Suomen kovin veronmaksaja, Woltin toimitusjohtaja Miki Kuusi sanoo, että Suomi on jumiutunut menneisiin menestyksiin ja lamauttavaan leikkauskierteeseen.

Miki Kuusi.

Avaa kuvien katselu

Woltin Miki Kuusi nousi viime syksynä taas otsikoihin suurena veronmaksajana. Hän maksoi 30 miljoonaa euroa veroja. Kuva: Silja Viitala / Yle

Kun Björn Wahlroos tekee kirjan ja jyrähtää, media seuraa.

Tänään julkaistun kirjan keskushenkilö, Suomen suurin yksittäinen veronmaksaja Miki Kuusi ei lähde jyrisemään tai sättimään suomalaisia.

Hän kritisoi silti Ylen haastattelussa tuoreita veronkevennyksiä.

– Hieman hassua, että eniten veroja maksava kritisoi tuloveron kevennyksiä, Kuusi vitsailee.

Kuusi toteaa, että hallituksen leikkauspolitiikka on lamauttanut Suomen ilmapiirin. Koska hallituskautta ei ole enää puoliakaan jäljellä, Kuusi sanoo panevansa toivonsa seuraavaan hallitukseen.

– Meidän on pakko tehdä merkittäviä muutoksia tulevien vuosien aikana, kyllähän sen tyhmäkin ymmärtää, että emme ole kestävällä pohjalla. Mutta meidän pitää päästä pois tilanteesta, jossa ainoa ratkaisu on jatkuvat leikkaukset.

Kuusi sanoo, että jokainen yritysjohtaja tietää, että jos koko ajan vain karsii menoja ja leikkaa, parhaat ihmiset katoavat ympäriltä.

– On pakko päästä vaikeasta vaiheesta siihen pisteeseen, että ihmisillä on jälleen tulevaisuudenuskoa. Olemme jääneet Suomessa jumiin jatkuvaan leikkaamisen kierteeseen, hän sanoo.

Suomalaiset eivät enää usko tulevaisuuteen.

– Ajatuksena on, että huomenna menee vielä huonommin kuin tänään, vaikka jo nyt on huonosti. Terveiseni seuraavalle hallitukselle ovat: meidän täytyy päästä siihen pisteeseen, että voimme sanoa, että vaikeudet ovat takana. Sen jälkeen voimme keskittyä siihen, miten mennään eteenpäin.

Miki Kuusi, Oskari Pétas, Mika Matikainen, Lauri Andler ja Juhani Mykkänen.

Avaa kuvien katselu

Juhani Mykkänen (oikealla) otti perjantaina selfien, jossa poseerasivat viisi Woltin kuudesta perustajasta eli Mykkäsen lisäksi Miki Kuusi, Oskari Pétas, Mika Matikainen ja Lauri Andler Kuva: Silja Viitala / YleKatse menneiden saavutusten sijaan tulevaan

Kuusi sanoo, että Suomi tarvitsee uudenlaista yhteishenkeä ja rohkeutta rakentaa tulevaisuutta, ei takertumista menneisiin menestyksiin.

– Meillä on väärinpäin kääntynyt ikäpyramidi, idänkauppa romahti nollaan ja Nokian ihme on kadonnut. Meillä on paljon auringonlaskun teollisuutta, joka kilpailee hinnalla kehittyvien maiden kanssa. Jos olemme eripuraisia, en usko, että pystymme ratkaisemaan näitä ongelmia, Kuusi sanoo.

Hänestä naapurimaa Virosta pitäisi ottaa tässä mallia.

– Viro on mielettömästi onnistunut tässä, koska niillä ei ole sitä kaikkea menestystä historiassa, mitä Suomella on, vaan ne aloitti niin tyhjästä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.

Kuusen mukaan Suomi on jäänyt jumiin teollisen ajan ajatteluun, vaikka maailman talouden painopiste on siirtynyt palveluihin, internetiin ja teknologiaan. Hän nostaa esimerkiksi Yhdysvallat, jossa kymmenen suurinta yritystä on perustettu viime vuosikymmeninä.

– Meillä puhutaan yhä siitä, miten saadaan telakkateollisuus nousuun. Samaan aikaan Ruotsissa on rakennettu Ikean ja H&M:n kaltaisia globaaleja menestystarinoita. Meidän pitäisi kysyä: mistä seuraava menestys syntyy?

Kuusen mukaan Suomen ongelmana osin on juuri menestyksekäs historia.

– Se pitää meitä poissa siitä, miten loisimme tänne uutta historiaa. Virossa ei ollut samaa painolastia, ja siksi siellä on onnistuttu rakentamaan start-up -ekosysteemiä rohkeammin.

Miki Kuusi.

Avaa kuvien katselu

Miki Kuusi kaipaa Suomeen lisää riskinottoa ja suomalaisille yrityksille kasvuhalua. Kuva: Silja Viitala / YleKasvua ja riskinottoa Suomeen

Kasvun ja riskinottohalun puute on Kuusen mielestä ennen kaikkea asennekysymys. Suomalainen kulttuuri arvostaa varmuutta ja kannattavuutta, ei kunnianhimoisia tavoitteita, kasvua ja riskinottoa. Tätä hän korostaa myös tänään ilmestyneessä Woltin tarina -kirjassa.

Woltin toimitusjohtaja Miki Kuusi.

– Mitä jos kirjoittaisimme yrityksistä sen sijaan, miten nopeasti ne kasvavat – emmekä vain siitä, miten kannattavia ne ovat tänään? Mitä jos epäonnistuminen ei tarkoittaisi leimautumista?