyvän kauden myötä on yksi miehen tavoitteista.

– Todellakin. Iso vuosi siinä mielessä, hän vahvistaa.

Calgary Flamesin Justin Kirkland joutui Samuel Heleniuksen käsittelyyn. AOP