Yle saa vuosittain yli 30 000 ohjelmatoivetta. Sarjat kiinnostavat, ja siksi Ylen hankkijat etsivät suomalaisille jatkuvasti uutta katsottavaa maailmalta. Tutustu hankkijan työhön.
Juttu tiivistettynä
-
Yle hankkii ulkomaisia sarjoja lakisääteisen tehtävänsä mukaisesti tarjotakseen suomalaisille monipuolisen sisältökattauksen ja ikkunan maailmalle.
-
Sarjojen valinnasta vastaavat Ylen hankkijat. Valinnat perustuvat Ylen sen hetkisiin tarpeisiin sekä arvioon siitä, mikä voisi kiinnostaa suomalaista yleisöä.
-
Ulkomaisten ohjelmien esitysoikeudet maksavat Ylelle noin 10 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on alle kaksi prosenttia koko organisaation vuosibudjetista.
-
Yle vastaanottaa vuosittain jopa 30 000 ohjelmatoivetta, joista osa toteutetaan.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, viestinnän asiantuntijan tarkistama tiivistelmä.
”You know you love me. XOXO, Gossip Girl”.
Manhattanin eliittiteinit valtasivat Yle Areenan syyskuussa, kun Yle julkaisi kuusi kautta 2000-luvun klassikkosarjaa, Gossip Girliä. Amerikkalaisena hittisarjana se edustaa tarjontaa, jota moni ei välttämättä ensimmäisenä yhdistäisi Yleen.
Vuosien varrella Ylellä on nähty sellaisiakin jättejä kuin Game of Thrones, Outlander – Matkantekijä ja The Handmaids Tale – Orjattaresi. Amerikkalaiset sarjat ovat pintaraapaisu Ylen ulkomaisesta tarjonnasta, koska 90 prosenttia kansainvälisistä hankinnoista tulee Euroopasta. Silti usein juuri yhdysvaltalaiset sisällöt herättävät erottuvuudellaan uteliaisuuden: Miksi Yle hankkii ulkomaisia sarjoja? Kuka saa päättää, mitä sarjoja hankitaan? Eivätkö ne ole hirveän kalliita?
Ylen ohjelmahankkijat Katja Karasvaara ja Johanna Salmela tekevät työkseen Ylen kansainvälistä hankintaa. Karasvaaran vastuualueeseen kuuluvat eurooppalaiset draama- ja komediasarjahankinnat, Salmelan tontilla ovat puolestaan sarjat Yhdysvalloista, Kanadasta, Australiasta ja muualta maailmasta.
”Vahvan kotimaisen tarjonnan lisäksi Ylen tehtävä on olla ikkuna maailmalle”, Karasvaara sanoo. ”Olisi myös väärin, jos ulkomaisia sisältöjä voisi nähdä vain tilaamalla kalliita suoratoistopalveluja, joihin kaikilla ei ole mahdollisuutta.”
Kansainvälisten hankkijoiden työ perustuu Yle-lakiin. Laki velvoittaa Yleisradiota tarjoamaan laajasti sisältöjä erilaisille suomalaisille. Jos tarjonta rajoittuisi vain kotimaiseen, kokonaiskattaus jäisi varsin suppeaksi.
Kuvateksti
Ei-englanninkieliset sarjat ovat merkittävä osa Ylen ohjelmahankintaa. Kuvassa yleisösuosikiksi noussut espanjalainen La Promesa.
Kuva: Miguel Age
La Promesa – Salaisuuksien kartano
Etsiessään sarjoja hankkijat vastaavat Ylen senhetkisiin tarpeisiin tai aukkoihin tarjonnassa. Etsinnässä saattaa olla esimerkiksi ei-englanninkielinen draamasarja Yle Teemalle tai nuorten komedia Areenaan. Kello viiden arkipäivään tarvitaan sarjoja, joissa ei ole väkivaltaa tai muuta sopimatonta sisältöä.
Lain ja Ylen tarpeiden puitteissa lopullinen päätösvalta ohjelmista on hankkijoilla. Hankkijoiden ammattitaidon avulla Yle voi tarjota suomalaisille tarkasti poimittuja ja pidettyjä laatusarjoja, mikä varmistaa verorahojen järkevän käytön.
