Talousvaikuttaja ja entinen pankkiiri Björn Wahlroos julkaisi alkuviikosta elämäkertansa kolmannen osan, jossa hän muistelee 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten tapahtumia. Samalla Wahlroos avaa näkemyksiään Suomen elinkeinoelämästä tuolta ajalta.
Näkemykset ovat tuttuun tapaan varsin kriittisiä. Joustamaton ammattiyhdistysliike on tuhonnut talouskasvun edellytykset, eikä työnantajapuoli ole pistänyt tarpeeksi vastaan.
Wahlroosin rajuin kritiikki kohdistuu Elinkeinoelämän keskusliiton entiseen työmarkkinajohtaja Lasse Laatuseen, joka oli vuosikymmenten ajan merkittävässä roolissa työmarkkinoiden sääntelyssä.
Wahlroosin mukaan Laatunen johti EK:ssa ”vaikutusvaltaista viidettä kolonnaa”. Viides kolonna on Espanjan sisällissodasta alkunsa saanut termi, jolla kuvataan ryhmää, joka yrittää hajottaa yhteiskuntaa sisältä käsin.
Wahlroos siis käytännössä syyttää Laatusta ammattiyhdistysliikkeen kätyriksi, joka ei ajanut työnantajapuolen etuja.
– Laatusen aatemaailmassa mikään ei ollut tärkeämpää kuin yhteiskuntarauhan, konsensuksen ja sopimusjärjestelmän säilyttäminen, Wahlroos kirjoittaa.
Yle tavoitteli jo keskiviikkona eläkkeellä olevaa Laatusta kommentoimaan Wahlroosin näkemyksiä. Tekstiviestillä saapunut vastaus oli ytimekäs.
– Nallen poliittisen ohjauksen tulokset ovat nyt jokaisen nähtävissä: Työmarkkinat sekaisin, kansantalous sakkaa ja työttömyys kasvaa. Ei Nalle enempiä kommentteja minulta ansaitse, Laatunen kirjoitti.
Hieman myöhemmin Laatunen palaa vielä asiaan ja kertoo, että tänään perjantaina julkaistaan Visa Heinosen ja Mika Pantzarin toimittama Suomen nykyaikaistajat -kirja, josta löytyy hänen kirjoituksensa työmarkkinapolitiikasta.
– Siinä on myös vastaukseni Nallelle nimeltä mainiten. Tunnen Nallen Varman hallitusvuosilta. En arvosta, Laatunen päättää viestinsä.
Laatusen ja Wahlroosin polut kohtasivat työeläkeyhtiö Varman hallituksessa 2000-luvulla alkupuolella.
Yhden suunnitelmatalous on toisen yhteiskuntarauha
Laatusen kirjoituksessa Wahlroosin nimi tosiaan mainitaan heti ensimmäisessä kappaleessa.
Laatunen viittaa keväällä 2023 Kauppalehdessä julkaistuun Wahlroosin haastatteluun, jossa tämä kuvailee Suomessa pitkään vallinnutta tulopoliittista kokonaisratkaisua eli tupoa destruktiiviseksi suunnitelmatalouden osaksi.
Laatunen teki uransa juuri näissä tupo-pöydissä, joissa palkankorotuksista ja työehdoista sovittiin keskitetysti keskusjärjestöjen kesken. Neuvotteluihin osallistui myös hallitus, minkä ansiosta tuposta on käytetty myös nimitystä kolmikantasopimus.
Se mikä Wahlroosin mukaan on suunnitelmataloutta, on Laatusen mielestä keskeinen osa yhteiskuntarauhaa.
Kirjoituksessaan Laatunen peräänkuuluttaa neuvottelun voimaan.
– En ole […] koskaan nähnyt ammattiyhdistysliikettä luokkavihollisena, kuten Wahlroos nykyisin näkee. Wahlroos ei myöskään tunne tekemiäni sopimuksia eikä niiden taustoja. Olen puhunut yhteistyön puolesta. Keskitettyjen ratkaisujen puolesta olen puhunut kriisitilanteissa. Wahlroos kuvittelee. Minä puhun faktoista, Laatunen kirjoittaa.
Tämän perään hän siteeraa Kauppalehdelle samana keväänä antamaansa haastattelua. Haastattelussa Laatunen kuvailee Wahlroosin näkemystä työmarkkinatoiminnasta liian ideologiseksi ja ennen kaikkea historiattomaksi.
Laatunen ottaa esimerkiksi vuosien 2014 ja 2017 välillä neuvotellun eläkeuudistuksen, joka nosti eläkeikää kahdella vuodella.