“Emme osta ohjelmia itsellemme tai oman maun mukaan, vaan mietimme, mikä voisi kiinnostaa yleisöä”, Karasvaara sanoo. “Tai mistä tulee sellainen olo, että suomalaisten pitäisi nähdä tämä.”
“95-prosenttisesti sarjat hylätään”
Kun Yle hankkii Areenaan sarjan tai elokuvan, kyse on esitysoikeuksien hankkimisesta tietylle ajalle. Periaate on sama kuin muinoin videovuokraamoissa. Vuokraamon asiakas maksaa ajasta, jonka elokuva on hänen hallussaan. Yle maksaa ajallisesti rajatusta oikeudesta esittää ohjelmaa katsojille.
Tässä on syy siihen, miksi jotkut sarjat ja tuotantokaudet poistuvat Areenasta harmillisen aikaisin. Kun “vuokra-aika” umpeutuu, Yle ei voi enää pitää sisältöä katsottavissa.
Karasvaaran ja Salmelan työ on koluta läpi ohjelmien “videovuokraamoita” eli tuotantoyhtiöiden ja studioiden kansainvälistä tarjontaa. Ylen hankkijat pitävät yhteyttä kontaktihenkilöihinsä ja tekevät sarjojen perässä toisinaan matkoja kansainvälisiin myyntitapahtumiin. Sopimusneuvottelut vievät paljon aikaa. Warnerin ja Disneyn kaltaisten jättiyhtiöiden sopimukset saattavat olla 40-sivuisia.
Pääasiassa työ on silti ohjelmien hylkäämistä.
“Ehkä korkeintaan joka kymmenes katsottu jakso päätyy hankintaan. Varmaan 95 prosenttia sarjoista hylätään”, Karasvaara sanoo.
“Joskus 15 minuuttia katselua riittää ohjelman hylkäämiseen,” Salmela lisää. “Voi olla, että sarja ei sovi Ylen tarpeisiin, se on liian väkivaltainen tai sen huumori ei toimi suomalaisille katsojille.”
Kuvateksti
Hittisarja Game of Thrones nähtiin Ylellä 2012-2022.
Kuva: HBO Nordic
Game of Thrones,sarjat,Yle Areena
Halutuimmista sarjoista kilpaillaan kovasti. Yle tekee kansainvälisissä hankinnoissa yhteistyötä muiden Pohjoismaiden yleisradioiden kanssa, ja on muun muassa siksi arvostettu asiakas. Yhteistyön ansiosta Yle voi myös hankkia ohjelmia edullisemmin. Resurssit ovat kuitenkin rajallisemmat kuin HBO:n tai Netflixin kaltaisilla suoratoistomammuteilla.
Kilpailija saattaa välillä napata nenän edestä sarjan, jonka Ylen hankkijat olisivat kovasti halunneet saada ohjelmistoon. Tällainen kaihertamaan jäänyt tapaus on vaikkapa Netflixin ostama Kiltin tytön murhaopas, jonka tarjouskilpailussa myös Yle oli mukana.
Ehdimme katsoa sarjoja vähemmän kuin ihmiset luulevat.
Katja Karasvaara.
Hankkijoiden arkityö on sopimusneuvotteluiden ja matkustamisen lisäksi yhteydenpitoa sähköpostitse, käsikirjoitusten lukemista sekä ohjelmien ikärajaluokittelua ja esittelytekstien kirjoittamista.
Ja tietysti sarjojen katsomista.
“Ehdimme kuitenkin katsoa sarjoja vähemmän kuin ihmiset luulevat”, Karasvaara sanoo.
Hankinnat pohjautuvat usein käsikirjoitukseen, tuotantoyhtiön totuttuun laatuun ja ensivaikutelmaan. Ja ennen kaikkea ammattitaitoon. Työtä on paljon ja päätökset on tehtävä nopeasti. Mutta jos sarja on erityisen hyvä, pitäähän sitä ahmia enemmän.
Ulkomaisten ohjelmien hintalappu
Siitä huolimatta, että nimekkäät ulkomaiset sarjat kalskahtavat korvaan kalliilta, ohjelmien hankkiminen tulee aina halvemmaksi kuin niiden tuottaminen ja tekeminen.
Tarkastellaan kokonaisuutta: Vuonna 2024 Ylen kaikki kulut olivat yhteensä 549,2 miljoonaa euroa. Tästä summasta Yle käytti esitysoikeuksiin yhteensä 75,6 miljoonaa, joista kotimaisiin esitysoikeuksiin meni 37,1 miljoonaa. Jäljelle jäävästä 38,5 miljoonasta ulkomaisten ohjelmien esitysoikeuksiin menee noin 10 miljoonaa euroa.
Se on alle kaksi prosenttia kaikista Ylen kuluista vuonna 2024.
Kuvateksti
Yle hankkii vuosittain laatuelokuvia ympäri maailmaa. Kuvassa Oscarilla palkittu japanilaisanimaatio Henkien kätkemä.
Hayao Miyazaki,Henkien kätkemä,animaatioelokuvat,Oscar-palkinto,Teemalauantai
Tuo summa kattaa Ylen suosituimmat brittitrillerit, saksalaisdekkarit, ranskalaiskomediat, pohjoismaiset draamat ja Välimeren saippuasarjat. Toisaalta samaan hintalappuun menevät ulkomaiset luonto- ja asiaohjelmat, historiadokumentit, mustavalko-westernit ja niche-yleisölle suunnatut korealaiset nuortensarjat. Sekä ne amerikkalaiset hitit.
30 000 ohjelmatoivetta vuodessa
Ohjelmilla on suomalaisille katsojille suuri merkitys.
Siitä viestii jo se, että Yle saa päivittäin kymmeniä ohjelmatoiveita katsojilta. Vuositasolla toiveita on tullut jopa 30 000. Ylellä toiveita pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan, mutta niiden valtava volyymi ja hankalat esitysoikeudet aiheuttavat kipuilua.
Moni katsoja toivoo lempisarjansa uusintaa tai vanhojen kausien julkaisua Areenaan tuoreimman kauden yhteydessä. Valitettavasti kustannukset nousisivat tuolloin monessa tapauksessa moninkertaisiksi. Aina Ylellä ei ole edes mahdollisuutta saada kaikkia sarjan kausia esitykseen, sillä oikeudet voivat olla jollakin muulla tv-yhtiöllä.
Mutta toiveet eivät ole koskaan turhia, sillä joskus ne toteutuvat. Suomalaisten toiveiden ansiosta Yle Areenaan on tuotu kotimaisia draamoja kuten Lehmän vuosi ja Metsolat. Gossip Girl ja Pretty Little Liars hankittiin Areenan nuorille käyttäjille tehdyn kyselyn kärkitoiveiden perusteella.
Kuvateksti
Yle Summerin esittämä H2O uudelleenjulkaistiin Areenaan kesällä 2024. Julkaisu toi somekanaviin onnellisen ja nostalgiaa täynnä olevan palauteryöpyn 2000-luvun nuorilta.
h2o
Entä mistä itse hankkimastaan sarjasta Karasvaara ja Salmela tuntevat eniten ylpeyttä?
Johanna Salmela nimeää hankkimansa australialaisen Kotiin takaisin, jonka saaminen taloon ei ollut itsestäänselvää.
“Siitä väännettiin ja käännettiin. Mutta sanoin haluavani sen, että tämä on oikeasti hyvä sarja.”
Toisena nostona Salmela mainitsee aikamatkailulla leikittelevän Outlander – Matkantekijän, jonka fanien tapaamiseen Tampereelle hänet kerran kutsuttiin puhumaan. Fanit olivat pukeutuneet sarjan hengessä historiallisiin asuihin.
Katsojien intohimoinen suhtautuminen on tehnyt myös Karasvaaraan vaikutuksen.
”Minuun otti kesällä yhteyttä matkanjärjestäjä, joka on järjestämässä La Promesan fanimatkaa nyt marraskuussa Madridiin. Siinä tajusi, kuinka merkityksellinen juttu sarja on ollut monille ihmisille.”
”La Promesan nostaisin siis sellaisena sarjana, joka vähän yllätti. Se oli pieni riski, mutta kannatti.”
Tarinoita Ylestä -sarja taustoittaa ja kertoo Ylen monipuolisista osaajista, ohjelmista, kokeiluista ja työarjesta Ylessä. Lue lisää tarinoita Ylestä!