– Uudistuksesta ei syntynyt yhtäkään työtaistelua. Se kelpasi niin hallitukselle kuin eduskunnallekin ilman vastalauseita. Wahlroosin mallilla on eläkeiän nostossa edetty Ranskassa. Jatkuvia työtaisteluja kuukausikaupalla. Jokainen päätelköön, kumman malli on parempi, Laatunen toteaa.
UPM:n lakko oli käännekohta
Kuten molempien herrojen kirjoituksista voi päätellä, erimielisyydet johtavat pitkälle menneeseen. Aiemmin lehtien sivuilla käyty väittely on nyt siirtynyt kovien kansien väliin.
Pohjimmiltaan – ainakin kirjoitusten perusteella – kyse on siitä, että Wahlroos toivoo näkevänsä yrityksillä enemmän valtaa työmarkkina-asemissa, kun taas Laatunen painottaa yritysten ja työntekijöiden välisen yhteisymmärryksen merkitystä.
Näkemysero kulminoituu metsäyhtiö UPM:n ja Paperiliiton väliseen taistoon, joka johti kuukausia kestäneeseen lakkoon UPM:n tehtailla alkuvuodesta 2022.
Kaksi muuta isoa metsäyhtiötä Stora Enso ja Metsä Group olivat aiemmin päässeet sopuun työehtosopimuksista Paperiliiton kanssa. UPM halusi kuitenkin tehdä sopimukset liiketoimintakohtaisesti, eli erikseen paperitehtaisiin, sellutehtaisiin ja vaneritehtaisiin.
Björn Wahlroos oli tuolloin UPM:n hallituksen puheenjohtaja.
– Poikkeavatko yhtiöiden tarpeet liiketoiminnoittain niin paljon toisistaan? Laatunen kysyy ja vastaa itse, että tuskin.
– Kyse on ennen kaikkea asenteista ja suhtautumisesta ay-liikkeeseen. Yrityskohtainen työehtosopimus ja liiketoimintakohtaiset intressit ovat haluttaessa sopimusteknisesti yhdistettävissä. Stora Enso ja Metsä Group ovat valinneet rauhanomaisen uudistamisen tien. Se palvelee yritysten liiketoimintaa, yrityksen ja henkilöstön sekä osakkeenomistajien etua, Laatunen kirjoittaa.
Avaa kuvien katselu
UMP:n Jämsänkosken tehtaalla lakko alkoi 1. tammikuuta 2022. Lakko kesti lopulta 112 päivää. Kuva: Petri Aaltonen / Yle
Wahlroos näkee asian toisin. Hänen mukaansa Stora Enson ruotsalaisjohto ei halunnut sekaantua suomalaiseen työmarkkinapolitiikkaan, ”vaan jätti sen paikallisen, myöntyväisyyslinjaa edustavan HR-johtajan käsiin”.
UPM:n toiminta ja siitä seurannut lakko muodostuivat Wahlroosin mielestä lopulta ”EK:n myöntyväisyyslinjan arvovaltatappioksi.”
– UPM näytti, että lakko voidaan voittaa – ja että Suomea pystytään muuttamaan. Mutta se on mahdollista vain, jos yritykset seisovat selkä suorana, antamatta periksi ay-liikkeen johtajille ja näitä tukevalle medialle, Wahlroos toteaa muistelmissaan.
Wahlroos puhuu eeppisestä konfliktista, Laatunen yhteisistä ponnistuksista
Wahlroos uskoo, että UPM:n tehtaiden lakko puhdisti ilmaa työnantajaleirissä, johon hänen mukaansa oli 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana muodostunut sisäinen jakolinja.
– Se erotti toisistaan ”kyyhkyt”, eli myöntyväisyysmiehet, joille yhteistyö ja hyvien suhteiden ylläpitäminen ay-liikkeeseen muodostuivat lähes itseisarvoksi; ja ”haukat”, joille vastakkainasettelu näyttäytyi väistämättömänä, ja johon oli siksi syytä valmistautua, Wahlroos toteaa.
Hän kutsuu tuona aikana ammattiyhdistysliikkeen kanssa käytyjä neuvotteluja ”eeppiseksi konfliktiksi”.
Laatunen näkee asian rauhallisemmin, vaikka hänkin myöntää, että työmarkkinahistoriaan liittyy paljon riitoja ja työtaisteluja.
– Silti suuret yhteiset ponnistukset on syytä muistaa ja niitä arvostaa.
Wahlroos uskoo sääntelyn purkuun niin työmarkkinoilla kuin yhteiskunnassa laajemmin. Ylen haastatteluissa hän kehuu Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia tämän saavutuksista.